KORKEAKOULUJEN ESTEETTÖMYYSTYÖN TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ?

KORKEAKOULUJEN ESTEETTÖMYYSTYÖN TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ? (Dia 1)

Paula Pietilä, vammaisasiamies, Ty, email:vammaisasiamies@utu.fi

TÄMÄN HETKEN TILANNE? (Dia 2)

• Esteettömyyteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat tiedostetaan tärkeiksi
• Yhdenvertaisuuslain myötä korkeakoulujen yv-suunnitelmat lisääntyneet ja niiden osana esteettömyyssuunnittelmat
• Opetuksen ja ohjauksen esteettömyyteen on mietitty käytäntöjä ja joillakin korkeakouluilla on ohjeistuksia
• ESOK-projekti on julkaisut valtakunnallisen esteetön opiskelijavalinta-suosituksen ja oppaan.

Puhujan muistiinpanot dia 2

Esteettömyys tietoisuuden lisääntyminen näkyy monella tasolla: Enää ei kysytä, mitä esteettömyys on tai mihin sitä korkeakoulussa tarvitaan, vaan pohditaan esteettömyyden mahdollisuuksia ja rajoja, mitä käytännössä voidaan tehdä paremmin.

Oman työni alkumetreillä vuonna 2005 sain aika usein kuulla seuraavaa: "Eihän täällä meidän tiedekunnassa vammaisia opiskelijoita juuri ole, ei esteettömyyttä ole tullut ajatelleeksi." Vuonna 2009 opintopäälliköt pohtivat palaverissa opiskelun erityisjärjestelyjen toteutumista tiedekunnissa. Eräs opintopäällikköistä kiteytti seuraavasti: "Jos erityisjärjestelyjä ei jossain toteuteta nousee tiedekunnassa meteli." Suurin muutos on tapahtunut juuri yleisen esteettömyystiedon lisääntymisessä ja asenteissa. Marika Kankaan tekemän selvityksen mukaan Turun yliopistossa oli opiskelijoiden mielestä toteutunut juuri sosiaalinen esteettömyys.

Yv-lain myötä yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat tulleet korkeakouluissa pakollisiksi. Yhdenvertaisuus/tasa-arvosuunnitelmien osana on monissa korkeakouluissa tehty toimenpidesuunnitelma myös esteettömyydestä. YV-suunnitellu on osoittautunut hyväksi kanavaksi tuoda esteettömyystyö osaksi korkeakoulujen arkea ja pitkäjänteistä suunnittelutoimintaa. Pulmana kuitenkin on usein siirtyminen sanoista tekoihin, erityisesti, kun tarvitaan resursseja suunnitelmien toteutukseen.

Suurimmat näkyvät muutokset korkeakoulujen esteettömyydessä ovat tapahtuneet fyysisessä opiskeluympäristössä, erityisesti liikkumisen esteiden osalta. On kuitenkin huomattava, että vastaavia muutoksia ei ole tapahtunut esimerkiksi näkemisen esteettömyyden osalta, esimerkiksi uusienkin kampusten opastusmerkinnöissä on edelleen huomattavia puutteita. Mutkikkaat rakennuskantaan liittyyvät omistus- ja vastuunjako suhteet tekevät esteettömyyteen vaikuttamisesta haasteellista. Opiskeluympäristö hahmotetaan edelleen kattamaan vain oppilaitoksen kampusalueen ja rakennukset, esimerkiksi opiskelija-asuntoja tai oppilaitoksen ympäristöä ei mielettä esteettömän opiskeluympäristön osaksi, vaikka kokonaisuudella on opiskelijan toiminnan kannalta usein ratkaiseva merkitys.

Korkeakoulujen esteettömyystyössä painopistealue on selkeästi viime vuosina siirtynyt korkeakoulun ympäristöstä, siihen, mitä korkeakoulussa tehdään, eli opetuksen ja ohjauksen saavutettavuuteen ja pedagogisten välineiden kehittämiseen siten, että sisällöt olisivat nykyistä esteettömämmin kaikkien saatavilla. Ohjeistuksia on tällä hetkellä olemassa eniten valintakoetilanteisiin ja tentteihin liittyen. Ne ovat kuitenkin vain ´pieni osa opiskelua. Suurin osa vammaisista, erilaisista oppijoista ja pitkäaikaissairaista opiskelijoista tarvitsee esteettömyyteen liittyviä järjestelyjä koko opintopolun ajan ja noin neljännes opiskelijoista tulee palvelujen piiriin vasta jossain opintojen vaiheessa.

TÄMÄN HETKEN TILANNE? (Dia 3)

• Vammaisten/erilaisten oppijoiden määrä on lisääntynyt korkeakouluissa, hakijoina ja opiskelijoina
• Koulutuksen ja neuvonnan tarve on lisääntynyt ja yksilöitynyt; miten tuen lukivaikeuksista opiskelijaa vieraissa kielissä.

Puhujan muistiinpanot dia 3

Vammaisia ja erilaisia oppijoita hakeutuu korkea-asteen koulutukseen Suomessa edelleenkin vähän muuhun väestöön nähden. Hakijoiden määrä on kuitenkin lisääntymässä. Vuonna 2006 erityisjärjestelyjä Ty:n valintakokeissa haki 25 henkilöä ja vuonna 2009 37 henkilöä. Yleisin syy erityisjärjestelyjen hakemiseen on lukivaikeus, noin 55% kaikista ja yleisin erityisjärjestely lisäaika, 75% kaikista hakemuksista. Lukivaikeudet yleistyvät nopeasti sekä suomalaisissa että ulkomaalaisissa korkeakouluissa. Korkeakouluopiskelijat muodostivat lukineuvola-hankkeen loppuraportin mukaan pääosan myös lukineuvoloiden asiakaskunnasta (Ala-Kauhaluoma ym. 2008). Myös Ruotsissa on raportoitu erityistä tukea tarvitsevien korkeakouluopiskelijoiden määrän huimaa nousua. Määrä on noussut reilussa kymmenessä vuodessa 324 opiskelijasta yli 4000 opiskelijaan. Lukuvuonna 2007 opiskelijoista 2552 sai tukea korkeakouluopiskeluun lukivaikeuksien takia. Tilastosta näkyy niiden opiskelijoiden määrä, jotka ovat olleet yhteydessä korkeakoulujen vammaisasiamieheen, mukana ovat myös tutkijaopiskelijat. (Studera med funktionshinder 2007.) (Ref. Taskinen 2008,14-15)

Myös Suomessa esteettömyyteen ja vammaisuuteen/oppimisvaikeuksiin liittyvän neuvonnan ja ohjauksen tarpeessa on tapahtunut selkeää määrällistä kasvua. Vuonna 2005 vammaisasiamieheen oli Turun yliopistossa yhteydessä 47 henkilöä, vuonna 2009 ensimmäisen puolen vuoden osalta vastavaa luku oli 75 henkilöä. Henkilöstön osalta tuen ja ohjauksen tarve on selkeästi yksilöidympää kuin toiminnan alkaessa. Koulutusta kysytään lukivaikeuksisten opiskelijoiden tukemisesta vieraissa kielissä ja toimintaohjeita tietyn opiskelijan ohjaukseen ja tenttikäytäntöihin.

HAASTEET? (Dia 4)

• Joistakin korkeakouluista ei löydy lainkaan esteettömyyttä koskevaa tietoa
• Olemassa oleva toiminta on projektiluonteista/muun työn ohella tapahtuvaa
• Käytännöt vaihtelevat korkeakoulujen sisällä ja välillä:
• Normien keskinäiset suhteet eivät ole selkeitä
• eriarvoisuus opiskelijoiden ja oppilaitosten välillä.

Puhujan muistiinpanot dia 4

Vasta nyt olemme mielestäni päässeet vaiheeseen, jolloin myös Suomessa on saatavissa korkeakouluopiskelun esteettömyyttä koskevaa tietoa pidemmällä aikajaksolla. Tämä yhdistettynä esteettömyyttä koskevan tietoisuuden lisääntymiseen on osaltaan tuonut esiin korkeakouluopiskelun esteettömyyden haasteet:

Joissakin korkeakouluissa esteettömyyttä koskevaa tietoa ei edelleenkään ole saatavissa (Hannu mainitsi tästä ohimennen korkeakoulujen verkkosivujen esteettömyyssisältöjen tarkastelun yhtenä tuloksena; olenko tulkinnut oikein?. Ainakin jossain määrin tilanne näyttää polarisoituvan: Joissakin korkeakouluissa esteettömyyteen on kiinnitetty runsaastikin huomiota toisissa ei lainkaan.

Suomessa korkeakoulujen esteettömyystyö on projektiluonteista tai oman toimen ohella tehtävää työtä. Pysyvää toimintaa vammaisten opiskelijoiden palvelujen osalta on tällä hetkellä vain Helsingin yliopistossa.

Esteettömyystiedon määrä ja käytännöt vaihtelevat edelleen paljon korkeakoulujen välillä ja sisällä. Esimerkiksi vuonna 2009 sai Turun yliopistossa viiden tunnin valintakokeeseen lisäaikaa pisimmillään kaksi tuntia (oikeustiede) ja lyhimmillään puoli tuntia (lääketiede, lääketieteellisten tiedekuntien valtakunnallinen ohjeistus). Lisäaikojen vaihtelun taustalla olivat yleisimmin juuri tiedekuntien/oppiaineiden omat ohjeistukset, ei hakijoiden yksilöllinen tarve. Kaikissa tapauksissa vuonna-09, jossa oppiaineen/tiedekunnan oma ohjeistus poikkesi yliopiston erityisjärjestelyjä koskevasta suosituksesta ja vammaisasiamiehen hakijalle tekemästä suosituksesta toimittiin oppiaineen/tiedekunnan ohjeiden mukaisesti.

Vaikeudet lakien/ohjeiden tulkinnassa eivät koske ainoastaan yksittäisiä korkeakouluja, vaan kyse on laajemmasta pulmasta. Suomessa lainsäädännöstä ei löydy tukea eri viranomaisten väliselle työnjaolle korkeakoulujen esteettömyyskysymyksissä Esteettömyyttä koskevalla tiedolla on keskeinen merkitys, esimerkiksi oppilaitoksen valintaa koskevissa päätöksissä. Hakijalla on oikeus saada hyvissä ajoin yleistä tietoa siitä, korkeakoulun esteettömyydestä ja siihen liittyvistä palveluista. Muualla Euroopassa esteettömyyttä koskeva informaatio on osa korkeakoulun markkinointia ja laatua. Suomessa esteettömyys ymmärretään edelleen erityistiedoksi, jota vain harvat tarvitsevat.

HAASTEET? (Dia 5)

Taloudellisia:

Esimerkiksi lisäohjaukseen tai erityisjärjestelyihin käytettyä aikaa ei korvata: Yhdenvertaisuuden toteutuminen on usein yksittäisten ihmisten hyvän tahdon varassa.

Puhujan muistiinpanot dia 5

Tietoisuus esteettömyydestä ja yhdenvertaisuudesta on korkeakouluissa lisääntynyt ja samaan aikaan on lisääntynyt myös esteettömyyttä koskevan tiedon ja tukitoimien tarve. Esteettömyystyössä tarjonnalla on selkeästi kysyntää lisäävä vaikutus. Voimavarojen puute on tosiasia ellei nimettyä henkilöstöä ole tai nimetyllä henkilöstöllä ei ole riittävästi resursseja (=työaikaa, asianmukaista koulutusta) käytettävissään. Tällöin käytännön työ merkitsee usein yksittäisten opettajien työn lisääntymistä, ilman asianmukaista korvausta

Tavallisesti opettajat ja ohjaajat eivät saa korvausta ohjaukseen tai esimerkiksi tentin lisäajan valvontaan käytetystä ajasta. Myöskään esimerkiksi tilasuunnittelussa tai välineissä ei ole huomiotu esteettömyys näkökulmaa. Tämän seurauksena esimerkiksi tenttitilanteita joudutaan räätälöimään ja esimerkiksi erillistä koetilaa ei ole aina mahdollista saada. On ollut myös tilanteita, jolloin opiskelija joutuu varaamaan tenttiin huomattavasti enemmän aikaa, jotta tenttitila tai tarvittavat apuvälineet on saatu järjestettyä Osa ohjeista voi olla kirjallisia, osa suullisia sopimuksia, jos ohjeistuksilla ei ole keskinäistä marssijärjestystä ja asioista ei tehdä selkeitä päätöksiä ja vastuunjako on puutteellinen asioiden käytännön toteutus jää helposti yksittäisten ihmisten opiskelijoiden ja opettajien ponnistelujen ja asenteiden varaan. Tietoa tällaisista epävirallisista järjestelystä on vaikea saada ja tilanne pyrkii jatkumaan sekavana.

HAASTEET? (Dia 6)

Lainsäädännöllisiä

• Lainsäädännön hajanaisuus: lait eivät tue toisiaan
• Yv-lakia ei juuri ole sovellettu korkeakoulutukseen
• Bolognan prosessi on lisännyt ajanhallintaan liittyviä haasteita: Esim.Osa-aika opiskelu ei Suomen järjestelmässä ole mahdollinen.

Puhujan muistiinpanot dia 6

Tällä hetkellä suurin osa vammaisten opiskelijoiden palveluista on kunnan tai valtion järjestämiä palveluja, joiden lainsäädännössä tai järjestämiskäytännöissä opiskelun aiheuttamat tilanteet on huomiotu vaihtelevasti. Viranomaisyhteistyöhön ei ole luotu kanavia, vaan jokainen noudattaa omia käytäntöjään. Tämä johtaa helposti siihen, että palvelut eivät tue opiskelua ja opiskeluaikaa kuluu palveluviidakossa seikkailemiseen. Yv-lakia ei Suomessa ole sovellettu korkea-asteen opiskeluun juuri lainkaan. Muutaman kerran olen kehottanut hakijaa/opiskelijaa harkitsemaan oikaisuvaatimuksen tekemistä hallinto-oikeuteen. Useimmiten on ollut kyse valintakokeen erityisjärjestelyistä. Tilanne on kuitenkin pulmallinen, koska oikeuskäsittelyllä ei ole käytännössä merkitystä hakijan tilanteeseen. Valintakoe on edessä ennen kuin oikaisuvaatimus on edes ehtinyt hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Monet myös pelkäävät leimautuvansa, jos valittavat tiedekunnan tekemästä päätöksestä.

Bolognan prosessi ja opintoaikojen rajaaminen on selvästi lisännyt opiskelijoiden pelkoja siitä, mitä tapahtuu, jos he eivät kykene suoriutumaan opinnoista annetussa ajassa, erityisesti tämä koskee opintotuki aikaa. Samalla kun Kela on kiristänyt ehtoja kuntoutusrahan saamiseksi, on yleisen opintotuen ehtoja kiristetty. Jotkut opiskelijat tietävät jo opintojen alkaessa etteivät vammansa vuoksi kykene opiskelemaan annetussa ajassa.

Erilaiset käytännöt ja tulkinnat vaikeuttavat paitsi opiskelijoiden yhdenvertaisuuden toteutumista myös korkeakoulujen asemaa. Euroopassa ja USA:sa esteettömyys nähdään jo kilpailutekijäksi, jolla korkeakoulua voidaan myydä opiskelijoille.

HAASTEET? (Dia 7)

Asenteet ja politiikat:

• Vammaisia opiskelijoita/erilaisia oppijoita ei mielletä osaksi korkeakoulu- ja työvoimapolitiikkaa: He ovat edelleen ensisijaisesti vammaisia
• Diagnoosi määrittelee palvelut/tukitoimet, ei niinkään opiskelussa esiin tulleet tarpeet
• Vastuu palvelujen/tukitoimien tuottamisesta on usealla taholla, joiden välillä ei välttämättä ole luontevaa yhteyttä.

Puhujan muistiinpanot dia 7

Suomessa vammaiset opiskelijat nähdään ensisijaisesti vammaisina henkilöinä, joiden opiskelukykyä/palvelujen tarvetta arvioidaan ensisijaisesti diagnoosin kautta. Kuitenkin opiskelussa on kyse ennen kaikkia omien kiinnostusten kohteiden/kykyjen ja opiskelualan suhteesta. Vamman, sairaus tai muu ominaisuus ei kerro sinällään juuri mitään siitä, millaisia palveluja/tukitoimia opiskelija tarvitsee.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ? (Dia 8)

Esteettömyystyö on rakennettava pysyvälle pohjalle, lainsäädännöllisesti,rahoituksellisesti ja toiminnallisesti

• Toiminnan valtakunnallinen koordinointi
• Korkeakoulujen oman/paikallisen toiminnan koordinointi

Lisäksi tarvitaan ohjausta niin korkeakoulujen kuin valtiovallan taholta:

• TSS-neuvottelut, korkeakoulujen arvioinnit
• Laadunhallinta, strategiatyö.

Puhujan muistiinpanot dia 8

lainsäädännöllisesti: tarvitaan korkeakouluja koskeva yv-laki, jossa määritellään tarkemmin esimerkiksi "kohtuullisia toimia". -rahoituksellisesti: vammaisten opiskelijoiden/erilaisten oppijoiden palvelujen rahoittamiseen tarvitaan korvamerkittyä rahaa. Lainsäädäntöjen välille tarvitaan synkronointia ja viranomaisten välille selkeämpää työnjakoa. Tällä hetkellä vammainen opiskelija/erilainen oppija putoaa helposti eri järjestelmien väliin niin hallinnollisesti kuin lainsäädännöllisesti. Kunnalliset vammaispalvelut vastaavat huonosti opiskelijoiden tarpeisiin, erityisesti asumisen ja kuljetuspalvelujen osalta. Korkeakoulujen palveluvalikoima on hyvin rajattu, esim. vammaisille sopivaa asuntokantaa tai erilaisten oppijoiden tarvitsemia apuvälineitä ei ole. Korkeakoulujen omien palvelujen ja koulutuksen järjestömiseen tarvitaan kansallista koordinaatiota ja oppilaitosten/niiden yhdeistelmien pysyvää toimintaa.

Itse en kauheasti usko, että uuden lainsäädännön myötä korkeakoulut itsenäisesti tulevat laajasti rahoittamaan esteettömyystyötä, vaan siihen tarvitaan valtiovallan/ministeriön taholta ohjausta, esimerkiksi tulosneuvotteluissa. Perustuslain noudattaminen ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien turvaaminen ei voi olla vain yksittäisten korkeakoulujen hyvän tahdon varassa Eri projektejen kautta saatu tieto on kerättävä ja korkeakouluja on tuettava sen käytössä.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ? (Dia 9)

Systeemaattinen tiedonkeruu jo olemassaolevista käytännöistä/projekteista

Valtakunnallisen/paikallisen esteettömyystyön organisointi ja käytäntöjen yhtenäistäminen

• Toiminta on turvattava taloudellisesti
• Toiminnan roolin hallinnollinen selventäminen

Puhujan muistiinpanot dia 9

Toiminnan valvonta ja seuranta.

Tällä hetkellä korkeakouluissa on käynnissä useita esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskevia projekteja: Mitä tapahtuu nyt, kun laajemmat projektit ovat päättymässä? Miten voimme välttää pyörän uudelleen keksimisen seuraavassa hankkeessa kymmenen vuoden kuluttua? Tarvitaan korkeakoulujen esteettömyystyön valtakunnallista koordinointia, johon sisältyy tiedonkeruu, hyvien käytäntöjen ja normiohjauksen, sekä koulutuksen edelleen kehittämistä yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Korkeakoulujen esteettömyystyö on organisoitava paikallisella tasolla, joko korkeakoulujen omana toimintana tai alueellisten korkeakoulujen yhteistyönä, siten ettei korkeakouluja jää näiden verkostojen ulkopuolelle. Esteettömyystyöllä tulee olla selkeä hallinnollinen rooli/rooleja korkeakoulun/jen sisällä. Esteettömyystyön ja tukitoimien toteuttamistavat voivat vaihdella oppilaitoksittain/oppiaineittain, mutta työllä tulee olla selkeä hallinnollinen asema korkeakoulussa. Oppilaitoksen esteettömyydestä ja tukipalveluista tulee olla kattavat tiedot julkisesti saatavilla ja saavutettavassa muodossa.

Esteettömyystyötä ja sen edistymistä on valvottava ja seurattava. Valvonnan on tapahduttava korkeakouluissa laatujärjestelmän, strategia-asiakirjojen ja muiden ohjeistusten kautta siten, että esteettömyys ja yhdenvertaisuuden eri perusteet on niissä huomioitu. Toisaalta valvonnan tulee tapahtua myös valtiovallan normiohjauksena tulosneuvotteluissa ja korkeakoulujen arvioinneissa. On sovittava valvonnan pelisäännöistä: Siitä, mitä esteettömyydellä tarkoitetaan ja mitä mittareita käytetään. Valvonnan on kohdistuttava mahdollisuuksien mukaan esteettömyyden sisältöihin, siihen, mitä korkeakoulun arjessa tapahtuu, ei pelkästään olemassaoleviin asiakirjoihin tai ohjeisiin.

Tällä hetkellä suomalainen lainsäädäntö tukee korkeakouluopiskelun esteettömyyden osalta huonosti toisiaan. Opiskelijat saavat opiskelun esteettömyyttä tukevia palveluja monelta suunnalta,vähiten korkeakouluilya. Vastuu esteettömän opintopolun rakentamisesta on palvelujen hajanaisuuden vuoksi edelleen pääosin opiskelijalla, kun se pitäisi olla pääosin opiskelijalla ja korkeakoululla.

Tällä hetkellä esteettömyystyöllä/vammaisten opiskelijoiden palveluilla ei ole suomalaisessa korkeakoulussa vakiintunutta asemaa, vaan sisällöt ja vastuunjako tehtävien osalta vaihtelee korkeakouluttain. Tavallisesti vastuu ja haasteet jää viime kädessä yksittäiselle opettajalle ja opiskelijalle, kun korkeakoulun itseasiassa pitäisi tukea opiskelijaa ja opettajaa näiden haasteiden ratkaisemiseksi.