Esteettä kulttuuriin ja oppimiseen I -seminaarin satoa

• Aikaa erilaisille oppijoille Katariina Alhan esitysdiat
• Puhuvia skannereita, lukevia kyniä ja muita vempaimia Siiri Suonuuti-Lintumäen esitysdiat

• Opettaminen ja ohjaaminen

Teemaryhmässä tarkasteltiin oppimista ja opettamista diagnosoinnin, opetussuunnitelman toteuttamisen ja konkreettisten kurssitoteutusten näkökulmasta. Diagnosointiosuudessa Timo Ahonen esitteli Niilo Mäki Instituutin nuorille ja aikuisille tarkoitetut lukitestit. Opetussuunnitelman tarkastelu käynnistyi Katariina Alhan opetussuunnitelman rakennemallien esittelyllä. Malleja käsiteltiin edelleen ryhmän myöhemmissä keskusteluissa. Teemaryhmän lopuksi syvennyttiin konkreettisiin opetusmalleihin ja -tapoihin. Todettiin, että opetuksen yhteissuunnittelua tarvittaisiin yliopisto-opetuksessa lisää. Se edellyttäisi kuitenkin lisäaikaa suunnitteluun.

Ryhmän hyvien käytäntöjen kartoituksessa nousi erityisesti nousi esille kirjoittamalla oppimisen vaiheistaminen, jota on kokeiltu. Opiskelijat saavat lähteä lyhyestä kirjoittamisesta laajentamaan omaa oppimistaan lähteitä tarkastelemalla. Näin kynnys kirjoittamiseen vähenee ja kirjoittamisen prosessinomaisuus painottuu. Todettiin, että monet asiat ovat yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ohjaamisessakin asenteista kiinni. Teemaryhmässä pidettiin harmillisena yliopisto-opettajien vähäistä osallistumista seminaariin.

• Oppiminen ja kohtaaminen

Teemaryhmässä kuultiin Terhi Raitasen kokemuksia erilaisten oppijoiden tuesta ja sen eri toteuttajista. Katariina Alha kertoi mahdollisuuksista rakentaa liikkumavaraa opettajan työhön opetuksen suunnittelussa. Käytännön esimerkkejä opiskelu-, opetus- ja ohjauskokemuksista kuultiin eri yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.

Ryhmässä pohdittiin lukivaikeuden tunnistamisen ja tunnustamisen kysymyksiä. Tarvitaan sekä tieto opiskelijan oppimisvaikeudesta että tietoa siitä, miten vaikeuksien kanssa tulisi menetellä. Haasteena on, että opiskeluun ja oppimiseen liittyviä ongelmia on monenlaisia ja opiskelijan tilanne on aina yksilöllinen. Vuorovaikutus opiskelijan ja henkilöstön välillä on tärkeää ja siinä onnistumiseksi tarvitaan joskus välittäjää.

Oppimisvaikeuksien yhteydessä ei leimautumisen pelko ole harvinaista, oletettujen ja olemassa olevien kielteisten asenteiden keskellä. Todettiin, että HOPS ei rakenna aina riittäviä käytäntöjä. Mahdollisuuksia tarjoava HOPS jää todellisuudessa usein rajatun suunnitelman tai lukujärjestyksen laatimiseksi. Yhtenä käytännön esimerkkinä käsiteltiin paljon kiitosta saanutta "yhden luukun -mallia", jossa yhteydet tietoon ja toimijoihin avautuvat vähällä vaivalla. Pidettiin tärkeänä saada opiskelijan oikeudet vahvemmin esille ohjaamaan koko järjestelmän kehittämistä, yhtenäiset ohjeet ja toteutuksiin riittävä rahoitus.

• Apuvälineet

Siiri Suonuuti-Lintumäki esitteli lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineitä ja Pohjoismaista tiedotus DVD:tä teknisestä luku- ja kirjoitustuesta työelämässä. Timo Ahonen kertoi erilaisista lukivaikeuden arviointimahdollisuuksista ja esitteli Niilo Mäki Instituutin tuottamia materiaaleja: a) Lukemis- ja kirjoittamistaitojen yksilötestistö nuorille ja aikuisille ja b) Lukivaikeuksien seulontamenetelmä nuorille ja aikuisille.

Esteettömyys, monenlaisuus ja erilaisuus tulisi saattaa yhä vahvemmin yleiseen keskusteluun, jotta asenteet ja ilmapiiri eri opiskeluympäristöissä mahdollistaisivat kaikkien yhdenvertaiset kouluttautumismahdollisuudet. Kaikki apuvälineet tulisi mieltää opiskelun työvälineinä kuten esimerkiksi kynät, silmälasit ja kuulokojeet. Meillä on ympärillämme monia apuvälineitä, joita voitaisiin käyttää yhä enemmän oppimisen ja opiskelun tukena ja mahdollistajana esim. tietokoneet, MP3-soittimet, kännykät ja kommunikaattorit. Sekä oppilaitoshenkilöstön ja työyhteisöjen tulisi tutustua apuvälineisiin ja niiden moniin mahdollisuuksiin, jotta niiden käyttö tunnettaisiin ja siten edistettäisiin myös harjoittelu- ja työpaikkojen avautumista kaikille yhdenvertaisesti.