Tavoitteena tuetun opiskelun malli

Vierailu Suvimäen Klubitalossa

Suvimäen Klubitalossa olivat keskustelemassa Ulla Lehtinen (Klubitalon johtaja), Ritva Partanen (Tuetun opiskelun projektipäällikkö ja opiskelun ohjaaja) sekä Klubitalon jäsenet Harri, Saana ja Vesa.

Ulla Lehtinen kertoo, että Klubitalo on jäsenten ja henkilökunnan yhteisö, joka tarjoaa mielenterveyskuntoutujille mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin ja mielekkääseen toimintaan sekä tukea työllistymiseen, urasuunnittelun ja kouluttautumiseen.
-On tärkeää, että on ihmisiä ja tahoja, jotka ovat kiinnostuneet siitä, miten sinulla menee. Joku kysyy ja haluaa oikeasti kuulla vastauksenkin.

Ritva Partanen pitää Klubitaloissa saatuja kokemuksia tuetun työllistymisen mallista hyvänä lähtökohtana kehittää yhteistyössä paikallisten oppilaitosten kanssa tuetun opiskelun mallia.
-Jäsenille 2005 tehty kysely toi esiin niin halun opiskella kuin opintoihin liittyvät unelmat ja haaveetkin. Jäsenten lisäksi hanke on otettu innostunein mielin vastaan sekä oppilaitoksissa että muissa Klubitaloissa.

Lehtisen mukaan nuoret mielenterveyskuntoutujat ovat äskettäisen tutkimuksen perusteella pitäneet ongelmallisina korkeakouluopiskelun itsenäisyyttä ja omien opiskeluaikataulujen laatimista.
-Jos niissä tulee ongelmia, ei pitäisi ottaa siitä syytä vain itselleen vaan kääntyä korkeakoulun puoleen.

Harri kertoo opiskelleensa yliopistossa ja joutuneensa sairastuttuaan jättämään opinnot. Hän yritti selviytyä opinnoista yksin ja jatkoi yrittämistä vaikka opiskelu sujui huonosti.
-Voi olla suuri kynnys myöntää, ettei onnistu omin päin.

Vesa arvelee henkilökohtaisten opintosuunnitelmien, HOPSien, tuovan uusia mahdollisuuksia opiskelun organisoimiseksi ja opinto-ohjauksen saamiseksi. Uudistustarvetta vahvistavat Partasen opiskelumuistot, joissa tuutoreita tapasi vain aivan opintojen alussa ja ohjaus oli lähes olematonta. Lehtinen pitää Tuetun opiskelun hankkeen tehtävänä selvittää aukkokohdat oppilaitosten tarjoamista mahdollisuuksista ja kehittää tarvittava tuki.
-Klubitaloyhteisö voi vahvistaa jäsenten itseluottamusta ja esiintymisvalmiutta, joita opiskelussa ja työssä tarvitaan. Aika iso juttu voi olla myös arjen hallinta: raha-asiat, asuminen, ruuan laitto tai pyykinpesu eivät suju itsestään.

Saanaa ja Vesaa askarruttaa pyrkimys lyhentää opintoaikoja korkeakouluissa. Mielenterveyskuntoutujalla, joka alkaa jäädä opinnoissaan jälkeen, ei välttämättä ole voimia lähteä perustelemaan lisäajan tarvetta. Partanen pitää yleisenä ongelmana ennakkoasenteita.
-Psyykkisesti sairaat ihmiset voitaisiin nähdä myös voimavarana, jos uskallettaisiin luopua vääristä ennakkoasenteista.

Tuetun opiskelun hankeella 2006-2008 on edessään kunnioitettava haaste, johon yhteistyö ja verkostoituminen auttavat vastaamaan. Syksyllä 2006 käynnistetään opintopiirit ja yhteistyö niiden paikallisten oppilaitosten kanssa, joissa klubitalon jäseniä opiskelee tai aloittaa opintoja. Partanen odottaa mielenkiinnolla myös syksylle suunniteltua tutustumista Oslon ja Kööpenhaminan Klubitalojen opiskeluprojekteihin.
-Heillä projektit ovat olleet menestys ja tuoneet mielenterveyskuntoutujille sekä intoa opiskella että mahdollisuuksia tuettuun opiskeluun.