4 HAASTATELTUJEN KOULUTUSSIIRTYMÄT

Suomalaisten keskimääräinen koulutustaso on noussut jatkuvasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja aivan erityisesti tämä näkyy tarkasteltaessa nuorimpia ikäryhmiä. Yli 90 prosenttia ikäluokasta jatkaa peruskoulun jälkeen opintojaan, yli puolet lukiossa ja kolmasosa ammatillisissa oppilaitoksissa. Vuonna 2003 yli 80 prosenttia 20–24-vuotiaista oli suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon ja 25–29-vuotiaista 35 prosentilla oli suoritettuna vähintään alemman korkea-asteen tutkinto. Keskiasteen koulutuksesta onkin sanottu muodostuneen käytännössä osa oppivelvollisuutta; puhutaan vähintään keskiasteen työvoimanormista, jolloin vähäisen koulutuksen hankkineiden työllistymismahdollisuudet ovat todella heikot. (Järvinen & Vanttaja 2005, 7–8; Linnakangas ym. 2006, 40.)

Vammaisten ja kuurojen ihmisten koulutustaso on väestön keskimääräistä koulutustasoa matalampi. Perusopetuksen on todettu tavoittavan vammaiset ja kuurot nuoret hyvin, mutta jatkokoulutuksen suhteen tilanne on ongelmallisempi. Heidän koulutuksensa on useimmiten alimman tutkintotason koulutusta, ja jopa nuorista aikuisista huomattava osa on kokonaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. (Haarni 2006, 18; Linnakangas ym. 2006, 39.)

Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa tarkastella lähemmin haastateltujen nuorten koulutussiirtymiä. Minkälainen prosessi koulutussiirtymä on ollut ja minkälaisten asioiden koetaan vaikuttaneen siihen? Siirtymiä analysoidaan toisaalta peruskoulun jälkeisen vaiheen, toisaalta toisen asteen jälkeisen vaiheen osalta.

Seuraavaksi: 4.1 Peruskoulun jälkeiset koulutussiirtymät

Edellinen: 3.3 Tutkimuseettiset kysymykset