Kuulovammaiset opiskelijat
Sami Virtanen
Johdanto
Yleiskäsite kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai -laatuinen kuulonalennus lievästä huonokuuloisuudesta täydelliseen kuurouteen.
Kuulonalenemaa sosiaalisesti määriteltäessä huonokuuloisena pidetään henkilöä, jonka kuulovamma on osittainen. Huonokuuloinen kuulee puhetta ja pystyy kommunikoimaan kuulokojeen avulla käyttämällä tukena huuliolukua. Suurin osa yleisopetuksen kuulovammaisista oppilaista kuuluu tähän ryhmään.
Kuuroutunut on henkilö, joka on menettänyt kuulonsa kokonaan sen jälkeen, kun hän on oppinut puhumaan. Kuuroutunut kommunikoi useimmiten puhumalla tukimenetelmien kuten kirjoitustulkkauksen tai viitotun puheen avulla. Pelkästään kuullusta puheesta hän ei saa selvää kuulokojeenkaan avulla. Nykyisin suurin osa kuuroutuneista lapsista saa käyttöönsä sisäkorvaistutteen.
Kuuro on syntyjään kuulematon tai varhaislapsuudessaan kuulonsa menettänyt. Kuuro ei saa puheesta selvää kuulokojeenkaan avulla. Kuuro kommunikoi pääasiassa viittomakielellä, joka on hänen ensikielensä. Nykyään noin 80 % vaikeasti kuulovammaisena tai kuurona syntyneistä lapsista Suomessa saa sisäkorvaistutteen.
Kuulovamma ja opiskelun saavutettavuus
Kaikuisat luentotilat, suuret opetusryhmät ja opetustiloissa kuuluva taustahäly hankaloittavat kuulemista. Huonokuuloisen opiskelijan opiskelua voi helpottaa kiinnittämällä huomiota
- opetustilojen valintaan (hyvä akustiikka, äänentoistojärjestelmät ja induktiosilmukat)
- opetusryhmien kokoon (pienet ryhmät suositeltavia)
- apuvälineiden käyttöön (äänentoistojärjestelmät ja induktiosilmukat)
- opetusmenetelmiin (muun muassa luentoesitysdiojen toimittaminen etukäteen).
Uuden teknologian mahdollistamat opetusmenetelmät, kuten videoneuvottelut, ovat kuulovammaiselle opiskelijalle usein hankalia. Niissä on usein heikko äänenlaatu, ja huulilta on vaikea tai mahdoton lukea. Tällaisiin opintoihin opiskelija voi tarvita vaihtoehtoisen suoritustavan.
Korkeakoulujen opetuksessa ja viestinnässä kuulovammaisten opiskelijoiden osallistumista edistää kuuloon perustuvan informaation saaminen tekstinä ja/tai viitottuna. Verkkosisällön saavutettavuusohjeiden (WCAG 2.0) ohje 1.2 (taso A) edellyttää video- ja äänitallenteiden tekstittämistä ja äänisisällön tekstikuvausta. Ohjeen AA-taso kattaa myös reaaliaikaisten esitysten tekstittämisen (1).
Lähteet
- Verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG) 2.0 Virallinen suomenkielinen käännös 16.2. 2011.W3C-suositus 11.12.2008.
