Esok-verkosto

Verkkotekstitykset

Päivi Rainò, Hannu Puupponen ja Antti Raike

Johdanto

Tekstitys toisintaa tallenteessa tai esityksessä kuultavan puheen niitä henkilöitä varten, joille äänisisällöt eivät ole saavutettavissa. Tekstitys voi olla eri kielellä kuin alkuperäinen puhe, ja se voi sisältää puheen lisäksi muuta tietoa esityksen äänistä. Tekstitys on hyödyllinen monissa tilanteissa myös kuuleville henkilöille. Monikanavaisuus tukee sisällön ymmärtämistä ja on hyödyksi katsojille, joille tallenteessa käytetty kieli ei ole ensikieli.

Tekstityksen pääperiaatteita ovat

  • synkronia – tekstityksen tulee pysyä näkyvillä yhtä kauan kuin sitä vastaava jakso puheesta on kuultavissa
  • vastaavuus – tekstin sisällön tulee vastata puheen sisältöä ja muotoa
  • saavutettavuus – tekstityksen tulee olla helposti saatavilla niille, jotka haluavat käyttää sitä (1).

Kaikissa verkkosisällöissä, joissa on puhetta, tulisi olla myös tekstitys. Tämä koskee Quicktimella, RealPlayerilla, WindowsMedialla, Flashilla, Shockwavella ja Javalla tuotettua materiaalia.

Kiinteä ja valinnainen tekstitys

Elokuvien ja tv-ohjelmien tekstitys on meille ehkä tutuinta. Esimerkiksi vieraskielisissä tv-ohjelmissa on automaattisesti mukana käännöstekstitys, jonka saa halutessaan pois näkyvistä. Nykyisin myös kotimaisiin ohjelmiin on mahdollista valita ohjelman puhetta toistava tekstitys. Tekstityksen saa näkyviin kaukosäätimellä.

Kuvaruutukaappaus tekstityksen valmisteluvaiheesta Armand Lohikosken elokuvaan Minä soitan sinulle illalla (1954).

KUVA: Esimerkki Yleisradion ohjelmatekstityksestä Armand Lohikosken elokuvaan Minä soitan sinulle illalla (1954) (2).

Aiemmin kaikki käännöstekstit näkyivät kaikille, sillä ne oli "poltettu" kiinni kuvaan. Digitaalisissa vastaanottimissa tekstitysraita on puolestaan valittavissa. Uusi tekniikka mahdollistaa myös tekstin värityksen, taustan värin vaihtamisen ja tarkan ajastuksen.

Kun väestö ikääntyy, kuuloon liittyvät ongelmat lisääntyvät. Joidenkin tutkimusten mukaan joka viidennellä ihmisellä on nykyisin heikentynyt kuulo. Tekstityksen avulla huonokuuloiset ja kuurot henkilöt voivat seurata tallenteen puhetta. Myös monissa DVD- ja video-ohjelmissa on valittavana tekstitys (esimerkiksi merkinnällä tekstitys kuulovammaisille, ohjelmatekstitys tai tekstityskieli suomi).

Suomessa vuoteen 2016 mennessä on tekstitettävä lähes kaikki julkisen tv-yhtiön ohjelmat kuulovammaisia varten. Kaupallisten tv-yhtiöiden tulee tekstittää 50 % ohjelmistaan. Monissa maissa tekstitetään myös monet suorat lähetykset.

Tekstityksestä hyötyvät kaikki, jotka katsovat tv-ohjelmia ohjelmaääntä kuulematta esimerkiksi melun tai hiljaisten tilojen takia (ravintolat, asemat; kirjastot, sairaalat) (1).

Tekstityksen voi liittää myös verkkovideoihin kiinteäksi (aina näkyväksi) tai valinnaiseksi. Jos audiovisuaaliseen ohjelmaan halutaan lisätä tekstitys, sitä varten tarvitaan ohjelma videoeditointia ja aikakoodausta varten. Näiden avulla tekstit voidaan ajastaa ja kiinnittää puheeseen, jolloin ne näkyvät ohjelmassa oikeaan aikaan. Ajastettu tekstitys vaatii paljon työtä. Toinen vaihtoehto on tuottaa tekstitys ilman kovin tarkkaa ajastusta kuvan päälle tai sivulle esimerkiksi jollain verkosta ladattavalla ilmaisohjelmalla (1).

Kuvailutulkkaus

Tv-ohjelmien ja verkkoesitysten kuvailu välittää silmin havaittavan sisällön ääneen kerrottuna näkövammaisille henkilöille (1). Kuvailutulkkauksen käyttö on yleistynyt eri puolilla maailmaa tv-ohjelmissa, elokuvissa ja myös teatteriesityksissä. Äänitekstitys puolestaan on palvelu, jonka avulla näkövammaiset henkilöt voivat kuulla tekstityksen tietokoneäänen lukemana puhesynteesinä.

Kuvailutulkkausta käytetään, kun videon tai muun multimedian sisältämä oleellinen informaatio ei ole saatavilla pelkän äänen välityksellä. Jos videoesitystä tehtäessä otetaan huomioon saavutettavuus, kuvailutulkkaus on usein tarpeeton, kun videossa nähtävät asiat kuvaillaan ääniraidalla (1).

Esimerkki: Videolla esitetään viiden tärkeän kohdan luetelma, ja selostaja sanoo: "Tässä näette viisi tärkeintä huomioon otettavaa seikkaa." Tässä tapauksessa tarvitaan kuvailutulkkaus visuaalisesti esitetyn sisällön välittämiseksi näkövammaisille henkilöille. Jos juontaja sen sijaan kertoisi: "Tässä viisi tärkeintä huomioon otettavaa seikkaa ovat..." ja luettelisi tai kuvailisi ydinkohdat, tieto olisi saatavilla äänen välityksellä, eikä kuvailutulkkausta tarvittaisi (1).

Sisällön tekstikuvaukset

Tekstikuvaus kuvailee verkossa olevaa multimediaa, ääni- ja kuvasisältöä käyttäjille, joille ääni ja/tai video eivät ole saavutettavia. Tekstikuvaus ei välttämättä vastaa esitystä sanasta sanaan. Kirjoitetussa versiossa voi olla lisänä tarpeellisia kuvauksia, selityksiä tai kommentteja. Tekstikuvauksen avulla kuuro ja/tai sokea käyttäjä pääsee käsiksi sisältöön myös pistenäytöllä ja muilla laitteilla. Useimmille verkkovideoille tarvitaan sekä tekstitykset että tekstikuvaukset. Ainoastaan ääntä sisältäville esityksille riittää yleensä tekstikuvaus (1).

Esimerkki podcast-äänitiedostosta ja tekstikuvauksesta: An interview with Lainey Feingold. Simply Accessible. Elle Waters.

Esimerkki multimediasta, jonka kuva- ja äänisisällöstä on tekstikuvaus: Meet the Only Web Accessibility Button at #heweb11?. Keynote Welcome Video by higheredexperts.com.

Tekstitysten toteuttaminen korkeakoulussa

Perustuu NCDAE-keskuksen blogin 29.1.2914 artikkeliin Institutional Guidelines on Captioning (3).

Videoiden ja reaaliaikaisten esitysten tekstittämiseksi tarvitaan korkeakoulun oma ohjeistus, jossa vastataan kysymyksiin miksi, mitä ja miten tekstitetään.

Kooste eri yhdysvaltalaisten yliopistojen kokemuksista sekä audio- ja videosuosituksista sisältää kolme tekstitystilannetta:

  1. reaaliaikainen opetus ja viestintä
    • tulee yleensä tekstittää, jos joku osanottaja sitä tarvitsee tai, jos tehdään tallenne, jota käytetään muutenkin kuin yhden lukukauden ajan.
  2. korkeakoulun henkilöstön tai yksikön tuottamat ja verkkoon laittamat videot
    • toteuttaja vastaa tekstityksestä, omin voimin tai teettämällä ulkopuolisella.
  3. korkeakoulun ulkopuolella tuotetut videot, joita jaetaan tai joita on linkitetty verkkosivuille
    • käytännöt vaihtelevat tilanteen mukaan, seuraavassa kappaleessa tästä tarkemmin.

Tekstitysten tekeminen korkeakoulun ulkopuolella tuotettuihin aineistoihin

Ulkopuolisten aineistojen tekstitysten suhteen käytännöt vaihtelevat, mutta yleisiä menettelytapoja ovat:

  1. Ensisijaisesti etsitään valmiiksi tekstitetty versio aineistosta
  2. Selvitetään, onko tiedossa ketään käyttäjää, joka tarvitsee tekstityksen
    • Jos vastaus on kyllä, tulee tekstittää ennen verkkoon laittamista.
    • Jos vastaus on ei, voidaan käyttää alkaneella lukukaudella ilman tekstitystä, mutta pidemmänaikaiseen käyttöön tulee tekstittää.
  3. Tulee tekstittää, jos henkilöstö tai yksikkö laittaa sisältöä korkeakoulun avoimille sivuille (ei kirjautumista vaativille) koska silloin on todennäköistä, että joku sivun käyttäjistä tarvitsee tekstityksen.

Tekstitykset teetetään ulkopuolisena ostopalveluna, korkeakoulun omana sisäisenä palveluna tai vastuu on aineistoa käyttävällä yksiköllä tai henkilöstöllä (3).

Tekstitystermistöä ja -tekniikoita

Verkossa yleisesti käytettyjä tekniikoita video- ja audioesitysten välittämiseksi ovat Microsoftin Windows Media Player, Applen Quicktime, RealNetworkin RealPlayer ja Macromedian Flash. Kullakin näistä on oma ratkaisunsa tekstitykseen, eli yhteistä standardia ei ole. Jokainen mediasoitin käsittelee tekstejä omalla tavallaan (1).

Verkon yhteisöpalvelut tarjoavat vaihtoehtoja tekstittämiseen. Esimerkiksi YouTube on kehittänyt videojakeluunsa käytännölliset tekstitysvälineet. Amara tarjoaa tekstittämiseen välineet, jotka säilyttävät ja näyttävät tekstityksen, kun mediatiedosto avataan. Lisäksi Amaran lähtökohtana on tekstitysten ja käännösten yhteisöllinen kehittäminen (4).

Seuraavassa on tavallisimpia tekniikoita ja eri mediasoitinten vaatimuksia (1)

  • SMIL (Synchronized Multimedia Integration Language) on standardiin perustuva kieli, jota käytetään Quicktime- ja RealPlayer-sovelluksissa. Sillä voi hallita kuva- ja ääniosuuksien ulkoasua ja esittämistä. SMIL ohjaa tekstityksen ja ääni- tai videomultimedian esittämistä, sijoittelua ja ajoitusta. Itse tekstitykset tallennetaan Text Track -tiedostoon (Quicktime-sovelluksia käytettäessä) tai RealText-tiedostoon (RealPlayer-sovelluksia käytettäessä).
  • SAMI (Synchronized Accessible Media Interchange) on Microsoftin ratkaisu tekstitysten lisäämiseksi Windows Media Player -sovellukseen. SAMI-tiedosto sisältää tekstin ja tarvittavan tiedon eri tekstiosuuksien esittämiseksi multimediatallenteessa.
  • Quicktime käyttää Text Track -tiedostoja tekstitysten ja ajoitustietojen tallentamiseen.
  • RealPlayer käyttää RealText -tiedostoja tekstitysten ja ajoitustietojen tallentamiseen.
  • MAGpie on vapaasti käytettävä väline tekstitystiedostojen luomiseen käytettäviksi eri mediasoittimissa. MAGpien kehittäjä on CPB/WGBH National Center for Accessible Media (NCAM).
  • HiSoftwaren Hi-Caption mahdollistaa tekstitysten laatimisen eri mediasoittimille (1).

Lähteet

  1. Web Captioning Overview. WebAIM initiative. Utah State University. Haettu 23.4.2013.
  2. Teatteritekstitys. Kirjoitustulkkina teatterissa. Päivi Rainò 2013. Näyttämötaide saavutettavaksi 2 -hanke. Kuuloliitto.
  3. Institutional Guidelines on Captioning Cyndi. NCDAE Blog 2014. The National Center on Disability and Access to Education (NCDAE). Haettu 10.1.2014
  4. Amara.org. Haettu 23.4.2013.

Lisälähteet