Esok-verkosto

Tyypillisimmät oppimisvaikeudet

Pekka Räsänen

Lukemiskyvyn häiriö

Tunnetuimpia oppimisvaikeuksista ovat lukivaikeudet (lukemiskyvyn häiriö, dysleksia). Lukivaikeuksilla tarkoitetaan kielen vaikeuksia, jotka liittyvät kirjoitetun kielen käsittelyyn mielessä – lukemiseen. Oppimisvaikeuksiin perehtymätön henkilö saattaa helposti pitää opiskelijaa laiskana, ymmärtämättömänä tai tehottomana työskentelijänä. Silloin saattaa jäädä huomiotta, että henkilön suorituskyky ja taidot erilaisissa oppimis- ja vuorovaikutustilanteissa vaihtelevat merkittävästi. Saman henkilön päättelykyky tai puhutun ymmärtäminen voivat olla merkittävästi parempia kuin hänen kykynsä poimia sama informaatio kirjoitetusta tekstistä.

Suomen kieltä on helppo lukea oikein, koska kielessämme on suuri äänne–kirjain-vastaavuus. Se tarkoittaa, että puhutun kielen ja kirjoitusmerkkien välillä on vahva säännönmukaisuus. Siksi lukemisvaikeudet näyttäytyvätkin meillä enemmän lukemisen hitautena kuin virheellisyytenä. Hitauteen liittyy lukemisen työläys. Tavanomaisesti lukevalla taitavalla opiskelijalla kuluu lukusuoritukseen vähemmän "henkistä energiaa" kuin lukivaikeuksista kärsivällä, joka joutuu ponnistelemaan ja keskittymään huomattavasti enemmän saman tekstisisällön läpikäymiseksi. Esimerkiksi kirjatentteihin valmistautuminen vaatii lukivaikeuksista kärsivältä huomattavasti pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa työskentelyä. Hidas ja työläs lukutaito voi olla keskeinen syy opintojen keskeyttämiseen, mikäli vaihtoehtoisia opiskelutapoja ei ole tarjolla.

Lukemisvaikeuteen tavanomaisimmin kuuluvat ongelmat liittyvät auditiiviseen eli kuulonvaraiseen muistiin ja mieleen painamiseen. Sama ongelma saattaa näyttäytyä korostetussa muodossa vieraiden kielten opiskelussa ja hallinnassa. Yliopisto-opinnoissa jatkuvasti lisääntyvä englannin kielen käyttö oppikirjoissa ja luennointikielenä tuottaa erityisiä hankaluuksia lukivaikeuksista kärsiville.

Lukemisvaikeuksien huomioimisesta yliopisto-opinnoissa on saatavilla paljon materiaalia ja opastusta (ks. sivu 4). Esimerkiksi e-oppimateriaalin suunnittelussa sekä opiskelijoille jaettavissa luentomateriaaleissa (esim. Word, PowerPoint tai pdf-tiedostot) olisi hyvä huomioida niiden soveltuvuus erilaisten teksti puheeksi -laitteiden ja -ohjelmien käyttöön. Yliopistojen kirjastojen olisi huolehdittava, että kurssi- ja tenttikirjoista olisi käytettävissä versiot lukemisesteisille korkeakouluopiskelijoille.

Kirjoituskyvyn ja hahmottamisen vaikeudet

Lukemisen vaikeuksista johtumattomat kirjoittamisen vaikeudet liittyvät tavallisimmin joko motorisiin (motoriikan kehityshäiriö, kehityksellinen koordinaatiohäiriö, dyspraksia, Developmental Coordination Disorder (DCD)) tai avaruudellisen hahmottamisen vaikeuksiin (kehityksellinen agnosia, visuo-spatial, visuo-perceptual disorders). Hienomotorispohjaiset kirjoittamisen vaikeudet ovat tyypillisempiä. Visuo-spatiaalisissa vaikeuksissa kognitiivisten oireiden kirjo on yleensä huomattavasti laajempi, eivätkä kirjoittamisen vaikeudet yleensä näyttäydy korostettuna yksittäisenä ongelmana vaan osana laajempaa suhteiden ja suuntien hahmottamisen pulmaa.

Kirjoittamisvaikeudet voi helposti erottaa persoonallisesta, epäselvästä kirjoitustyylistä ("lääkärin nimikirjoitus -syndrooma"). Motoristyyppisessä vaikeudessa on kyse hienomotorisen kontrollin puutteista, jotka tekevät sujuvan ja selkeän käsinkirjoitetun tekstin tuottamisesta poikkeuksellisen työlästä. Kirjoitusjäljessä on havaittavissa katkonaisuutta, suuntapoikkeamia ja vapinaa ("motorista melua"). Hahmottamistyyppisessä vaikeudessa suuntapoikkeamat, kirjainhahmojen hajoaminen tunnistamattomaksi ja kirjainkoon satunnaiset vaihtelut ovat tavallisia.

Kirjoitusvaikeudet vaativat henkilöltä erityisiä ponnisteluja ja tarkkaavuutta kirjoitettaessa. Motoriseen suoritukseen keskittyminen vie ajatukset ja huomion pois sisällön tuotannosta. Tällöin tuotos näyttää huomattavasti alkeellisemmalta kuin mihin henkilö kykenisi ilmaistessaan itseään muulla tavoin.

Luentomuistiinpanojen tekeminen on erityisen haastava tehtävä. Monissa tapauksissa apuvälineiden, kuten tietokoneen, käyttö lieventää vaikeuksien astetta. On kuitenkin muistettava, että myös näppäimistön käyttö edellyttää pääosin samoja hienomotorisia ja spatiaalisen hahmottamisen kognitioita kuin kynällä kirjoittaminen. Apuvälineet eivät siis poista itse ongelmaa, niiden sietokyky motoristen pulmien tuottamille virheille ja motorisen suorituksen epätarkkuudelle on vain suurempi. Myös sujuvan konekirjoitustaidon ja näppäinten sijainnin oppiminen voi olla hankalaa.

Tietotekniset apuvälineet visuaalisine käyttöliittymineen voivat aiheuttaa ongelmia niille, joilla spatiaalisen hahmottamisen vaikeuksia. Tietotekniikan hyödyntäminen opetuksessa on lisännyt visuaalisen materiaalin käyttöä. Visuaalisten ja esimerkiksi animaatiomateriaalien käytössä esitysmateriaaleissa olisi huomioitava niiden tarpeellisuus pedagogisesta näkökulmasta. Opiskelijoilla olisi hyvä olla mahdollisuus perehtyä opittavaan ainekseen myös pelkässä sanallisessa muodossa.

Laskemiskyvyn häiriö

Matematiikan osaamiseen suhtaudutaan hyvin emotionaalisesti. Peruskoulun aikana oppilaiden käsitykset itsestä matematiikan osaajana muuttuvat huomattavasti huonompaan suuntaan, ja matematiikasta pitäminen vähenee selvästi. Erityisesti tytöt päätyvät suhtautumaan matematiikkaa kohtaan usein negatiivisesti, ja he arvioivat osaamisensa todellista heikommaksi. Myös matematiikan koetilanteisiin liittyvä korostunut jännittyneisyys (ns. matematiikka-ahdistus) on vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Tytöt ja nuoret naiset kokevat huomattavasti enemmän koetilanteisiin liittyvää ahdistuneisuutta kuin pojat ja miehet. Naisilla ahdistuneisuus ei näyttäisi liittyvän osaamistasoon samalla tavalla kuin miehillä. Erilaisilla koejärjestelyillä ja supportiivisen terapian keinoilla on saatu merkittäviä vaikutuksia koeahdistuneisuuteen.

Myös lukion oppiainevalintarakenteet ohjaavat ajatteluamme mieltämään matemaattista osaamista kyllä-ei -dikotomiaksi. Ajatellaan, että on matemaattisesti lahjakkaita, "matikkapäisiä" oppilaita ja lahjattomia. Käsitys omasta matematiikan osaamisesta ohjaa myös merkittävästi yliopisto-opinto- ja kurssivalintoja.

Laskemiskyvyn häiriössä (matemaattinen oppimisvaikeus, dyskalkulia; mathematical learning disorder, arithmetic disabilities) on kyse sellaisista matematiikan osaamisen pulmista, joissa jo lukumäärien hahmottaminen ja peruslaskutoimitusten (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku) suorittaminen on hankalaa. Oppimisen ongelmat tulevat näkyviin jo koulun ensimmäisinä vuosina. Matematiikka oppiaineena koostuu monista toisiinsa tukeutuvista sisällöistä. Jos oppilaalle jo perustaitojen omaksuminen on hankalaa, vaativampien sisältöjen oppiminen ei onnistu, ja hän jää osaamisessaan yhä enemmän muista jälkeen.

Arkemme on täynnä pienillä luvuilla operointia sekä määristä ja määrien muutoksista keskustelua. Tätä peruslaskutaitojen osaamista ei yleensä mielletä matematiikaksi. Kuitenkin elämämme on ympäröity perusmatematiikalla: numeroita, lukuja, kellonaikoja ja rahamerkintöjä on kaikkialla. Koska ne on sisäänrakennettu arkeemme, oletamme niiden olevan kaikille aikuisille itsestään selviä asioita. Enemmistö niistä, jotka arvioivat itsensä matikkapäättömiksi, hallitsevat kuitenkin perustasoista matematiikkaa vaikeuksitta. Siksi voi tulla yllätyksenä, että on henkilöitä, joille nämä kaikkialla arjessa vastaan tulevat asiat voivat olla hankalia.

Laskemiskyvyn häiriö hankaloittaa opintoja monella tavoin määräilmauksia sisältävien tekstien ymmärtämisestä ammattimatematiikan opetteluun ja yleisemmin opintoaikataulujen suunnittelusta itsenäisen opiskelijatalouden ylläpitoon. Opiskelijoille olisi jo opintojen ensi metreillä hyvä tiedottaa mahdollisuudesta saada tukea oman elämän ja opintojen järjestelyissä, mikäli laskutaitojen puutteet tuottavat siihen erityisiä vaikeuksia.

Asiatekstit sisältävät paljon lukumääriä, määrien vertailua tai muutoksia kuvaavia ilmauksia. Käyttäjäystävällisessä ja laskemiskyvyn puutteet huomioivassa tekstissä pyritään ilmaisemaan näiden merkityksellisyys myös ilman lukuarvoja. Lukijaa helpottaa lukuarvojen suhteuttaminen johonkin konkreettiseen ja tuttuun ilmiöön.

Lukuarvojen tai lukumäärien muutoksien kuvauksissa on hyvä ilmasta myös sanallisesti näiden merkitys ja suuruusluokka. Se, että jokin arvo muuttuu 15:stä 35:een tai että kasvu on 3,7 %, ei aukea henkilölle, jolle jo yhteen- ja vähennyslaskujen suorittaminen on työläs ja hidas prosessi. "Nuorisotyöttömyys kasvoi vuonna 2012 lähes 3,7 %" on toki tiivis ilmaus, mutta ymmärrettävämpi tapa ilmaista sama asia on seuraava: "Nuorisotyöttömien määrä kasvoi vuonna 2012 lähes 3,7 % eli enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kasvu tarkoittaa yli 3 000 uutta työllisyystuen piirissä olevaa 18–25-vuotiasta." Jälkimmäinen ilmaisutapa sisältää sekä muutoksen suuruuden suhteuttamisen johonkin asteikkoon että konkretisoinnin.

Jo yksinkertaisista pylväskuvioista tehtävät päätelmät voivat tuottaa vaikeuksia, koska päätelmät edellyttävät usein lukumäärien, lukumäärien muutosten tai lukusuhteiden hahmottamista. Siksi on tärkeää kuvata graafisesti esitettävä ilmiö myös kirjoitettuna, vaikka tieteellisissä teksteissä suositaankin tiivistä kirjoitustapaa. Oppimateriaaleilla on eri laatuvaatimukset. Kuvioiden ja taulukoiden seliteteksteihin on hyvä kirjoittaa auki niiden lukuohje tai lisätä se erillisenä selitteenä.

Yleensä vaikeimpia ilmauksia ovat suhdemerkinnät, kuten prosentti ja murtokäsitteet, sekä pahimmillaan näiden yhdistelmät (esimerkiksi neljännesprosentti). Lisäksi desimaaliluvut ja potenssimerkinnät ovat vaikeita ymmärtää. Suurten lukujen hahmottamisen harhat ovat varmasti tuttuja useimmille: miljoonat ja miljardit sekoittuvat helposti. Suuret luvut ovat haastavia erityisesti henkilöille, joille kymmenjärjestelmän hahmottaminen on muutenkin vaikeaa. Mikäli kontekstin kannalta vain on mahdollista, on parempi käyttää pyöristettyjä lukuja: noin 20 miljoonaa euroa on helpompi hahmottaa kuin 19 634 413,00 €.

Tilastollisen merkitsevyyden ja tuloksen merkittävyyden ero ja niiden merkitys on hyvä tehdä selväksi aina sanallisin ilmauksin. Tilastollisten päätelmien tekeminen lukuarvoista on laskemiskyvyn häiriöistä kärsiville käytännössä mahdoton vaatimus.

Tietotekniset apuvälineet helpottavat monimutkaistenkin laskutoimitusten tekemistä. Tämä helppous sisältää kuitenkin dilemman, koska teknisen suorituksen helppous voi kätkeä suuriakin ymmärtämisen vaikeuksia. Siksi matemaattisten oppimisvaikeuksien huomioiminen yliopisto-opetuksessa ei voi olla korostetusti vain apuvälineiden käytön opetusta.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (hyperkineettinen häiriö, tarkkaavuushäiriö, keskittymiskyvyn häiriö; Attention Deficit / Hyperactivity Disorder, ADHD) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka keskeiset oireet ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Usein häiriö jaetaan kahteen päätyyppiin. Toisessa keskeisenä oireena on impulsiivisuus ja motorinen levottomuus, toisessa keskittyminen ja tarkkaavuus ilman motorista levottomuutta.

Tyypillistä näille henkilöille on häiriöherkkyys, ajatuksenjuoksun katkeilu ja keskittymiskyvyn herpaantuminen erityisesti tilanteissa, joissa uutta virikkeistöä ei tule jatkuvasti. Impulsiivisuuteen liittyy usein malttamattomuus ja siitä seuraava vaikeus keskittyä ja kiinnittää huomiota tehtävän tai opeteltavan asian yksityiskohtiin.

Tavanomaisimpia pulmia on häiriöherkkyys, mikä korostuu suurissa saleissa järjestettävillä luennoilla ja tenteissä, avoimissa tietokoneluokissa ja kirjastossa. Avuksi tarvitaan häiriöttömiä työskentelytiloja.

Häiriöherkkyys ei rajoitu opiskeluympäristöön. Myös oppimateriaalin rakenne, taitto, hyperlinkkien määrä, kuvamateriaalin määrä ja sijoittelu voivat joko tukea tai häiritä opiskelijan keskittymistä ja opittavien asioiden jäsentämistä.

Kaikki opiskelijat hyötyvät siitä, että olennaiset asiat tiivistetään. Erityisen hyödyllistä se on opiskelijoille, joiden on vaikea keskittyä pidempikestoisiin suorituksiin. Toiminnallisia ja ratkaisukeskeisiä opiskelutapoja mahdollistavat oppimateriaalit ja kurssien suoritustavat voivat tarjota sitä vaihtelua, joka auttaa ylläpitämään keskittymistä ja tarkkaavaisuutta.

Lähteet

  1. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Kunttu K, Pesonen T. (2013). YTHS.
  2. Tautiluokitus ICD-10. Suomalainen 3. uudistettu painos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Mikkeli: StMichel Print.

Lisämateriaaleja

Sivulle 4