2.5 Koulutuspolkujen konteksti: suomalainen nyky-yhteiskunta

Vammaisten ja kuurojen nuorten kohdalla koulutuspolkuihin vaikuttavat tekijät lienevät paljolti samoja kuin kaikilla muillakin nuorilla, mutta samalla niiden taustalla voi olettaa vaikuttavan muunlaisiakin tekijöitä. Väitöskirjassaan vammaisten nuorten elämänuria ja selviytymistä tutkinut Helka Urponen havaitsi, että elämänurien eriytyminen oli alkamassa jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa, eikä eriytymiseen vaikuttanut vain diagnosoitu lääketieteellinen sairaus tai vamma. Sen sijaan taustalla näytti olevan hyvin monia sosiaalisia tekijöitä. Elinolosuhteiden muotoutumiseen näyttivät vaikuttavan perhetausta, menestyminen koulutuksessa, sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen tuki. (Urponen 1989.) Perhetaustan, sosiaalisten verkostojen, sukupuolen, terveyden ja asuinpaikan on todettu vaikuttavan yleensäkin nuorten koulutusurien ja elämänkulkujen rakentumiseen (esim. Kärkkäinen 2004; Tolonen 2005; Suutari 2002).

Vammaiset ja kuurot nuoret rakentavat elämänkulkujaan yhteiskunnallisessa tilanteessa, jota luonnehtii hyvinvointivaltion muutos. Raija Julkusen (2001, 163) mukaan 1990-luvulla suomalaisessa sosiaalipolitiikassa siirryttiin tasa-arvoistavasta kannustavaan sosiaalipolitiikkaan, joka heikentää universalismia, lisää eriarvoisuutta ja vähentää julkista vastuuta kansalaisten elämästä. Muutos kytkeytyy jälkimodernin yhteiskunnan sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin: globalisaatioon, hyvinvointivaltion purkamiseen, elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden muutokseen sekä yksilöllistymiskehitykseen. Yhteiskuntapoliittinen ilmapiiri on 1990-luvulta lähtien korostanut individualismia, kilpailukykyä ja tuloksellisuutta niin työelämässä kuin koulutuksessakin. (Julkunen 2001; Heiskala 2006.) Nuorilla peruskoulun jälkeinen tulevaisuuden suunnittelu, ammatinvalinta ja koulutukseen kiinnittyminen ovat vaikeutuneet ja kilpailu opiskelupaikoista koventunut (esim. Aho & Koponen 2001).

Antti Teittinen on tarkastellut hyvinvointivaltion muutosta vammaisia ihmisiä koskevien palvelujen sekä asiakkuuden näkökulmasta. Uudessa sosiaalipoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa riskeiksi, joita sosiaalipolitiikan keinoin tulee hallita, määrittyvät kilpailukykyä ja talouskasvua uhkaavat tekijät kuten työttömyys ja inflaatio. Kun vammaisuus ei välttämättä ole suuri uhka yhteiskunnalle, ei vammaisiin liittyvä sosiaalipolitiikkakaan ole niin tärkeää ja koskematonta. Muutos onkin merkinnyt palveluja koskevan lainsäädännön tiukentumista, mutta toisaalta myös uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittämistä vammaisten ihmisten sosiaalisen selviytymisen tueksi. Samalla vammaisten henkilöiden itsensä sekä kansalaisjärjestöjen, säätiöiden ja hankkeiden vastuulle on siirtynyt tehtäviä, joista ennen vastasi julkinen sektori. (Teittinen 2000a ja 2000b.)

Muutoksista huolimatta hyvinvointivaltiolla ja sen tarjoamilla erilaisilla tukimuodoilla on edelleen keskeinen rooli nuorten elämänkulkujen muotoutumisen kannalta (Launonen ym. 2004). Tässä tutkimuksessa avataan erilaisten vammaispalvelujen ja taloudellisten etuuksien merkitystä opiskelijoiden näkökulmasta, niin opintoihin liittyvien kuin muidenkin palvelujen osalta.

Seuraavaksi: 3. Tutkimuksen toteuttaminen -  3.1 Teemahaastattelut

Edellinen: 2.4 Näkökulmia opintojen sujuvuuteen