4.2 Toisen asteen jälkeiset siirtymät

Lukion tai ammattioppilaitoksen jälkeen haastateltavista kahdeksan jatkoi opintojaan ammattikorkeakoulussa, 11 yliopistossa, yksi opistossa ja seitsemän ammatillisessa oppilaitoksessa. Yksi aloitti valmentavat opinnot, mutta keskeytti ne ja siirtyi seuraavana vuonna yliopistoon. Suurin osa opintoja jatkaneista aloitti ne heti, mutta osa vietti yhden tai useampia välivuosia työelämässä, työttömänä, vapaaehtoistöissä tai avoimessa yliopistossa. Välivuosien syynä oli se, että haluttu opiskelupaikka jäi ensin saamatta tai nuori ei vielä tiennyt, mitä haluaa opiskella.

Kaksi haastateltavista siirtyi toisen asteen jälkeen työelämään tai työnhakijaksi tavoitteenaan vakituinen työ ja aikomatta siis enää opiskella. Heistä toinen jatkoi myöhemmin opintoja, koska joutui sairauden vuoksi vaihtamaan ammattia. Toinen taas ei löytänyt parin vuoden aikana muuta kuin tuettua työtä ja päätti vielä opiskella pitemmälle; hän oli haastatteluhetkellä pyrkinyt kertaalleen ammattikorkeakouluun ja aikoi yrittää uudelleen.

Lukion loppuvaiheessa olevasta neljästä haastateltavasta kolme suunnitteli yliopisto-opintoja. Heistä yksi oli lähdössä ensin suorittamaan itsenäiseen elämään valmentavia opintoja erityisoppilaitokseen ja yksi taidealan opisto-opintoja. Yksi oli vielä epävarma tulevaisuudensuunnitelmistaan.

Opintojaan toisen asteen jälkeen jatkaneille opiskelu näyttäytyy haastatteluissa samankaltaisena itsestään selvyytenä kuin perusasteen jälkeiset opinnot. Kukaan ei mainitse epäröineensä opintojen jatkamista. Haastateltavat kertovat pohtineensa lähinnä sitä, minne voisivat pyrkiä opiskelemaan. Tämä saattaa johtua osittain siitä, että suurin osa on käynyt lukion, joka ei sellaisenaan avaa kovin hyviä työllistymismahdollisuuksia, mutta myös ammatillisen oppilaitoksen käyneet kertovat pitäneensä korkeaa koulutusta tärkeänä. Yhtäältä toisen asteen opinnot olivat sujuneet haastatelluilta pääosin hyvin, ilman suurempia viivästyksiä tai samanlaisia esteitä kuin myöhemmässä koulutuksessa.

Toisen asteen jälkeiset siirtymät ovat kuitenkin vähemmän suoria kuin perusasteen jälkeen: välivuosien lisäksi monet ovat vaihtaneet opiskelualaa tai opiskelleet useampia tutkintoja.

Haastateltujen kokemuksissa voi nähdä kuvastuvan nyky-yhteiskunnan koulutuspoluille tyypillisenä pidetyn mutkistumisen. Yleisen koulutustason noustessa ja tarjonnan lisääntyessä kilpailu koulutuspaikoista on kiristynyt, erityisesti korkeakouluopintojen kohdalla. Erilaiset koulutuspolun katkokset ovat tavallisia: esimerkiksi vuonna 2003 tehtyyn tutkimukseen osallistuneista, ylioppilastutkinnon suorittaneista korkeakouluopiskelijoista kolme neljästä oli viettänyt välivuosia ennen nykyisten opintojen aloittamista. Koulutusasteen ja alan valinta on nuorille vaikeaa, ja opiskelualan vaihtaminen tai opintojen keskeyttäminen on tavallista. (Mannisenmäki & Valtari 2005, 57–58.)

Kuitenkin vammaisilla ja kuuroilla nuorilla toisen asteen jälkeisiä koulutussiirtymiä näyttävät haastattelujen perusteella vaikeuttavan erityiset tekijät, jotka ovat osin samoja kuin perusasteen jälkeen: kapeampi valinnanvara alojen suhteen, puutteellinen ammatinvalinnan ohjaus, alueelliset tekijät sekä oppilaitosten esteettömyyskysymykset. Lisäksi toisen asteen jälkeisiä valintoja mutkistavat vaikeudet työllistyä, jolloin koulutusurasta voi tulla suunniteltua pitempi, sekä tyytymättömyys aluksi valittuun alaan (oikean alan löytämisestä ks. tarkemmin luku 5.1). Nämä asiat tulevat esiin etenkin 25 vuotta täyttäneiden haastateltavien (18 henkilöä) kokemuksissa. Heistä kahdella kolmasosalla on takanaan keskeytetyt opinnot, useampia toisen asteen jälkeisiä tutkintoja tai molemmat. Vanhimmista, jo 30 vuotta täyttäneistä haastateltavista (7 henkilöä) osa on myös viettänyt useampia vuosia koulutus- ja työmarkkinoiden ulkopuolella, keskittyen eläkkeen turvin esimerkiksi harrastuksiin tai järjestötoimintaan.

Seuraavaksi: 5. Koulutuspolun osatekijöitä - 5.1 Yksilölliset tekijät

Edellinen: 4.1 Peruskoulun jälkeiset koulutussiirtymät