Suosituksen tarve ja taustat

• Toiveena sähköisten mahdollisuuksien hallittu käyttö
• Ketä ja mitä suositus koskee?
• Saavutettavuus, Design for All, esteettömyys ja käytettävyys
• Lainsäädäntö ja ohjailu saavutettavuuden tukena
• Suosituksen kirjoittajat ja kehittäjät

Toiveena sähköisten mahdollisuuksien hallittu käyttö

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä Hitaasti, mutta varmasti? (Penttilä 2012) kartoitettiin korkeakoulujen saavutettavuutta. Opiskelijoilta saivat yleisesti kiitosta nopeasti kehittyneet sähköiset palvelut kuten

• ilmoittautumisjärjestelmät
• verkko-opiskelumahdollisuudet
• oppimateriaalien sähköinen jakaminen (1).

Selvityksen mukaan edut eivät ole yhtäläisesti kaikkien saatavilla. Myös opetuksen saavutettavuus vaihtelee korkeakoulujen sisällä ja välillä.

Sähköisten toimintatapojen esteet ja vaihtoehtojen riittämättömyys haittaavat varsinkin opiskelijoita, joilla on jokin vamma, oppimisvaikeuksia, mielenterveyden tai jaksamisen haasteita. Ne haittaavat myös ikääntyneitä ja kielivähemmistöihin kuuluvia opiskelijoita.

Viestinnässä opiskelijoille hankaluuksia tuottavat monikanavaisuuden puute ja verkkosivujen saavutettavuus- ja käytettävyysongelmat.

Opetuksen saavutettavuutta huonontavat vaihtoehtoisten mahdollisuuksien ja joustavuuden puute. Erityisesti toivotaan, että esitys- ja luentomateriaalin saa etukäteen saavutettavassa sähköisessä muodossa.

Kohdattuja haasteita selittävät paljolti saavutettavuuden puuttuminen useiden korkeakoulujen strategioista, riittämätön ohjeistus tukitoimien toteuttamiseksi ja opettajien pedagogisen osaamisen puutteet (1).

Muutoksen nopeus ja laajuus tuntuu yllättäneen myös yhteiskuntia, joissa saavutettavuus on vahvasti säänneltyä. Esimerkki Montanan yliopistosta Yhdysvalloista kuvaa hyvin myös suomalaisten korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön esteitä ja tarvetta korjata tilanne koko yhteisön voimin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä esitetään tuotettavaksi muun muassa valtakunnallisia linjauksia ja ohjausprosesseja korkeakoulujen tieto- ja viestintäteknologian käyttöön (1). Saavutettava tieto- ja viestintäympäristö -suositus pyrkii osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen.

Ketä ja mitä suositus koskee?

Saavutettava tieto- ja viestintäympäristö -suosituksesta voivat hyötyä korkeakoulujen opiskelijat ja henkilöstö. Käytännössä saavutettavuus merkitsee opetuksen ja opiskelun parempaa sujumista, vähemmän eriarvoistavia esteitä ja viiveitä.

Kohdennetummin saavutettavuutta tarkastellaan yksilön tai ryhmän yhdenvertaisten mahdollisuuksien kannalta. Tärkeitä näkökulmia saavutettavuuteen ja tietotekniikan hyödyntämiseen koulutuksessa on  muiden muassa opiskeljoilla ja henkilöstön jäsenillä, joilla on

• näkövamma
• kuulovamma (tai jotka ovat viittomakielisiä kuuroja)
• liikuntavamma tai motoriikan rajoitteita
• oppimisvaikeuksia.

Saavutettavuusohjeiden ymmärtämistä auttaa tietämys siitä, miten esimerkiksi sokea opiskelija käyttää tietokonetta ja apuvälineitä. Muuten ohjeet jäävät helposti vaille käytännön perusteluja. Saavutettavuusohjeiden ja -koulutuksen yhteys opiskelijan todellisuuteen motivoi usein saavutettavuuden toteuttamiseen ja parempaan tuntemukseen.

Oppilaitoksen kulttuuriin kuuluva saavutettavuus vahvistaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Kun saavutettavuus kuuluu henkilöstön ja opiskelijoiden koulutukseen, saadaan uusia osaajia yhdenvertaisuuden toteuttamiseen yhteiskunnan eri aloilla ja tasoilla.

Saavutettavuus, Design for All, esteettömyys ja käytettävyys

Saavutettavuuden ohella hyödyllisiä lähestymistapoja korkeakoulujen ympäristöjen ja käytäntöjen kehittämiseksi ovat Design for All, esteettömyys ja käytettävyys. Tässä on kuvailtu lyhyesti nämä keskeiset käsitteet. Laajemmin suositustekstien terminologiaa on Käsitteet ja sanasto -sivuilla.

Saavutettavuus (englanniksi accessibility) on kokonaisvaltainen ajattelutapa, johon myös esteettömyyden ajatellaan sisältyvän. Käsitteenä saavutettavuus kuvaa sitä, kuinka helposti informaatiota, järjestelmää, laitetta, ohjelmaa tai palvelua voi käyttää. Käyttö on saavutettavaa, kun se ei riipu henkilön ominaisuuksista, esimerkiksi toimintarajoitteesta, vähemmistöön kuulumisesta tai vähävaraisuudesta. Saavutettavuudella edistetään yhdenvertaista osallisuutta, inkluusiota.

Design for All (myös inclusive design tai universal design) tarkoittaa strategioita ja periaatteita, joilla ympäristöt, tuotteet ja palvelut suunnitellaan kaikille käyttäjille. Design for All -periaatetta on käytännössä toteutettu esimerkiksi käyttäjälähtöisen, -keskeisen ja -ystävällisen suunnittelun menetelmillä. Universal design -periaate sisältyy YK:n Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Norjassa Universal design on mukana useiden ministeriöiden strategioissa ja yhdenvertaisuuslaissa, joten periaatteen toteuttamiselle on määritelty selkeät kriteerit (2).

Esteettömyys on tässä suosituksessa saavutettavuutta suppeampi käsite, joka kuvaa ensisijaisesti ei-digitaalisen, fyysisen ympäristön käytettävyyttä tietyn henkilön, ryhmän tai tilanteen kannalta. Tällaisia ei-digitaalisia, fyysisiä ympäristöjä ovat rakennukset, kalusteet ja laitteet sekä fyysiset käyttöliittymät kuten näppäimistöt, hiiret ja kosketusnäytöt.

Käytettävyys ilmentää, miten järjestelmä, laite, ohjelma tai palvelu soveltuu suunniteltuun tarkoitukseen. Käytettävyys korostaa hyvää toimivuutta tyypillisissä käyttötilanteissa, saavutettavuus (esteettömyys) taas tähtää toimivuuden varmistamiseen myös epätyypillisissä käyttötilanteissa.

Lainsäädäntö ja ohjailu saavutettavuuden tukena

Opiskelun saavutettavuuteen vaikuttavat muun muassa seuraavat ajankohtaiset lainsäädännön ja ohjailun pulmakohdat.

• SORA-laki on käytännössä useita säädöksiä, joilla lisätään korkeakoulujen mahdollisuuksia puuttua opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin tietyillä koulutusaloilla. Vammaisuuteen liittyvät käsitykset saattavat painottua liikaa, kun opiskelijan terveydentila ja toimintakyky suhteutetaan opintoihin liittyviin käytännön tehtäviin ja harjoitteluun. Opiskelun esteiden poistamista ei oteta tarpeeksi huomioon.
• Yhdenvertaisuuslain uudistamiselta odotetaan täsmennyksiä vammaisten korkeakouluopiskelijoiden asioihin.
• Perustuslakivaliokunta ja kansalaisjärjestöt yrittävät nopeuttaa YK:n Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia.
• Koulutuksen ja julkishallinnon verkkosisältöjen ja hankintojen saavutettavuutta tukevat EU-komission verkkopalvelujen esteettömyyttä koskeva direktiiviehdotus ja verkkosisällön saavutettavuusohjeistukseen perustuva verkkoesteettömyysstandardi Web Content Accessibility (WCAG 2.0).

Opiskelun saavutettavuuteen vaikuttavaa lainsäädäntöä on  kuvailtu tarkemmin artikkelissa Oikeusjärjestys ja saavutettavuus. 

Suosituksen kirjoittajat ja kehittäjät

Saavutettava tieto- ja viestintäympäristö -suositusta on kehitetty eri korkeakoulujen ja asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyönä keväällä 2013. Suositus on avaus muutokselle, johon jokaisen saavutettavuudesta kiinnostuneen osallistuminen on tervetullut. Lue lisää suosituksen ja tähänastisesta ja tulevasta edistämisestä Kirjoittajat ja kehittäjät -sivulta.

Lähteet

1. Hitaasti, mutta varmasti? Saavutettavuuden edistyminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2000-luvulla. Johanna Penttilä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:10. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012. Haettu 10.3.2013.
2. Universal design as a legal term – how problematic is it? Standard Norge.