Johdanto

Suomessa käytössä olevan mittavan opiskelijavalintaprosessin kaltaista menettelyä ei ole monissa muissa Euroopan maissa. Meilläkin käydään keskustelua järjestelmän keventämisestä: opiskelijavalinnoissa voitaisiin hyödyntää painokkaammin tietoa, jota hakijoiden osaamisesta on ylioppilastutkinnossa kerätty. Uusien opiskelijoiden valinta on yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta olennainen kysymys korkeakouluyhteisöissä.

Perustuslain (731/1999) 16. pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja tarpeidensa mukaan myös muuta kuin perusopetusta. Perustuslain kuudes pykälä kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) täsmentää perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjintäkieltoa. Sen mukaan työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi. Yhdenvertaisen opiskelun ja osallistumisen esteitä poistetaan korkeakouluissa aktiivisesti, mutta esteettömyys toteutuu toistaiseksi vaihtelevasti. Opetusministeriö valvoo lain toteutumista ja toimenpidesuosituksessaan 2005 se esittikin korkeakouluille yhtenäistä ohjeistusta opiskelijavalintoihin vammaisia opiskelijoita ja erilaisia oppijoita varten.

On kuitenkin vaikea laatia tiivistä ohjeistusta, joka kattaisi korkeakoulujen valintakokeiden sekä niihin osallistuvien hakijoiden monenlaisuuden. Tämän suosituksen tavoitteena on tukea korkeakouluja yhtenäisempien valintakoeprosessien ja toimintakäytänteiden kehittämisessä. Suosituksessa tarkastellaan yhdenvertaisuuden näkökulmasta opiskelijoiden rekrytointia ja opiskelijavalintaa: kokeen suunnittelua, tiedon tarjontaa hakijoille, valintakoetilaisuuden järjestelyjä, valintakokeen tuloksista tiedottamista ja jatko-ohjausta sekä järjestelyjen arviointia ja kehittämistä.

Suosituksessa esteettömyyden toteuttamista lähestytään sekä ihmisoikeuksien että fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ympäristöjen kehittämisen näkökulmista. Korkeakoulun toimintaa tarkastellaan jaottelulla yleiset, ryhmää koskevat, yksilölliset ja henkilökohtaiset palvelut, perinteisen yleinen-erityinen luokittelun sijasta.