Saavutettavaa verkko-opetusta käytännön toimenpiteillä

Verkko-opetuksen saavutettavuus

Korkeakoulujen opetuksessa käytetään tietoverkkoja yhä enemmän, muun muassa etäopiskelu ja lähiopetusta täydentävät verkkomateriaalit ovat lyöneet itsensä läpi. Helppokäyttöisten verkko-opetusalustojen avulla on myös helppo rakentaa verkkokursseja ilman ohjelmoinnin erityisosaamista. Käytännössä kuka tahansa voi toteuttaa verkkokurssin, jos hallitsee tietotekniset perustaidot. Tässä tulevat kuitenkin uudenlaiset haasteet vastaan; samat pedagogiset ratkaisut eivät enää päde kuten perinteisessä opetuksessa. Verkossa opiskelu on monistakin syistä erilaista kuin fyysisessä luentosalissa ja opiskelijan tarpeiden ennakoiminen korostuu, kun opettaja ja opiskelija eivät ole vuorovaikutuksessa entiseen tapaan.

Erilaisten opiskelijoiden kohdalla verkko-opetus tuo sekä mahdollisuuksia, että haasteita opiskeluun. Esimerkiksi näkövammaisille tekstipohjainen Internet toi aluksi liki esteettömän pääsyn tietoverkoissa olevaan tietoon ruudunlukijoiden avulla, mutta lisääntynyt visuaalisuus ja toiminnallisuus ovat muodostaneet uusia esteitä, kun saavutettavuussuosituksista ei piitata. Sama koskee myös kuulovammaisia; tekstimuodossa saatava tieto mahdollistaa vapaan informaation saannin, mutta nykyään yhä enemmän käytettävät tekstittämättömät video- ja audioleikkeet ovat tässä suhteessa askel taaksepäin.

Monet ryhmät kohtaavat ongelmia myös hiiren kohdistamista vaativissa käyttöliittymissä ja aikarajoituksellisissa tehtävissä. Käyttäjien erilaisuus on hyvä huomioida myös monien muiden ominaisuuksien perusteella, kuten kielitaito, osaaminen, ikä, käytetty laitteisto ja käyttöympäristö. Korkeakoulujen opetuksen tulisi julkisena palveluna olla kaikkien saavutettavissa. Verkon käyttötapa ratkaisee, lisätäänkö mahdollisuuksia vai esteitä.

Esteettömyys- ja saavutettavuustyö on alkanut korkeakouluissa, ja näin alkuvaiheessa on panostettu erityisesti tilojen esteettömyyteen; liikkumiseen, kuulemiseen ja näkemiseen liittyviin tekijöihin. Verkkoaineistojen saavutettavuuteen on kiinnitetty huomiota vaihtelevasti: siinä missä joissakin korkeakouluissa on tehty paljon töitä asian eteen, ei toisissa ole huomioitu asiaa juurikaan.

Eräänä huonona esimerkkinä verkko-opetuksesta ovat tekstittämättömät videoluennot, joissa sekä videokuva, että ääniraita sisältävät oleellista informaatiota. Vaikeammin kuulo- ja näkövammaiset eivät tämän tyyppisestä aineistosta hyödy ja monilla muillakin ryhmillä voi olla vaikeuksia oppisisällön omaksumisessa. Tarjoamalla rinnalle tekstivaihtoehto, tuetaan monen ryhmän oppimista, mutta kannattaa myös pohtia muitakin tapoja asian opettamiseen.

Monet tahot, kuten W3C (World Wide Web Consortium), Tieke ry, Näkövammaisten keskusliitto ry ja Opetushallitus ovat luoneet saavutettavuusohjeistuksia verkkoaineistoille, mutta yhteys käytännön toteuttamiseen ei ole vielä itsestäänselvää. Verkko-opetuksen saavutettavuus ei toteudukaan ainoastaan tarkistuslistoja noudattamalla, vaan edellyttää korkeakouluilta kokonaisvaltaisia saavutettavuutta edistäviä toimenpiteitä.

Verkko-opetuksen saavutettavuutta edistäviä toimenpiteitä

Saavutettavuusvastaava

Perustamalla saavutettavuusasioista vastaavan henkilön virka, voidaan keskittää saavutettavuustyön koordinointi korkeakoulun sisällä yhdelle henkilölle. Tämä henkilö voi tukea vammaisia opiskelijoita, opastaa henkilökuntaa saavutettavuuskysymyksissä ja samalla myös vastata saavutettavuuden kehittämisestä korkeakoulun sisällä sekä erilaisissa yhteistyöryhmissä.

Saavutettavuuspolitiikka

Korkeakoulujen tulisi luoda verkkosivuja ja verkko-opetusta koskeva saavutettavuuspolitiikka, joka sisältää politiikan laajuuden, yksityiskohtaisen kuvaukset noudatettavista saavutettavuusohjeistuksista ja standardeista, toteuttamisaikataulun sekä arviointi- ja seurantajärjestelmän määrityksen.

Saavutettavuusohjeistukset

Korkeakoulujen tulisi luoda selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet saavutettavien verkkosivujen, oppimisympäristöjen sekä verkkokurssien toteuttamiseksi. Ohjeissa tulisi käydä ilmi saavutettavuuden perusperiaatteet sekä mitä tulee ottaa huomioon oppimisympäristöä valitessa ja kurssia toteuttaessa. Ohjeissa tulee opastaa myös erillisten apuohjelmien, kuten tekstitys- ja ruudunlukuohjelmien käyttö. Verkko-opetusympäristökohtaisesti tulisi tarjota saavutettavuusohjeet myös opiskelijoille, jotta he saisivat tietää olemassa olevista saavutettavuusominaisuuksista. Verkko-opetusympäristöissä tulee olla esillä myös saavutettavuusasioista vastaavan henkilön yhteystiedot, että häneen voi ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Saavutettavuuskoulutus

Henkilökunta tarvitsee koulutusta pystyäkseen toteuttamaan saavutettavaa verkko-opetusta; tukea erilaisten opiskelijoiden kohtaamiseen ja opetusmenetelmien joustavaan käyttöön sekä opastusta saavutettavien ratkaisujen tekniseen toteuttamiseen.

Saavutettavat tekniikat

Kunkin korkeakoulun sisällä tulee verkko-opetusratkaisujen olla mahdollisimman yhtenäisiä ja eri kursseilla tulisi pyrkiä käyttämään samaa verkko-opetusalustaa. Kun näiden alustojen ulkoasu ja rakenne yhdenmukaistetaan saavutettavuusohjeet täyttäviksi, vältetään monia opiskelijoiden toimintaa vaikeuttavia esteitä. Mikäli kaikki saavutettavuusominaisuudet eivät jatkuvasti ole käytössä, niiden käyttöönottamisen tulee olla helppoa.

Tekniseen toteutukseen tulee valita tekniikoita, jotka tukevat verkko-opetusympäristön mukautumista käyttäjän tarpeisiin sekä laite- ja ohjelmistoriippumattomuutta (XML, metadata, standardit). Verkko-opetusympäristöt ja muut verkkoaineistot testataan erilaisilla kokoonpanoilla ja tulokset julkaistaan kaikkien saataville. Näin erilaiset käyttäjät saavat tietoa verkko-opetusympäristön mahdollisuuksista ja rajoitteista sekä aineiston tuottajat saavat tietoa kehittämisen alueista.

Saavutettavan aineiston tuotanto-ohjelmistot

Saavutettavan aineiston tuottamiseen tarvittavat ohjelmat on selvitettävä korkeakoulu- ja järjestelmäkohtaisesti ja näiden helppo saatavuus on varmistettava. Tuotanto-ohjelmista (esim. Adobe Acrobat, Macromedia Flash) on suositeltavaa ottaa käyttöön sellaiset versiot, jotka tuottavat tekniset saavutettavuusohjeet täyttävää aineistoa. Myös esimerkiksi videoiden tekstittämiseen kuulovammaisille on omat ohjelmansa, ja kaikki tuotettu aineisto on hyvä testata näkövammaisten käyttämällä ruudunlukijalla. Nämä ohjelmistot on hankittava ja tarjottava henkilökunnan ja opiskelijoiden saataville.

Yhteistyötä saavutettavuuden edistämiseksi

Oppimateriaalien standardisoinnilla voidaan edistää verkkokurssien yhteensopivuutta erilaisille alustoille, jolloin opiskelija voisi käyttää itselleen sopivaa alustaa, mikäli kurssilla tavallisesti käytetty ei itselle sovi. Joustavaa opinto-oikeutta voi myös laajentaa verkkokursseja koskevaksi siten, että mikäli oman yliopiston kurssia ei voi jostain syystä suorittaa, opiskelija voisi osallistua vastaavansisältöiselle kurssille toisessa korkeakoulussa. Tällä hetkellä Joo-sopimuksen avulla voi suorittaa toisessa yliopistossa ainoastaan kursseja tai opintokokonaisuuksia, joita ei omassa yliopistossa opeteta.

Lopuksi

Saavutettavuuden tulisi olla osa jokaisen opiskelijan ja yliopiston työntekijän arkea. Laitteiden ja ohjelmistojen käytön helpottaminen palvelee jokaista tiedeyhteisön jäsentä, vielä enemmän niitä joilla on fyysisiä tai psyykkisiä rajoitteita. Saavutettavuuden toteuttaminen ei ole vain resurssikysymys vaan erityisesti vastuukysymys. Kun luodaan selkeät pelisäännöt verkko-opetuksen saavutettavuudelle ja noudatetaan niitä, edistetään opiskelumahdollisuuksien yhdenvertaisuutta.

Linkkejä

• Hochheiser, H., Shneiderman, B., 2000. Universal Usability Policy-Template. http://universalusability.org/universalusability-template
• Tampereen teknillinen yliopisto, Hypermedialaboratorio. 2006. Saavutettavuus verkkopalveluissa-verkkomateriaali. http://matriisi.ee.tut.fi/saave/
• Opetushallitus. 2006. Verkko-oppimateriaalin laatukriteerit. http://www.edu.fi/julkaisut/laatukriteerit.pdf
• W3C. 2006. WAI Guidelines and Techniques. http://www.w3.org/WAI/guid-tech.html

Kirjoittajasta

Anneli Salomaa valmistuu diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta. Hän on ollut mukana esteettömyyteen liittyvissä projekteissa sekä työkseen että järjestötoiminnan kautta.