5.2 Sosiaaliset suhteet

Koulutuspolun rakentuminen ja opintojen sujuvuus riippuvat yksilöllisten valmiuksien ohella myös sosiaaliseen ympäristöön liittyvistä tekijöistä. Pelkkä oman alan löytyminen ei riitä, vaan kouluttautumiseen tarvitaan myös perheen tai lähipiirin antama emotionaalinen, sosiaalinen ja taloudellinen tuki koulusta saadun kannustuksen lisäksi (ks. esim. Metso 2004; Tolonen 2005; Laaksonen 2005).  Tässä analyysiluvussa tarkastellaan niitä merkityksiä, joita vammaiset nuoret antavat sosiaalisille suhteille ja sitä, minkälaisiin olosuhteisiin merkitykset kytkeytyvät. Kiinnostuksen kohteena on erilaisten sosiaalisten verkostojen kautta saatava sosiaalinen tuki, joka koetaan merkittäväksi opintojen kannalta. Tarkoitus ei siis ole analysoida haastateltujen sosiaalisten verkostojen tai suhteiden määrää tai laatua sinänsä.

Johanna Blomqvistin (2004) korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta tarkastelevassa tutkimuksessa opiskelijat määrittivät tukea emotionaaliseksi, tiedolliseksi ja aineelliseksi. Emotionaalinen tuki koostui puhumisesta, kannustamisesta, tunteesta että hyväksytään omana itsenä ja luottamuksesta tuen saamiseen. Tiedollinen tuki muodostui toisilta opiskelijoilta saaduista neuvoista ja avusta opiskeluun liittyvissä ongelmissa ja aineellinen tuki perheenjäseniltä saadusta toimeentulon tuesta. Opiskelun kannalta emotionaalisen tuen koettiin auttavan jaksamaan ja lisäävän uskoa opinnoissa suoriutumiseen; toisilta opiskelijoilta saadun tiedollisen tuen koettiin auttavan opintojen suunnitteluun ja järjestämiseen liittyvissä asioissa. Perheenjäsenten aineellisen tuen koettiin auttavan keskittymistä opiskeluun sekä vähentävän työssäkäynnin tarvetta ja lisäävän opiskeluun käytettävää aikaa. Vammaisten ja kuurojen nuorten haastatteluissa sosiaalisten suhteiden osalta on hahmotettavissa samantyyppiset tuen muodot sekä lisäksi toiminnallinen tuki, joka liittyy avustamiseen arkipäiväisissä toiminnoissa. Tärkeitä tuen lähteitä erottuu haastatteluissa kolme: perhe, ystävät sekä vammaisjärjestöjen kautta tulevat verkostot.

Perhe. Perhetaustalla on todettu olevan oma vaikutuksensa nuoren koulutukseen. Vanhempien koulutusaste, perheeltä saatu taloudellinen ja emotionaalinen tuki sekä toisaalta nuoreen kohdistuvat odotukset ja vaatimukset vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisia koulutusvalintoja nuori tekee ja millaiseksi koulutusura muodostuu. Vanhempien ohella merkitystä voi olla myös sisaruksilla sekä muilla sukulaisilla. (esim. Tolonen 2005, 60–61.)

Haastatteluissa lapsuudenperheen koettu merkitys avautuu emotionaalisen tuen osalta kahteen suuntaan. Emotionaalinen tuki on toisaalta opiskelussa kannustusta ja valintojen tukemista. Toisaalta tärkeäksi koetaan se, etteivät vanhemmat painosta tietylle alalle tai yritä ”tuputtaa” valmiita ratkaisuja. Jotkut haastatellut kokevat, että heihin on kohdistunut vanhempien taholta suuriakin odotuksia kouluttautumisen suhteen; tällaisia, usein hyvään koulumenestykseen liittyviä odotuksia ei kuitenkaan välttämättä koeta painostukseksi, vaan osaksi vanhempien uskoa lapsensa kykyihin. Yleisesti ottaen haastateltujen nuorten vanhemmat ovat olleet kiinnostuneita lapsensa opinnoista. Perheeseen liittyvää sosiaalisen tuen puutetta haastatteluissa ei juurikaan nouse esiin.

K: Minkälainen merkitys sun perheellä on ollu opintojen sujumisen kannalta?

V:Mitä sanois? Kyl se aika iso, et nekin on tsempannut kovasti ja sit ne on kuitenkin ollu sitä mieltä, et teet just sitä mitä haluat. Et sinä vaiheessa, kun mä lähdin sieltä (oppilaitoksesta), siinä vaiheessa, kun mä päätin, et mä en jää tälle alalle, niin ne tsemppas kuitenkin siinä, että saat tehdä ihan mitä haluat. Et kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu omalta. Et kylhän se oikeestaan on hyvä esimerkki siitä et he tsemppaa. Et ei se kuulovamma siinä oo se pääasia vaan se, mikä tuntuu hyvältä. Et ne ei kiinnitä liikaa huomiota siihen. Että tavallaan kaikki on sovellettavissa.

(ammattikorkeakouluopiskelija)

Perheen tarjoama tiedollinen tuki liittyy ennen kaikkea peruskouluun ja toisen asteen opintoihin.  Kuten edellä todettiin, vanhempien valmiudet antaa tiedollista tukea saattavat olla merkittävässä asemassa jopa peruskoulun jälkeisten opintojen vaatimien perusvalmiuksien saavuttamisen kannalta. Toisen asteen opinnoissa perheen tuella ei enää ilmene samanlaista puutteita korvaavaa merkitystä. Tällöin perheenjäseniltä saatu tiedollinen tuki on laadultaan lähinnä sellaista, että se vähentää nuoren työmäärää kotitehtävien tekemisen tai kokeisiin lukemisen kannalta. Joillakin haastatelluista perhe on auttanut tai auttaa opintoja myös taloudellisesti siinä vaiheessa, kun nuori asuu itsenäisesti. Perheen tärkein merkitys kiinnittyy kuitenkin emotionaaliseen tukeen. Koulutussiirtymien ja nuoren itsenäistymisen myötä lapsuudenperheen emotionaalisen tuen merkitys on monilla vähentynyt ja korvautunut esimerkiksi parisuhteella tai ystävien tuella.

Perheeltä saadun emotionaalisen tuen muodoksi ovat tulkittavissa myös kotikasvatukseen liittyvät asiat, jotka osa haastatelluista kokee merkittäviksi opiskelun ja yleensäkin elämänhallinnan kannalta. Nuoren itsenäisyyttä ja aktiivisuutta tukevan ja toisaalta häneltä niitä vaativan kasvatuksen koetaan antavan eväitä opiskeluun ja mahdollisten esteiden kohtaamiseen.

Pitäs rohkasta siihen opiskeluun, et otettas huomioon toiveita ja monipuolisesti eri vaihtoehtoja. Tuettas itsenäistä päätöksentekoa ja kaikkee tätä. Mullakin tietysti oli se, että     esimerkiks Kelassa mä kävin jo 16-vuotiaana ite, kun monella mun kaverilla vielä siinä iässä vanhemmat hoiti kaikki. (...) Se että saa tukea, mutta ei sais passata liikaa, ettei tehä niinku kaikkee valmiiksi, pitäs uskoa että kyl pärjätään ja kyl nää asiat tästä ratkee.

(valmistunut, hakee töitä ja opiskelee osa-aikaisesti)

Kuten edellisessä luvussa todettiin, valmiudella järjestellä asiat itsenäisesti on usein suuri merkitys vammaisen tai kuuron nuoren opinnoissa. Itsenäisyyttä tukevan kasvatuksen voidaan katsoa osaltaan valtaistavan nuoria: he ovat jo teini-iässä joutuneet – tai päässeet – opettelemaan itsenäiseen elämään kuuluvia taitoja. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan pääse harjoittelemaan näitä taitoja, jolloin opiskeluvalmiudetkin jäävät ehkä heikommiksi.

Ystävät ja opiskelijayhteisö. Korkeakouluopintojen sujumista tarkastelevissa tutkimuksissa on usein korostettu opiskelukavereiden merkitystä ja pidetty tärkeänä opiskelijan integroitumista opiskelijayhteisöön (esim. Säntti 1999; Uski 1999; Kurri 2005). Opiskelukaverit nähdään Säntin mukaan opiskelijoiden keskuudessa opiskelun ja kaiken toiminnan kannalta keskeisenä tekijänä ja mielekkyyden tuojina sekä tuen lähteenä. Toisaalta opiskelukavereiden merkitys vaihtelee, ja varsinkin yliopisto-opiskelijoiden joukossa on runsaasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät opintojensa aikana ole juuri lainkaan tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa. (Säntti 1999, 43–46).

Samankaltainen kuva muodostuu haastatteluaineistossa: opiskelijayhteisölle ja opiskelukavereihin tutustumiselle annettu merkitys vaihtelee suuresti. Kokemukset eri opiskeluvaiheiden opiskelijayhteisöistä vaihtelevat myös. Kielteiset kokemukset liittyvät lähinnä peruskouluun, jossa useat haastatellut ovat kokeneet kiusaamista. Peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa opiskelijoiden keskeisestä ilmapiiristä on pääosin neutraaleja ja myönteisiä kokemuksia, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Niissä kommenteissa, joissa opiskelijayhteisö katsotaan merkittäväksi, hahmottuu kolmenlaista sosiaalista tukea: emotionaalista, tiedollista ja toiminnallista. Emotionaalisen tuen koetaan parantavan jokapäiväistä viihtymistä ja jaksamista. Tuki voi liittyä suoraan opiskeluun, mutta se voi muodostua myös vähemmän muodollisesta yhteisestä ajan viettämisestä, kuten ravintolassa käymisestä. Merkitys opintojen kannalta syntyy osittain siitä, että opiskelukavereihin tutustuminen ja yhteishengen muodostuminen koetaan hyvin tärkeänä motivaation ja jaksamisen kannalta. Opiskelijayhteisön merkittäväksi tuen lähteeksi kokevat haastatellut korostavatkin hyväksytyksi tulemisen ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Opiskelijayhteisön merkitys ei kuitenkaan riipu vain siitä, sattuuko nuori olemaan luonteeltaan ryhmässä vai yksinään viihtyvä. Opiskelukavereiden emotionaalinen tuki nousee joidenkin haastateltujen kokemuksissa merkittäväksi myös tilanteissa, joissa opiskelija kohtaa esteitä muissa asioissa, kuten opetusjärjestelyissä, palvelujärjestelmässä tai oppilaitoksen henkilökunnan asenteissa. Tällöin emotionaalisen tuen merkitys kiinnittyy suoraan opiskeluun, käytännön tilanteisiin, jossa opiskelukaverit ”pitävät toistensa puolta”.

K: Minkälainen ilmapiiri oli siellä (amk:n) opiskelijayhteisössä?

V: Jotenki alkukankeuksien jälkeen tosi hyvin otettiin vastaan ja oli mukavaa ja luokkakaverit oli hyvinki ystävällisiä ja auttavaisia, että suuri kiitos niille, että oon jaksanu sen koulun läpi käydä, että jos yksin oisin ollu siellä, niin välttämättä ei ois sitten jatkanu loppuun asti, että oli se sen verran rankkaakin välillä. Mutta sitten kun päätti, että no periks ei oo ollu tapana antaa, että nyt mennään vaan ja tehdään nämä jutut, mitä pitää, ni sillon    onnistu. Ja sitten loppu ajasta alko kaveritkin puolustaa minua, että jos siellä joku opettaja sano, että no eihän tuo pysty tekemään mitään, niin kaverit oli, että ei pysty vai. Haluatko nähdä, että pystyy? Ja alettiin ite miettiä sovellutuksia sitten, että opettajatkin oli siellä     välillä ihmeissään, että mistäs te ootte noin hienoja ideoita keksiny. Vähän löytiin päät yhteen ja saatiin tämmönen lopputulos, että oisko aika hyvä, niin siellä oli sitten opettajatkin tyytyväisiä, että saatiin asiat hoidettua ja pystyin osallistuun ja näin päin pois.

(ammattikorkeakouluopiskelija)

Edellä lainatun ammattikorkeakouluopiskelijan alalla osa opetuksesta on sellaista, että liikuntavammaisen osallistuminen edellyttää jonkin verran soveltamista. Kokemuksia, joissa muiden opiskelijoiden tuki on tärkeä esteiden poistamiseksi, löytyy myös kuuroilta ja huonokuuloisilta opiskelijoilta, erityisesti vieraiden kielten esteellisten opetusjärjestelyjen osalta.

K: Koetko tuolla olevas tasa-arvonen suhteessa muihin opiskelijoihin?

V: Kyllä. Esimerkiksi mun luokka valitti kovasti, että minkä takia meillä ei ole Messengeriä, MSN:ää tietokoneessa siellä luokassa, kun meillä on tietokoneet, että olis tasa-arvosempaa, että voisivat jutella minun kanssa siellä. Mutta siinä oli joku semmonen kielto, että ei saanut asentaa, mut sen jälkeen kun luokka siitä vähän valitti, niin se järjesty.

(ammattikorkeakouluopiskelija)

Vastaavasti opiskelukavereilta saatu tiedollinen tuki – opiskeluun liittyvät neuvot ja apu – liittyy ennen kaikkea tilanteisiin, joissa opetuskäytännöt ovat jollain tavalla esteellisiä. Esimerkiksi vammaiselle opiskelijalle saavutettavien materiaalien puuttuessa tai opettajan kommunikoidessa esteellisessä tavalla vammainen nuori voi kääntyä muiden opiskelijoiden puoleen saadakseen vaikkapa luentomuistiinpanot. Toiminnallinen tuki liittyy samankaltaisiin tilanteisiin, esimerkiksi esteellisiin tiloihin joissa autetaan liikkumaan. Tällainen tuki ei välttämättä edellytä kovin läheisiä ystävyyssuhteita, vaan sitä, että opiskelijayhteisön yleinen ilmapiiri on myönteinen avun pyytämiselle.

K: Miten arvioisit siellä (X:n lukiossa) sitä opiskelijayhteisön ilmapiiriä?

V: Se oli hirveen hyvä. Et oikeestaan se, miten mä ne monisteet sain, ni sehän perustu siihen, että vieressä istuva teki muistiinpanot ja tunnin lopussa otettiin kopiot hänen muistiinpanoistaan. Et kaikki oli hirveen hyvin mukana siinä. Ja sit meillä oli itse asiassa se,    että kun tuolta (peruskoulusta), mistä mä lähdin sinne, niin sieltä tuli kaikista isoin joukko, ni tuli sieltä. Et oli niin paljon tuttuja opiskelijoita, et ne tiesi mun tilanteen. Mutta toki nää uudetkin oli hirveen avuliaita ja hyvin suhtautu.

(yliopisto-opiskelija)

Ilmapiiri opiskelijoiden keskuudessa ja muiden opiskelijoiden asenteet voidaan kokea myös esteeksi. Joillakin haastatelluilla on kokemuksia ulkopuoliseksi jäämisestä ja ennakkoluuloisesta suhtautumisesta vammaiseen opiskelijaan. Yhtäältä esteeksi voidaan kokea sekin, ettei koe olevansa ”samanhenkinen” muiden opiskelijoiden kanssa, vaikka asenteissa sinänsä ei olisikaan ongelmia.

Kuten todettu, kaikki haastatellut eivät koe muita opiskelijoita lainkaan tärkeänä tekijänä opintojen sujumisen kannalta. Luonnollisesti vaihtelua esiintyy myös siinä, miten tärkeiksi haastatellut nuoret kokevat sosiaaliset suhteet yleensä. Jotkut eivät kaipaa ympärilleen laajaa ystäväpiiriä, toisilla merkittäviksi koetut ihmissuhteet ovat muodostuneet opiskeluympäristön ulkopuolella, esimerkiksi harrastuksen parissa tai varhain lapsuudessa. Opiskelun ulkopuolisista ystävyyssuhteista saatu emotionaalinen tuki saa haastatteluissa osin samanlaisia merkityksiä kuin opiskelukavereiden tarjoamana: sosiaaliset suhteet toimivat vastapainona opiskelulle ja auttavat jaksamaan. Muiden vammaisten nuorten vertaistuki on tai on ollut tärkeässä osassa joidenkin haastateltujen elämässä, mutta ei suinkaan kaikilla. ”Vertaistuki” eli kokemusten jakaminen samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ei myöskään sovellu kuvaamaan kaikkia ystävyyssuhteita muiden vammaisten tai kuurojen nuorten kanssa. Ystävyyssuhteet voivat perustua enemmän esimerkiksi yhteiseen harrastukseen kuin samaan elämäntilanteeseen tai vammaan.

Vammaisjärjestöt. Osa haastatelluista nuorista toimii tai on toiminut aktiivisesti jossakin vammaisjärjestössä; jotkut ovat olleet lapsesta saakka mukana erilaisissa aktiviteeteissa. Vertaistukikontaktit ovat tyypillisesti peräisin juuri järjestökuvioista, vaikka ne eivät haastatteluhetkellä välttämättä liitykään muodolliseen järjestötoimintaan. Monet haastatellut kokevat myös, että järjestötoiminnan parissa opituista asioista on hyötyä opinnoissa.

K: Jos ajattelet jotain järjestötoimintaa, niin onks siitä noin niinkuin yleensä ollut sun opintojen kannalta hyötyä?

V: Oikeestaan kahdella tapaa. Toinen on se, mikä tuli aiemmin jo esiin, että tätä kautta mulle on kehittyny valtavii verkostoja, jotka muun muassa autto sillon muuttamisessa (opiskelukaupunkiin). Ja toinen puoli on se, että kyl mä oon näissä luottamustehtävissä esimerkiks hyödyntäny niitä, mitä mä oon oppinu opiskelujen kautta. Sitten ehkä esimerkiks julkishallinnon toimintaan mä oon tässä jonkun verran järjestöpuolelta päässy tutustumaan. Ja sitten voi ninkun työllistymisvaihtoehtoja miettiä sit ninku sinne hyötyyn.

(yliopisto-opiskelija)

Henkilökohtaisten resurssien merkitys virallisen järjestelmän puutteiden paikkaajana nousee jälleen esiin järjestöjen yhteydessä. Ystävyyssuhteiden ja vertaistuen lisäksi järjestöt ja niiden kautta muodostuneet verkostot voivat tarjota esimerkiksi opintojen kannalta arvokasta tietoa.

Se on yks, mikä on tos Kelan toiminnassa edelleen tänäkin päivänä, et sielt ei tietoo saa muuta kun ehkä satunnaisesti. Et sit se just, et kun mä oon tossa järjestötoiminnassa, niin sieltä saat sit tietää, että toi tyyppi on saanu jotain, et se vois kuulua mullekin. Et sit menee kysymään, et saako tätä ja oisko, et miten sitä haetaan ja tällee.

(valmistunut, työelämässä)

Tietoisuuden ohella järjestötoiminta saattaa vahvistaa nuoren itsetuntoa ja parantaa valmiuksia toimia opiskelun esteiden poistamiseksi. Lisäksi joillekin haastatelluille vammaisjärjestöjen kautta on tullut tutuksi esikuvia, jotka koetaan tärkeäksi oman tulevaisuuden suunnittelun kannalta. Esikuvat ovat hieman vanhempia vammaisia tai kuuroja ihmisiä, jotka aktiivista elämää viettävinä, pitkälle opiskelleina tai kiinnostavalla alalla työskentelevinä vahvistavat nuoren uskoa omaan pärjäämiseen. Järjestötoimintaa voidaankin aineiston perusteella pitää merkittävänä joidenkin vammaisten nuorten valtaistumisen näkökulmasta. Kaikki haastatellut eivät silti koe järjestöaktiviteetteja lainkaan opintojen tai muun elämän kannalta merkittäviksi.

Yhteistä haastatelluille on se, että heillä on lähipiirissään ainakin yksi merkittävä sosiaalista tukea tarjoava taho. Vammaisten ja kuurojen nuorten kohdalla sosiaalisilla suhteilla saattaa olla tavallista suurempi merkitys oppilaitoksen tai palvelujärjestelmän puutteiden kompensoijana tai toisaalta tuen lähteenä silloin, kun opiskeluympäristö on esteellinen. Valtaistumisen näkökulmasta lähipiirin ja järjestöjen tarjoama sosiaalinen tuki kytkeytyy sekä valtaistumisen sisäiseen että ulkoiseen ulottuvuuteen (ks. luku 2.1). Sosiaaliset suhteet voivat toimia toisaalta itsevarmuuden sekä hyödyllisten tietojen ja taitojen lähteenä, toisaalta ne voivat edesauttaa pyrittäessä muuttamaan ulkoisia olosuhteita. Jo kertaalleen perusvalmiuksien yhteydessä esiin tullut henkilökohtaisten resurssien merkitys saa tässä yhteydessä uusia ulottuvuuksia.

Seuraavaksi: 5.3 Fyysinen opiskeluympäristö

Edellinen: 5.1 Yksilölliset tekijät