Kansiteksti

Esteettömyyttä pidetään nykyisin yhtenä tasa-arvoisen yhteiskunnan tunnusmerkkinä. 2000-luku toikin erilaiset esteettömyyshankkeet oppilaitoksiin ja muihin julkisiin instituutioihin. Samaan aikaan opiskelija- ja vammaisjärjestöt tiivistivät yhteistyötään. Yhteistyön yhtenä tuloksena käynnistettiin tutkimushanke, jonka tavoitteena oli selvittää opintojen esteitä ja esteettömyyttä vammaisten ja kuurojen opiskelijoiden itsensä näkökulmasta.

Tarkastelun kohteena ovat koulutuspolkujen muodostuminen, koettu tuki ja kannustimet sekä toisaalta asenteelliset, sosiaaliset ja fyysiset esteet toisen asteen koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa sekä työelämään siirtyessä. Tutkimuksen väljästi määriteltynä kohderyhmänä ovat liikunta- ja näkövammaiset nuoret sekä huonokuuloiset ja kuurot nuoret.

Haastateltavien koulutuspolut ovat tiivistettävissä kolmeen tyyppiin, jotka on nimetty suoraviivaiseksi, mutkistuneeksi ja katkenneeksi koulutuspoluksi. Koulutuspolun muodostumisessa olennaisia tekijöitä ovat opiskelijan henkilökohtaiset voimavarat ja opiskelutaidot, opiskeluympäristön asenteellinen ja fyysinen esteettömyys sekä vammaispalvelut ja muu yhteiskunnan tuki. Haastateltujen koulutuspolkuja ovat hankaloittaneet varsinkin asenteelliset esteet oppilaitoksissa sekä yhteiskunnan vammaispalvelujen riittämättömyys.

Tutkimusraportin nimeksi poimittiin haastattelulainaus ”Joutuu vähän taisteleen”. Sitaatti tiivistää monen tutkimuksessa haastatellun opiskelijan kokemuksen: vaikka esteettömyyteen kiinnitetään nykyään enenevissä määrin huomiota, ei koulutuspolku aina etene sujuvasti ilman ylimääräisiä ponnisteluja.