"Otetaan ihmiset ihmisinä"

<p>Päivi Vigg on Suomen ensimmäinen sokea lähihoitaja. Hän valmistui lähihoitajaksi vuonna 2002 hyvin arvosanoin, mutta töiden löytäminen on ollut vaikeaa. Vigg toimii Perniön vammaisneuvoston puheenjohtajana ja edistää esteettömyyttä tuomalla esiin vammaisen näkökulmaa erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissa. Lisäksi hän on aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa ja seurakunnan valtuustossa. <br>
- Omalla toiminnallani haluan näyttää, että myös vammainen ihminen voi toimia kaikkien kuntalaisten hyväksi.</p>
<h3>Kokemukset opiskelusta </h3>
<p>Päivin opiskelukokemukset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia. Hän opiskeli lähihoitajan perusopinnot Arlainstituutissa, joka on ammatillinen koulutus- ja kehittämiskeskus erityisesti näkövammaisille ja kuurosokeille tai muutoin erityistä tukea opiskelussaan tarvitseville. Mielenterveys- ja päihdetyön opintoja varten hän siirtyi Saloon, josta jäi hyvin positiiviset kokemukset.<br>
- Sokeuteni ei aiheuttanut ongelmia. Kävin etukäteen tutustumassa koulun tiloihin ja keskustelemassa käytännön asioista. Henkilökohtainen avustajani luki kasetille tenttimateriaalia, tenttikysymykset sain disketille ja vastaukset kirjoitin tietokoneella.</p>
<p>Valmistuttuaan lähihoitajaksi Päivi suunnitteli jatkavansa sosiaalialan opintoja ammattikorkeakoulussa. Hänet hyväksyttiin opiskelijaksi neljänneksi parhailla pisteillä. Koulu ei kuitenkaan ollut yhtä vastaanottavainen kuin Salossa. <br>
- Vaikka olin ollut etukäteen yhteydessä oppilaitokseen ja kertonut sokeudestani, opettaja huomasi asian vasta viikon opiskelun jälkeen. Koulun suhtautuminen opiskeluni mahdollistaviin (erityis)järjestelyihin ei ollut kovin suopea. Niiden nähtiin vievän aikaa, rahaa ja vaivaa. Loppujen lopuksi jouduin lopettamaan koulun kesken. </p>
<h3>Haasteena työllistyminen</h3>
<p>Valmistumisen jälkeen Päivi on etsinyt aktiivisesti töitä mutta toistaiseksi tuloksetta. Positiivinen palaute opintojen työharjoitteluista ei ole vakuuttanut työnantajia. Päivi tietää omat rajoituksensa ja vahvuutensa. Esimerkiksi lääkeaineiden pistäminen onnistuu mutta oikean lääkemäärän vetäminen ruiskuun on ongelmallista. Myös sokeus itsessään voi olla positiivinen asia.<br>
- Harjoittelussani sain palautetta, että sokeana voin kohdata ihmisen ihmisenä enkä voi tuomita ulkonäön perusteella. </p>
<p>Päivin mielestä suurin syy kielteisiin asenteisiin on pelko. Vammaisen elämä on valtaosalle tuntematonta, ja siksi sitä pelätään. Pelätään sitä, miten vammainen ihminen vaikuttaa työyhteisöön tai miten asiakkaat suhtautuvat vammaiseen työntekijään. <br>
- Vammaista ei uskalleta ottaa työhön, koska vammainen työyhteisössä pakottaa miettimään omaa suhtautumistaan itseensä ja muihin ihmisiin, Päivi toteaa.</p>
<h3>Yhteisiä kohtaamisia tarvitaan</h3>
<p>Päivin mukaan kanssakäyminen ja vuorovaikutus vammaisten ja vammattomien välillä on tärkein asenteisiin vaikuttava tekijä. Vuorovaikutustilanteet lisäävät molemminpuolista ymmärrystä ja hälventävät pelkoja ja vääriä käsityksiä vammaisuudesta. </p>
<p>Tästä syystä hän näkee vammaisen perinteisen koulutus- ja työpolun ongelmallisena. Useat näkövammaiset esimerkiksi käyvät peruskoulun Jyväskylän näkövammaisten koulussa, jatkavat ammattiopintoja Arlainstituutissa ja työllistyvät Näkövammaisten keskusliittoon, Sokevaan tai muuhun vammaisjärjestöön. Vain sokeiden parissa oleminen olisi helpompaa myös Päivin mielestä, mutta puolin ja toisin on raja-aitoja kaadettava. <br>
- Niin kauan kuin vammaisilla ihmisillä on omat koulut, on asenteiden muokkaaminen hankalaa. Yhteiset kohtaamiset tekevät hyvää kaikille.</p>
<p>Päivin toive kuuluukin:<br>
- Otetaan ihmiset ihmisinä, eikä mietitä, onko hänellä jokin vamma vai ei.</p>