2.4 Näkökulmia opintojen sujuvuuteen
Opiskelukyky on uudehko käsite, joka on kehitetty työkyvyn tutkimusta soveltaen kuvaamaan yksilön kykyä opiskella. Lähtökohtana on ajatus opiskelusta opiskelijan työnä. Opiskelukyky muodostuu useista opiskelijaan, hänen toimintaansa ja opiskeluympäristöönsä liittyvistä tekijöistä; se ei ole vain persoonallinen ominaisuus vaan erilaisista osatekijöistä muodostuva, muuttuva kokonaisuus. (Säntti 1999.) Opiskelukyvyn käsitekartta (Kunttu 2005; Kurri 2006) on korkeakouluopiskelua koskevan tutkimustiedon pohjalta hahmoteltu kokonaisuus, jossa opiskeluprosessin sujuvuuteen vaikuttavat opiskelijan arjen asiat on koottu neljäksi ulottuvuudeksi osatekijöineen. Käsitekartta rakentuu seuraavasti:
1. Opiskelijan voimavarat, osatekijöinään terveys, elintavat, itsetuntemus ja -tunto, sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen pääoma sekä epävarmuuden sietäminen.
2. Opiskelutaidot, osatekijöinään tavoitteiden ja motivaation selkeys, kokonaisuuksien hahmottaminen, opintojen ja ajankäytön suunnittelu, ryhmätyövalmiudet sekä opiskelun ja työelämäkynnyksen hallinta.
3. Yliopistoyhteisön tuki, osatekijöinään ohjauksen riittävyys, hyvä ja palautteinen oppimisilmapiiri, opintojen järjestäminen ja koulutusohjelmien mitoitus, fyysinen ympäristö sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävien asioiden arvostus opiskelijayhteisöissä.
4. Yhteiskunnan tuki, osatekijöinään valintajärjestelmien toimivuus ja koulutuspaikkojen mitoitus, opiskelun ja työnteon vuorottelun joustavasti salliva opintotukijärjestelmä sekä opintososiaalisten palvelujen toimivuus.
Mitä paremmin nämä yksilölliset (1 ja 2), yhteisölliset (3) ja ulkoiset (4) tekijät vaikuttavat opiskelijan arjessa, sitä paremmat ovat hänen mahdollisuutensa sitoutua opintoihin ja sitä opiskelukykyisempi hän on. (Kunttu 2005; Kurri 2006.)
Opiskelukykytalo on astetta pitemmälle kehitelty viitekehys yliopisto-opiskelun sujuvuuden tarkasteluun. Se on hahmoteltu yksilön voimavaroista sekä työn ja työolojen ominaisuuksista kerroksittain koostuvan työkyvyn talomallin pohjalta.. (Kurri 2006, 46–49.) Tässä tutkimuksessa päädyttiin kuitenkin hyödyntämään opiskelukyvyn käsitekarttaa. Käsitekartta on kehyksenä yleisluontoisempi; nimenomaan akateemisuuteen liittyvät tekijät kuten opiskelijan suhde tieteelliseen työskentelyyn painottuvat siinä vähemmän kuin talomallissa. Hieman mukailtuna käsitekartta soveltuu paremmin eri koulutusasteilla, myös yliopiston ulkopuolella tapahtuvan opiskelun tarkasteluun. Tällöin esimerkiksi kolmannen ulottuvuuden kohdalla voidaan puhua oppilaitosyhteisön tuesta.
Opiskelukyvyn käsitekarttaa hyödynnetään kehikkona aineiston analyysissa. Käsitekarttaa ei kuitenkaan ole sovellettu suoraan, koska sellaisenaan se ei kata vammaisen tai kuuron opiskelijan arjen kaikkia ulottuvuuksia. Esimerkiksi vammaispalvelujen merkitys voi olla suuri, jolloin yhteiskunnan tuki -ulottuvuus rakentuu erilaiseksi kuin edellä kuvatussa jäsennyksessä (ks. luku 5.5). Tutkimuksessa onkin tarkoitus pohtia myös, mitä uutta tieto vammaisten ja kuurojen nuorten koulutuspoluista voi tuoda opintojen sujumista koskevaan keskusteluun.
Opiskelukyvyn käsitteen ohella opintojen sujumiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan jäsentää myös sosiaalisen tuen käsitteen kautta. Esko Kumpusalo (1991) määrittelee sosiaalisen tuen ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi, jossa saadaan ja annetaan erityyppistä tukea. Tämä voi tapahtua joko välittömästi tai suoraan, jolloin tuki on persoonallista, tai välillisesti ja epäsuoraan jonkin järjestelmän kautta. Tässä tutkimuksessa vammaisten ja kuurojen nuorten kokemaa sosiaalista tukea tarkastellaan sekä persoonallisella, henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvällä tasolla, että järjestöjen ja yhteiskunnan vammaispalvelujen kautta välittyvän tuen osalta.
Kun tutkimuksen kiinnostus kohdistuu laajasti koko peruskoulun jälkeiseen koulutukseen sekä lisäksi vielä työllistymiskysymyksiin, on kiinnitettävä huomiota eroavaisuuksiin, joita mahdollisesti liittyy esteettömyyskysymyksiin ja opintojen sujumiseen eri koulutusvaiheissa. Opiskelu korkea-asteella on kovin erilaista kuin lukiossa tai ammattioppilaitoksessa. Toisaalta opiskelu ammattikorkeakouluissa ja yliopistossa eroavat olennaisesti toisistaan kuten myös lukio- ja ammattiopinnot. Opiskelukyvyn eri ulottuvuuksien sekä esteettömyyskysymysten voidaan olettaa painottuvan eri tavalla riippuen mm. koulutusalasta sekä siitä, miten laaja tutkinto on, minkälaisen valintajärjestelmän kautta oppilaitokseen päädytään ja kuinka pitkälle opiskelija voi itse valita suoritustapansa ja aikataulunsa.
Lisäksi merkitystä on sillä, minkälaisessa elämänvaiheessa opiskelu tapahtuu. Nuoruuteen ja aikuistumiseen liittyy runsaasti erilaisia valintoja, tehtäviä ja kehittymistä; haasteita voivat tuoda erilaiset siirtymät kuten lapsuudenkodista irtautuminen, muutto uudelle paikkakunnalle tai parisuhteen aloittaminen (esim. Mannisenmäki ja Valtari 2005). Siirtymien kaltaisiin elämäntapahtumiin liittyy myös kulttuurisia odotuksia ja normeja, jotka saattavat luoda nuorelle paineita ”suorittaa elämä oikein” (esim. Rantamaa 2001).
Seuraavaksi: 2.5 Koulutuspolkujen konteksti: suomalainen nyky-yhteiskunta
Edellinen: 2.3 Esteettömyys ja lähikäsitteet
