ESOK-hanke 2006-2011

5.3 Fyysinen opiskeluympäristö


Opiskelukyvyn käsitekartassa fyysinen ympäristö muodostaa osan yliopistoyhteisön tuesta.  Fyysisen opiskeluympäristön merkitys vammaiselle opiskelijalle on suurempi kuin muille; toiminnallisesti ja sosiaalisesti rajoittavassa ympäristössä selviäminen vaatii vammaiselta opiskelijalta tavallista enemmän psyykkisiä ja fyysisiä ponnistuksia (Happonen 2002, 235). Rakennettuun ympäristöön ja tilajärjestelyihin voi liittyä paljon erilaisia esteitä, jotka saattavat haitata niin liikunta-, näkö- kuin kuulovammaisia opiskelijoita. Vammaiselle opiskelijalle merkittäviä seikkoja ovat esimerkiksi kulkureitit kuten sisäänkäynnit, ovet, kynnykset ja portaat, kuunteluolosuhteet kuten akustiikka ja kuulovammaisille käyttäjille soveltuva tilojen äänensiirtojärjestelmä, näkemiseen liittyvä valaistus sekä lattia- ja seinäpintojen materiaalit ja värit sekä opasteet. (Laaksonen 2005.)

Tässä analyysiluvussa tarkastellaan opiskelijoiden kohtaamia fyysisen ympäristön esteitä ja esteettömyyttä sekä niiden käytännön seurauksia opiskelulle. Seuraukset ovat usein monitasoisempia kuin vaikkapa pelkkä hankaluus päästä luentosaliin; toimimaton ja suunnittelematon ympäristö voi heijastua kaikentasoiseen osallistumiseen ympäristössä (Happonen 2002, 235). Fyysiseen ympäristöön liittyvien esteiden on todettu olevan yleisiä etenkin liikuntavammaisten opiskelijoiden kohdalla (Tinklin & Hall 1999, 186).

Haastatelluilla on kokemuksia moninaisista fyysisen ympäristön esteistä sekä toisaalta hyvistä, esteettömistä ympäristöistä. Kohdatut esteet liittyvät liikkumiseen rakennuksissa tai niiden välillä, parkkipaikkoihin sekä opetustiloihin ja niiden kalusteisiin. Jokapäiväisen liikkumisen olosuhteista eniten hankaluuksia liikuntavammaisille haastatelluille ovat aiheuttaneet portaat ja sisäänkäynnit. Muutamassa haastattelussa mainitaan myös pitkät välimatkat yhtenä osana fyysistä esteellisyyttä. Liikkumiseen liittyvien esteiden ohella esiin nousevat kuulemisolosuhteet: osalla huonokuuloisista haastatelluista opetustilojen kaikuvuus on aiheuttanut ongelmia. Sen sijaan näkövammaiset haastatellut eivät kertoneet juurikaan kohdanneensa fyysisiin tiloihin liittyviä esteitä.

Joidenkin haastateltujen oppilaitoksissa on vähennetty liikkumisen esteitä tekemällä muutostöitä kuten rakennettu luiskia ja porrashissejä. Sopivia kalusteita on hankittu ja lisäksi pyritty kiinnittämään huomiota siihen, missä opetus järjestetään. Haastateltujen kokemukset siitä, miten oppilaitoksessa suhtaudutaan muutostöiden tarpeeseen, ovat vaihtelevia. Joissakin oppilaitoksissa vastahakoisuutta muutostöitä kohtaan on aiheuttanut se, että muutokset on ymmärretty vain yksittäistä opiskelijaa varten tehtäviksi, ei mahdollisten tulevien opiskelijoiden tai yleisen esteettömyyden näkökulmasta. Toisaalta se, kuinka rasittavaksi tiloihin liittyvien muutosten järjestely tai avun pyytäminen koetaan, vaihtelee. Vaivattomuuden tai vaivalloisuuden kokeminen riippuu myös sosiaalinen ympäristön suhtautumisesta vammaiseen opiskelijaan (ks. Luku 5.4).

Mitä fyysisistä esteistä seuraa? Haastatteluissa fyysisen ympäristön vaikutus opiskelumahdollisuuksiin tulee esiin monella tavalla. Se saattaa olla merkittävä niinkin perustavan asian kuin täysipainoisen opetukseen osallistumisen kannalta.

Ja sitte on myös, ku haluis jonkun [laitoksen nimi] kurssin, niin ne ei pysty järjestämään sitä mihinkään esteettömään tilaan ja sit ne sanoo, et sun olis pitäny tietää puol vuotta aikasemmin, et sä haluut tänne kurssille, jollon taas kukaan ei edes tienny, että tätä kurssia pidetään. Se on jotain ihan käsittämätöntä.

 (yliopisto-opiskelija)


Mä olin [nimi] oppilaitoksessa ja sehän oli ihan ihanteellinen paikka pyörätuolin käyttäjälle. […] Et esimerkiks liikuntasaleihin oli rampit ja kaikki muut, et pysty osallistumaan ihan täyspainosesti. Meillä oli paljon erityisryhmien ohjausta ja muuta, ni sit pysty oleen niissä mukana, koska pääsee samalla tasolle, et se on vähän huonoo ohjausta huutaa jostain portaiden yläpäästä ohjeita.

(ammattikorkeakouluopiskelija)

 

Äärimmäisenä esimerkkinä liikuntavammainen opiskelija ei pääse kurssille lainkaan, kun opetustilaan ei pääse hissin tai luiskan puuttuessa eikä opetuksen siirtäminen esteettömään tilaan onnistu. Kuten toisesta lainauksesta käy ilmi, pelkkä ovesta sisään pääseminenkään ei välttämättä riitä, mikäli opiskelu vaatii muutakin kuin läsnäoloa ja kuuntelua. Haastatelluilla tällaisia kokemuksia, joissa fyysinen ympäristö estää osallistumisen opetukseen, on kuitenkin vähän. Fyysisen ympäristön vaikutus on heidän opinnoissaan ollut enimmäkseen ”vain” hankaloittava tai hidastava (vrt. Pääkkölä 2004, 39–40).

Pitkät välimatkat vaikuttavat opetuksen saavutettavuuteen. Hitaammin liikkuvan tai näkövammaisen opiskelijan voi olla vaikea ehtiä ajoissa oppitunnilta toiselle, jos ne pidetään hajallaan olevissa rakennuksissa, aikaa on vähän eikä parkkipaikkaa tarvittaessa löydy läheltä. Tällaiset tilanteet ovat aiheuttaneet haastateltujen opinnoissa hankaluuksia erityisesti silloin, kun opetustiloihin tulee viime hetkellä muutoksia. Fyysisen ympäristön esteettömyyskysymykset liittyvät siten myös tiedonkulkuun oppilaitoksessa. Tilojen akustiikka liittyy samoin opetuksen saavutettavuuteen. Huonokuuloisen opiskelijan on vaikea seurata opetusta kaikuvassa tilassa, jolloin mukana pysyminen jää oman ylimääräisen työn varaan.

Fyysisen ympäristön esteiden toinen, astetta subjektiivisempi merkitys kytkeytyy viihtymiseen oppilaitoksessa. Esteelliset tilat saattavat edellyttää jokapäiväisten toimien suunnittelua, kiertoteiden käyttämistä ja avun hankkimista, mikä vie energiaa varsinaiselta opiskelulta; esteettömät tilat luonnollisesti parantavat viihtyvyyttä.

Tää ammattioppilaitos oli hyvin esteellinen paikka. Eli se päivittäinen huoli ja stressi synty siitä, että miten mä jaksan ja pääsen ja tarviin apua. Jo hissin ovi oli ihan älyttömän painava ja hissille oli muutama askelma ja. Että tota, mut muuten viihdyin, et ihanat opiskeluystävät.

 (valmistunut)     


Se on kyl jatko-opinnoissa ollu nii ihanaa, ku vaan menee sinne ja siel on vessat ja kaikki nää valmiina jo. Ei tartte enää miettiä, et millon pääsee vessaan.

(valmistunut)

 

Ensimmäisessä sitaatissa viitataan opiskelukavereiden merkitykseen viihtyvyyden kannalta. Kolmas asia, johon fyysisten ympäristön esteiden koetaan vaikuttavan, liittyykin sosiaalisiin suhteisiin. Vaikka opetukseen osallistumisessa ei olisi ongelmia, fyysisestä ympäristöstä johtuvat liikkumisen tai kommunikoinnin esteet saattavat vaikeuttaa sosiaalista osallistumista (vrt. Pääkkölä 2004, 40–41).

 

Et siel [lukiossa] oli muuten hyvin, kaikki oli oikeestaan yhdessä tasossa, paitsi sitten kotitalousluokka ja ruokala oli alakerrassa, jonne ei ollut hissiä, joka sitten vähän ninku eriytti mua. […] Et se oli vähän inhottava sit, et piti aina mennä sielt ulkokautta oli kylmä tai sato tai mitä tahansa. No sit vaihtoehtona joskus oli tietysti se, että syöt siellä luokassa, mut se nyt ei ollu sit yksin niin kauheen kivaa, että. Tai sit sen avustajan kanssa syödä, että. Ei saanu koskaan ite valita, mitä ruokaa oli tarjolla, et söit sit, mitä sulle tuotiin.

(ammattikorkeakouluopiskelija)

 

***

 

K: Miten arvioisit, että vaikuttiko se tilojen esteettömyys sun opintojen sujuvuuteen [lukiossa] ?

V: Varmaan vaikutti. Vaikutti ehkä suoraan ja sitten myös välillisesti sillee, että oli helppo, kun ei ollu tämmösii ninku tilasta johtuvia esteitä, että mä en johonkin päässy, niin ihmissuhteitten luominen oli helpompaa kun ei jääny fyysisesti ulkopuolelle.

(yliopisto-opiskelija)

 

Yhteiseen ruokailuun osallistumisella ei ehkä ole merkitystä sen suhteen, miten opiskelija pysyy mukana opetuksessa tai kykenee omaksumaan tietoa. Sosiaaliset suhteet ovat kuitenkin yksi opiskelukykyyn vaikuttava tekijä – mahdollisuus viettää vapaahetket opiskelukaverien kanssa saattaa olla tärkeää jaksamiselle ja vaikuttaa siten myös opintojen sujumiseen (ks. Kurri 2006; Laaksonen 2005; tässä tutkimuksessa luku 5.2). Vaikka kaikki opiskelijat eivät kaipaa yhtä paljon sosiaalisia kontakteja, on ongelmallista, jos fyysinen opiskeluympäristö rajoittaa niitä jo valmiiksi.

Fyysisellä ympäristöllä on siis moninaisia suoria ja välillisiä vaikutukset siihen, minkälaiseksi kokemus opiskelusta muodostuu. Fyysisen ympäristön ominaisuudet eivät kuitenkaan nouse haastatteluissa kovin keskeiselle sijalle, kun puhutaan opintojen sujuvuuteen tai hidastumiseen vaikuttavista tekijöistä. Ainoastaan yksi opiskelija pitää oppilaitoksen tiloihin liittyviä ongelmia kaikkein keskeisimpinä esteinä omalla koulutusurallaan. Esteitä on kohdattu jonkin verran, mutta opintojen etenemisen kannalta olennaisemmaksi koetaan muut asiat, kuten oppilaitoksen henkilökunnan asenteet.

Tämä ei siinä mielessä ole yllättävää, että opintojen fyysisten esteiden poistaminen yleensä edellyttää oppilaitoksen puolelta myötämielisiä asenteita. Fyysinen esteettömyys on toisaalta asia, jossa oppilaitoksissa saatetaan olla pitemmällä verrattuna muihin esteettömyyden osa-alueisiin. Laaksosen (2005) yliopistojen esteettömyyttä koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että juuri tilakysymyksissä on kiinnitetty eniten huomiota esteettömyyteen. Tilojen esteettömyyden merkitys ja esteiden olemassaolo tiedostetaan paremmin; tila-asioissa esteet ovat myös helpommin havaittavissa ja ainakin joiltain osin yksinkertaisemmin poistettavissa kuin muilla osa-alueilla. Useimmat haastatellut ovat myös opiskelleet ainakin osan koulutusurastaan oppilaitoksissa, joissa fyysisen ympäristön esteettömyys on heidän arvionsa mukaan vähintään kohtuullisella tasolla. Toisaalta haastateltavien valikoitumisen näkökulmasta on muistettava, että tutkimuksesta ovat saattaneet rajautua pois sellaiset nuoret, jotka eivät ole oppilaitoksen fyysisen esteellisyyden vuoksi löytäneet sopivaa opiskelupaikkaa tai voineet aloittaa opiskelua. Myös osalla haastatelluista fyysiset esteet ovat jossain vaiheessa rajoittaneet koulutusvalintoja.

Seuraavaksi: 5.4 Asenteellinen opiskeluympäristö

Edellinen: 5.2 Sosiaaliset suhteet