Esok-verkosto

Oikeusjärjestys ja saavutettavuus

Jukka Kumpuvuori

Johdanto

Oikeusjärjestys sääntelee yhteiskunnallista elämää. Se koskee myös tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuutta. Oikeusjärjestys koostuu ennen kaikkea normeista mutta myös oikeudellisista käytännöistä. Suomalainen oikeusjärjestys perustuu pitkälti kirjoitettuun ja hyväksyttyyn lainsäädäntöön, jota toimeenpanovalta toteuttaa. Tuomiovaltaa käyttää oikeuslaitos, joka lopullisesti päättää, mikä osapuoli on asiassaan oikeassa.

Oikeusjärjestys perustuu pakkoon. Lainvoimaiset oikeuslaitoksen päätökset pannaan täytäntöön pakolla. Oikeusjärjestykseen ei siten kuulu neuvottelu, vaikka eri toimijat (kuten kantaja, vastaaja, syytetty, syyttäjä ja tuomari) voivat keskusteluissaan täsmentää asioiden sisältöjä.

Kansainvälisen ja EU-oikeuden merkitys korostuu Suomen oikeudessa entistä enemmän. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain taustat ovat pitkälti EU-oikeudellisia. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden soveltaminen ovat oikeusjärjestyksessämme suurelta osin suoraan sovellettavaa oikeutta.

Nykyään lain käytännön soveltaja ei voi vain lukea lain sanamuotoa ja toimia sen mukaan. On syytä tutkia oikeusjärjestyksen sisältöä tarkemmin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuus näyttäytyy oikeusjärjestyksessämme.

Saavutettava tieto- ja viestintäympäristö -suosituksen lähtökohta on, että oikeusjärjestyksellä tavoitellaan vammaisten henkilöiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta, oikeutta yhdenvertaisuuteen. Vammaisten henkilöiden oikeutta yhdenvertaisuuteen tarkastellaan suosituksessa velvollisuuksien kautta. Millaisia velvollisuuksia oikeus vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuteen asettaa ja kenelle?

Tarkastelussa nähdään, että korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuus saa oikeusjärjestyksessämme varsin monia vivahteita. Näiden hahmottaminen auttaa sekä ratkaisemaan yksittäisiä saavutettavuuteen liittyviä tilanteita että laajempia kehittämisprosesseja.

Oikeusjärjestys ja korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuus

Tarkastelemme vammaisten henkilöiden oikeutta yhdenvertaisuuteen ja sitä vastaavia velvollisuuksia oikeusjärjestyksessämme käytännön esimerkin avulla.

Anniina on näkövammainen yliopisto-opiskelija. Tiedekunta ilmoittaa luentoajoista tietoverkossa sellaisessa muodossa, jota Anniina ei kykene laitteidensa avulla lukemaan. Samoin Anniinalla on vaikeuksia saada selvää tiettyjen luennoitsijoiden luentomuistiinpanoista, koska ne toimitetaan tietyssä ei-saavutettavassa tiedostomuodossa.

1. Välittömän syrjinnän kielto

1.1. Välittömän syrjinnän kiellon negatiivinen ulottuvuus – välittömän syrjinnän kielto

Välittömällä syrjinnän kielto tarkoittaa, että henkilöä ei saa syrjiä esimerkiksi vammaisuuden perusteella (negatiivinen ulottuvuus). Perustuslain (1) 6 § 2 mom. mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Samalla tavalla välittömän syrjinnän kiellon negatiivinen ulottuvuus ilmenee YK:n vammaissopimuksen (2) 2 artiklan määrittelyssä. Välittömän syrjinnän kiellon negatiivinen ulottuvuus löytyy tavallisen lain tasolla vammaisoikeuskontekstissa yhdenvertaisuuslain (3) 6 §:stä ja rikoslain (4) 11 luvun 11 §:stä (lisäksi työsyrjintä rikoslain 47 luvun 3 §). Sekä ammattikorkeakoululain (7) (20 a §) että yliopistolain (8) (37 a §) mukaan "hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle".

Välittömän syrjinnän kiellon negatiivinen ulottuvuus on Suomessa tullut sovelletuksi vammaisoikeuskontekstissa lähinnä tilanteissa, joissa opaskoiran käyttäjiä on estetty käymästä ravintolassa tai elintarvikeliikkeessä, vaikka heillä on lainmukainen oikeus asioida niissä. Näissä tapauksissa liikkeenharjoittaja on tuomittu syrjintärikoksesta rikoslain mukaiseen rangaistukseen.

Muuten välittömän syrjinnän kiellon negatiivisen ulottuvuuden vastaiset toimet jäävät suomalaisessa oikeuselämässä usein vaille oikeudellista huomiota. Usein ongelmana on näytön puuttuminen. On vaikea osoittaa todeksi esimerkiksi suullisia syrjiviä lausuntoja.

Esimerkissämme välittömän syrjinnän kiellon negatiivinen ulottuvuus tarkoittaisi tilannetta, jossa esimerkiksi luennoitsija kieltäytyisi luennoimasta Anniinalle sen vuoksi, että hän on näkövammainen.

1.2. Välittömän syrjinnän positiivinen ulottuvuus – velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin

Välittömän syrjinnän kielto sisältää myös velvollisuuden ryhtyä positiivisiin toimiin. Ei siis riitä, että välttää välitöntä syrjintää. Välittömän syrjinnän kiellon positiivinen ulottuvuus tarkoittaa, että tietyillä tahoilla on velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin (reasonable accommodation). Velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin osana syrjinnän kieltoa saa normatiivista tukea YK:n vammaissopimuksesta (2) (erityisesti artiklat 2 ja 5) ja yhdenvertaisuuslain (3) 5 §:stä.

Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan sitä, että asiat tehdään jotenkin toisin kuin yleensä. Tavanomainen toiminta voisi nimittäin johtaa siihen, että esimerkiksi henkilö joutuisi vammaisuutensa perusteella epäedulliseen asemaan.

YK:n vammaissopimuksen (2) 2 artiklassa määritellään kohtuulliset mukautukset seuraavasti: kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. (2)

Kohtuullisen mukautuksen käsite on selkeä mukautus-sanan osalta. Mukautuksia on monenlaisia: ne voivat olla fyysisen ympäristön muokkaamista, työaikajärjestelyjä tai vaihtoehtoisten opiskelumetodien käyttöönottoa. On selvää, että kohtuullisten mukautusten soveltaminen ulottuu korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristöön.

Sen sijaan kohtuullisen mukautuksen kohtuullisuus-sana on normatiiviselta sisällöltään epäselvempi. Kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan yhdenvertaisuuslain (3) mukaan huomioon erilaisia tekijöitä, kuten

  • toimista aiheutuvat kustannukset
  • työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema
  • mahdollisuudet saada toimien toteuttamiseen tukea julkisista varoista tai muualta (3).

Usein kohtuullisten mukautusten kustannukset ovat joko olemattomia tai hyvin vähäisiä. Olennaista on, että kohtuullisuus arvioidaan eikä suoralta kädeltä todeta mukautuksen olevan kohtuuton.

Kohtuullinen mukautus korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristössä voi tarkoittaa esimerkissämme sitä, että Anniinalle tarjotaan luentoaikataulu ja luentomuistiinpanot esteettöminä vaihtoehtoisessa muodossa. Jos tällaista mukautusta pidetään kohtuullisena mutta sitä ei silti toteuteta, kyse on kielletystä syrjinnästä.

2. Välillisen syrjinnän kielto

Välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan yhdenvertaisuuslain (3) 6 § mukaan sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja jos tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

Välillinen syrjintä tarkoittaa siis sitä, että henkilö tulee syrjityksi ei niinkään yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi vaan siksi, että hän kuuluu johonkin ryhmään, ja jokin säännös, peruste tai käytäntö asettaa tämän ryhmän jäsenet epäedulliseen asemaan ryhmän ulkopuolisiin henkilöihin nähden.

Välillinen syrjintä voi ilmetä korkeakouluissa esimerkiksi siten, että luentoajat ilmoitetaan sellaisessa muodossa, että näkövammaisten henkilöiden on mahdotonta saada niistä selvää apuvälineillä tai muilla keinoin. Käytäntö kohtelee epäedullisesti ja syrjivästi tiettyyn ryhmään kuuluvia (näkövammaisia) henkilöitä. Esimerkissämme yliopisto syyllistyy välilliseen syrjintään, koska ei tarjoa luentoaikojen ilmoituksia muodossa, joka olisi soveltuva näkövammaisille.

Välillinen syrjintä ei estä syrjittyä vaatimasta ja saamasta kohtuullista mukautusta. Esimerkkihenkilö Anniina voi näkövammaisena kohtuullisena mukautuksena vaatia, että luentoajat ilmoitetaan hänelle saavutettavassa muodossa. Syrjivä taho voi siis rikkoa samassa yhteydessä sekä välillisen syrjinnän kieltoa että velvollisuutta ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin.

3. Mahdollisuus positiiviseen erityiskohteluun

Yhdenvertaisuuslain (3) 7 § 2 momentin mukaan lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi. Tällä tarkoitetaan positiivista erityiskohtelua (affirmative action). Positiivisen erityiskohtelun mahdollisuuteen viitataan myös YK:n vammaissopimuksen (2) 5 artiklassa. Positiivinen erityiskohtelu on siis sinänsä sallittua, mutta siihen ei ole mitään erityistä velvollisuutta.

Positiivinen erityiskohtelu esimerkissämme voisi tarkoittaa sitä, että näkövammaisille opiskelijoille olisi olemassa erillinen palvelu, jossa heille ilmoitetaan luentoajat henkilökohtaisesti. Tällaista palvelua voitaisiin pitää oikeutettuna positiivisena erityiskohteluna, mutta yliopistolla ei ole mitään velvoitetta tarjota sellaista. Riittää, että käytännöt ovat kaikille saavutettavissa tai tarjotaan kohtuullisia mukautuksia saavutettavuuden varmistamiseksi.

Asenteiden muokkauksen kannalta on tärkeää tehdä ero kohtuullisten mukautusten ja positiivisen erityiskohtelun välillä.

  • Kohtuulliset mukautukset on pakko tarjota, eivätkä ne saata vammaisia henkilöitä muita parempaan vaan samanlaiseen asemaan.
  • Positiivisella erityiskohtelulla vammaiset henkilöt nostetaan muita parempaan asemaan.

Positiivinen erityiskohtelu saattaa kohdata yhteiskunnassa enemmän moraalista vastustusta, eikä se siten muokkaa asenteita suvaitsevammiksi vammaisia henkilöitä kohtaan. Positiivisen erityiskohtelun mahdollisesti laajojenkin mekanismien sijaan olisikin parempi kehittää yleisiä käytäntöjä saavutettavaksi ja tehdä tarpeelliset yksilölliset kohtuulliset mukautukset.

Anniinan tapauksessa positiviinen erityiskohtelu tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että hänelle ja muille näkövammaisille opiskelijoille alettaisiin ilmoittaa luentoajat puhelinsoitolla. Soittokierrokseen liittyvät toiminnot voisivat olla työläitä, vaikka tosiasiassa riittäisi, että tieto luentoajoista olisi tietoverkossa saavutettavassa muodossa.

4. Velvollisuus toteuttaa taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia

Valtioilla on ihmisoikeussopimusten ja perustuslain sääntelyn perusteella velvollisuus toteuttaa taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia. Tämä tarkoittaa, että vaikka tällaisten oikeuksien toteuttaminen vaatii usein taloudellisia resursseja, valtiolla on velvollisuus toteuttaa näiden oikeuksien minimitaso. Toisaalta valtion tulee toteuttaa näitä oikeuksia myös progressiivisesti eli siten kuin niiden voimavarat antavat myöten. Näin ollen valtion taloudellisten voimavarojen puuttuminen ei ole riittävä peruste näiden oikeuksien kieltämiselle. YK:n vammaissopimuksen (2) 9 artiklassa on sovittu esteettömyydestä ja saavutettavuudesta.

Esteettömyys ja saavutettavuus YK:n vammaissopimuksessa

1. Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Näitä toimia, joihin sisältyy saavutettavuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen, sovelletaan muun muassa:

  • a) rakennuksiin, teihin, kuljetukseen sekä muihin sisä- ja ulkotiloihin, koulut, asunnot, terveydenhuoltoyksiköt ja työ­paikat mukaan lukien;
  • b) tiedottamiseen, viestintään ja muihin palveluihin, sähköiset palvelut ja pelastuspalvelut mukaan lukien.

2. Sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet, joilla:

  • a) kehitetään ja saatetaan voimaan yleisölle avoimien tai tarjottavien tilojen ja palvelujen saavutettavuutta koskevia vähimmäisstandardeja ja -ohjeita ja valvotaan niiden täytäntöönpanoa;
  • b) varmistetaan, että yksityiset tahot, jotka tarjoavat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palveluja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden ja saavutettavuuden osatekijät vammaisten henkilöiden kannalta;
  • c) annetaan sidosryhmille koulutusta vammaisten henkilöiden kohtaamista esteettömyys- ja saavutettavuuskysymyksistä;
  • d) tuotetaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen opastetekstit pistekirjoituksella sekä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa;
  • e) järjestetään avustajia ja muuta apua, mukaan lukien oppaat, lukijat ja koulutetut viittomakielen tulkit, helpottamaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen esteettömyyttä;
  • f) edistetään muita asianmukaisia vammaisten henkilöiden avustamisen ja tukemisen muotoja tarkoituksena varmistaa heille tiedon saavutettavuus;
  • g) edistetään uusien tieto- ja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien, myös internetin, saavutettavuutta vammaisille henkilöille;
  • h) edistetään saavutettavien tieto- ja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien suunnittelua, kehittämistä, tuotantoa ja jakelua varhaisessa vaiheessa siten, että näistä teknologioista ja järjestelmistä tulee saavutettavia mahdollisimman alhaisin kustannuksin.

Korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristössä tämä tarkoittaa erityisesti oikeutta koulutukseen, saavutettavuuteen ja riittäviin sosiaalipalveluihin.

YK:n vammaissopimuksessa (2) turvataan oikeus inklusiiviseen koulutukseen (24 artikla). Tämä tarkoittaa inklusiivista koulutusjärjestelmää kaikilla koulutustasoilla ja elinikäistä oppimista, joka ohjaa vammaiset ihmiset kehittämään kykynsä ja luovuutensa täyteen potentiaaliin ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan.

Lisäksi saavutettavuus on kirjattu YK:n vammaissopimukseen hyvin laajasti. Oikeus saavutettavuuteen kuuluu aiemmin esitetyn syrjintäkiellon alaan, mutta sillä on myös oma itsenäinen merkityksensä taloudellisena, sivistyksellisenä ja sosiaalisena oikeutena. Tämä tarkoittaa, että valtion tulee edistää ja toteuttaa tätä oikeutta progressiivisesti, myös muutoin kuin puuttumalla yksittäisiin syrjintätilanteisiin.

Saavutettavuus on yhteydessä myös riittäviin sosiaalipalveluihin. Esimerkiksi vammaispalvelulain (5) mukaiset avustajapalvelut, kuljetuspalvelut ja tulkkipalvelut turvaavat vammaisen henkilön oikeutta yhdenvertaisuuteen tilanteissa, joissa yhdenvertaisuus ei toteudu vain siten, että pidättäydytään välittömältä syrjinnältä tai ryhdytään kohtuullisiin mukautuksiin.

Anniinan esimerkissä tulee ensin arvioida, onko kohtuullista, että luentoajat ilmoitetaan tai luentomuistiinpanot toimitetaan vaihtoehtoisissa muodoissa. Jos se katsotaan kohtuuttomaksi, Anniinalla voi olla oikeus saada valtion varoin sosiaalipalveluna henkilökohtainen avustaja, joka auttaa häntä saamaan muuten saavuttamattomissa olevan tiedon.

5. Velvollisuus ryhtyä toimiin, jotka lisäävät tietoisuutta saavutettavuudesta

YK:n vammaissopimuksen (2) 8 artikla sisältää itsenäisen velvoitteen valtiolle lisätä tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Tämä tarkoittaa, että valtioiden tulee osoittaa voimavaroja työhön, jolla lisätään tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Myös yhdenvertaisuuslaki (3) edellyttää viranomaisilta suunnitelmallisuutta yhdenvertaisuuden mahdollistamiseksi (4 §).

Anniinan esimerkissä tämä tarkoittaa esimerkiksi valtion ja muiden julkisten tahojen velvoitetta aloittaa kampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi korkeakoulujen tieto- ja verkkoympäristön saavutettavuudesta. Kun otetaan huomioon YK:n vammaissopimuksen (2) 4 artiklan velvoite osallistaa vammaiset henkilöt heitä koskeviin toimenpiteisiin, on selvää, että vammaisten henkilöiden tulee itse tai järjestöjensä kautta olla edustettuna tällaisissa tietoisuuden lisäämistoimissa.

6. Hallinnon asianmukaisuus ja oikeusturva

Kaikkeen oikeuksien toteutumiseen liittyy hallinnon asianmukaisuus ja oikeusturva. Hallintolaki (6) edellyttää, että asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti (7 §). YK:n vammaissopimuksessa (2) turvataan vammaisten yhdenvertaisuus lain edessä (12 artikla) ja oikeussuojan saavutettavuus (13 artikla). Näillä tarkoitetaan, että vammaiset henkilöt tunnustetaan oikeudellisina toimijoina ja että heillä on mahdollisuus saattaa asiansa toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi muutosta hakemalla.

Anniinan tapauksessa tämä tarkoittaa, että hänellä on oikeus saada hyvää kohtelua hallinnossa, kun hän ajaa oikeuksiaan kohtuullisiin mukautuksiin, ja että hänellä tarvittaessa on mahdollisuus saattaa asiansa tuomioistuimeen tutkittavaksi.

7. Saavutettavuuden huomiointi palveluissa ja hankinnoissa tukee vammaisten henkilöiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta

Edellä on kuvattu, miten monella oikeudellisella tasolla korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristöjen saavutettavuus ilmenee. Kun ajatellaan oikeuksien toteutumista yksittäisessä tilanteessa ja sitä, mikä oikeudellinen väline on tuloksellisin yhdenvertaisuuden kannalta, julkisten hankintojen ja yleisten palvelujen saavutettavuusnäkökohdat korostuvat.

Mitä saavutettavampia yleiset palvelut ovat, sitä vähemmän on tarvetta ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin, positiivisiin erityistoimiin tai sosiaalipalvelujen tarjoamiseen. Yleisten palvelujen saavutettavuus varmistetaan saavutettavuutta ja esteettömyyttä koskevalla lainsäädännöllä.

Laki julkisista hankinnoista (44 §) edellyttää, että teknisissä eritelmissä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisten käyttäjien tarpeet. (9) Ympäristöministeriön asetus esteettömästä rakennuksesta määrää ja ohjeistaa julkisten tilojen rakentamista myös liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuviksi. Asetuksen (3.3.1 Määräys) mukaan "Katsomoiden, auditorioiden, juhla-, kokous- ja ravintolasalien, opetussalien ja -luokkien ja vastaavien kokoontumistilojen on sovelluttava myös liikkumis- ja toimimisesteisten käyttöön. Näihin tiloihin asennetussa äänentoistojärjestelmässä tulee olla myös tele-/induktiosilmukka tai muu äänensiirtojärjestelmä." (9)

Euroopan komissio ehdotti 3.12.2012 viranomaisten verkkopalvelujen esteettömyyttä koskevaa direktiiviä. Tarkoituksena on tukea jäsenmaiden kansallisia verkkoesteettömyyspyrkimyksiä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteuttamista (11). Käytännön toimien tueksi Eurooppalaiset stadardointiorganisaatiot CEN, CENELEC ja ETSI ovat kehittämässä WCAG 2.0 AA -tasoa vastaavaa verkkoesteettömyysstandardia (11).

Rahoitusta kansallisiin toimenpiteisiin ei ole odotettavissa. Ehdotuksessa kerrotaan, että suositusten mukaisten sivujen tuottamisen edut tulevat hallinnolle kuluja suuremmiksi. (13)

Jäsenvaltioiden tulisi saattaa kansalliset säännöt ja määräykset voimaan 30. kesäkuuta 2014 mennessä. Ehdotus koskee 12 erityyppistä sivua, joista korkeakouluja koskevat korkeakouluihin ilmoittautuminen, opintotuet ja julkiset kirjastot. Opiskelijalle tärkeitä ovat myös veropalvelut, työvoimatoimistojen työnhakupalvelut, sosiaaliturvaetuudet ja terveydenhuollon palvelut. (11)

Lisäksi standardointiorganisaatiot julkistivat helmikuussa 2014 komission toimeksiannon M/376[26] mukaisesti julkisten hankintojen tieto- ja viestintäteknisten tuotteiden ja palvelujen saavutettavuusvaatimukset, joihin sisältyy myös verkkosisältöjen saavutettavuus. Vaatimusten pääkohtia ovat:

  • toimintakyky (Functional performance)
  • yleiset vaatimukset (Generic requirements)
  • tvt, jossa on kaksisuuntainen puheyhteys (ICT with two-way voice communication)
  • tvt, jossa on videotoiminto (ICT with video capabilities)
  • laitteisto (sisältää myös fyysisen esteettömyyden) (Hardware)
  • dokumentit
  • verkkosisältö (ISO/IEC 40500, joka on yhtenevä WCAG 2.0 -ohjeistuksen kanssa) (Web content)
  • dokumentit (Documents)
  • ohjelmistot (Software)
  • dokumentaatio ja tukipalvelut (Documentation and support services)
  • etätulkkaus ja hätäpalvelut (ICT providing relay or emergency service access) (14).

Standardit ovat oleellisia saavutettavuuden ja esteetömyyden toteuttamiseksi hankinnoissa, koska hankintalain (44 §) teknisen eritelmän tulee perustua standardiin tai vastaavaan hyväksyntään. Tvt-tuotteiden ja -palvelujen standardi(14) sisältää määrittelyjä, jotka auttavat tilaajaa ja tarjousten tekijöitä yhteiseen ymmärrykseen siitä, mitä tuotteelta tai palvelulta vaaditaan.

Toistaiseksi standardi on saatavissa englanninkielisenä, muut EU-jäsenvaltioiden kieliversiot julkaistaan puolen vuoden kuluessa.(15)

Tämänkaltaista laajaa tvt-saavutettavuutta on edistetty julkisissa hankinnoissa pakollisena Yhdysvalloissa ja vapaamuotoisemmin, ilman keskitettyä valvontaa Japanissa. (16)

Pakollisten saavutettavuuskriteerien etuja julkisissa hankinnoissa ovat

  • markkinaedut valmistajille esteettömyyden toteuttamisesta tuotteissaan (kysyntä on laajaa varsinkin ikääntyvissä yhteiskunnissa kuten Japanissa)
  • selvät, yhtenäiset vaatimukset kaikille valmistajille
  • yhden hallinnollisen osa-alueen vaatimusten myönteinen vaikutus muihinkin osa-alueisiin
  • tvt-ammattilaisten lisääntynyt tietoisuus vammaisten henkilöiden tarpeista ja huomioon otettavista teknisistä seikoista (15).

Ongelmaksi on koettu julkisten hankintojen pakollisten kriteerien kehittämisen ja toteuttamisen vaativuus. Kriteerien hallinta on haasteellista sekä valmistajille että tilaajille, ja tilannetta vaikeuttaa myös tekniikan nopea muuttuminen (15). Lue lisää tietoteknisistä hankinnoista suosituksen artikkelista Hankinnat ja saavutettavuus.

Lopuksi voidaan todeta, että korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuus muodostaa laajan ja monimutkaisen juridisen kokonaisuuden. Se koostuu yksittäisen vammaisen henkilön oikeuksista ja vastaavista julkisen ja yksityisten tahojen velvollisuuksista.

Tärkeintä on huomata, että kun asioista päätetään yksittäisissä tapauksissa tai laajempia toimintoja suunniteltaessa, on hyvä analysoida tarkasti, miten erilaiset oikeudet ja velvollisuudet ovat tilanteessa läsnä. Näin vältetään ennakkoluuloihin perustuvat päätökset. Voidaan myös todeta kokoavasti, että mitä enemmän tehdään ennaltaehkäisevästi työtä yleisten palvelujen saavuttamiseksi, sitä vähemmän tarvitaan yksilöllisiä mukautuksia.

Lähteet

  1. Perustuslaki (731/1999)
  2. Yhdistyneet kansakunnat, yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, josta käytetään vakiintuneesti termiä "YK:n vammaissopimus"
  3. Yhdenvertaisuuslaki (21/2004)
  4. Rikoslaki (39/1889)
  5. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987)
  6. Hallintolaki (434/2003)
  7. Ammattikorkeakoululaki (351/2003)
  8. Yliopistolaki (558/2009)
  9. Laki julkisista hankinnoista (348/2007)
  10. F1 Suomen rakentamismääräyskokoelma Esteetön rakennus Määräykset ja ohjeet 2005. Ympäristöministeriö
  11. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta /* COM/2012/0721 final - 2012/0340 (COD) */. 3.12.2012. Haettu 5.5.2013.
  12. W3C Web Content Accessibility Guidelines 2.0 Approved as ISO/IEC International Standard W3C.org 5.10.2012.
  13. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja tiivistelmä vaikutusten arvioinnista Oheisasiakirja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta. SWD/2012/0402final/.
  14. Accessibility requirements suitable for public procurement of ICT products and services in Europe EN 301 549 V1.1.1 (2014-02). CEN, CENELEC, ETSI. 2014. Haettu 25.2.2014
  15. New European Standard on accessibility requirements for public procurement of ICT products and services ETSI, the European Telecommunications Standards Institute. 19.1.2014. Haettu 25.2.2014.
  16. Accessible Communications: Tapping the potential in public ICT procurement policy Tibben, W. J. and Astbrink, G. 2012. Australian Communications Consumer Action Network, Sydney. Haettu 5.5.2013