Englannin korkeakoulujen esteettömyysmarkkinat

Raportti vierailusta Englannissa 23.-27.9. 2013

Hannu Puupponen, Paula Pietilä ja Irja Keralampi

• Saatavilla myös Raportin laajempi versio Word-dokumenttina

Tutustuimme Englannin korkeakoulutuksen esteettömyyteen Erasmus-henkilökuntavaihtona syyskuun viimeisellä viikolla 2013. Vierailimme Kentin ja Brunelin yliopistoissa sekä Royal National Institute of Blind People (RNIB) -näkövammaisjärjestössä että British Dyslexia Association (BDA) -luki-vaikeusjärjestössä.

Koko vierailuviikon paistoi aurinko. Vastaanotto oli kaikkialla lämmin ja avoimen keskusteleva, vain aikaa vierailuun olisi kaivattu lisää.

Kentin yliopisto

Kentin yliopisto on perustettu 1965 ja siellä on noin 20 000 kokoaikaista opiskelijaa, henkilöstöä noin 3 000. Yliopistolla on kaksi kampusta ja yliopistokeskus sekä sivutoimipisteet Brysselissä ja Pariisissa. Vierailumme isäntänä toimi Andy Velarde, joka vastaa yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden vammaispalveluista.

Disability and Dyslexia Support Service

Tukipalvelujen johtaja, Graham Gorvett kertoo, että hyvinvointi- ja tukipalveluja on tarjolla kotimaisille ja kansainvälisille opiskelijoille muun muassa oppimisvaikeuksien, aisti- ja liikuntavammojen sekä mielenterveyden ongelmien perusteella.

Yliopiston 20 000 opiskelijasta noin 10% käyttää tukipalveluja. Palveluja toteuttamassa on 35 vakinaista työntekijää ja noin 50 henkilöä osa-aikaisesti.

Opiskelija, jolla on oppimisvaikeus, saa keskimäärin yhden tunnin yksilöllistä ohjausta viikossa, muun muassa opiskelutaitojen kehittämiseen. Tukipalvelujen käyttäjistä suurin ryhmä ovat opiskelijat, joilla on luki-vaikeus.

Mentorointiapua on tarjolla esimerkiksi opiskelijoille, joilla on mielenterveyden ongelmia tai aspergerin oireyhtymä. Mielenterveyskysymyksiin Kentin yliopistossa on käytettävissä 2 psykiatria ja 10 mentoria. Lisäksi ostetaan erikoistuneiden opettajien ja psykologien palveluja.

Mielenterveyteen liittyvien hyvinvointipalvelujen käyttäjämäärä on moninkertaistunut neljässä vuodessa. Ilmeisesti opiskelijat ja henkilöstö ovat paremmin tietoisia palveluista. Myös yhä laajempi opiskelijoiden kirjo saattaa vaikuttaa asiaan

Graham painottaa, että palvelujen laatua seurataan ja kehitetään. Tukipalveluryhmän tehtävä on varmistaa, että lain vaatimukset toteutetaan. Tarvittaessa vammaisten opiskelijoiden yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisesta vastataan oikeusistuimessa.

Inklusiivinen opiskelusuunnitelma yhteistyön ja seurannan välineenä

Kentin yliopistossa tuen ja opetuksen toteuttamista ohjaa inklusiivinen opiskelusuunnitelmaa. Suunnitelman tavoitteena on yksikön, opiskelijan ja vammaispalveluista vastaavan suunnittelijan yhteistyö, kuvailee vammaispalvelujen hallintopäällikkö Jenny Pincott. Opiskelija laatii opintoneuvojan kanssa suunnitelman tarvittavista järjestelyistä (opetus, oppimateriaalit, tenttijärjestelyt ja arviointimenetelmät.

Suunnitelma on luottamuksellinen, ja opiskelija päättää, mitä tietoja kenenkin nähtäville tulee opintotietojärjestelmään. Opiskelijat myös raportoivat järjestelyjen toteutumisesta opetuksessa ja opiskelussaan.

Lainsäädäntö on ohjaillut yliopistojen tukipalvelujen kehitystä

Graham kertoo, että aikaisemmin vastuu palveluista oli ensisijaisesti opetuksesta vastaavilla yksiköillä. Ohjeistukset ja lain muutos 1990-luvun lopussa selvensivät tehtäviä ja yliopistoihin perustettiin vammaispalvelukeskuksia.

Viimeisimpänä uudistuksena vuoden 2010 yhdenvertaisuuslaki (Equality Act 2010) kokosi eri ohjeistukset ja näkökulmat. Lain mukaan korkeakouluilla on velvollisuus järjestää esimerkiksi tulkkipalvelut kohtuullisesti vaikka opiskelijan saama rahoitus loppuisi kesken.

Opiskelijavalinta ja vammaisen opiskelijan avustus

Englannissa korkeakoulujen opiskelijavalinta perustuu pääasiassa arvosanoihin. Hakemukset käsittelee yksityinen valintapalvelu UCAS. UCASin sivulla kehotetaan hakijaa, jolla on vamma, pitkäaikaissairaus, oppimisvaikeus kuten lukivaikeus, mielenterveyden ongelmia tai muu syy

• kertomaan tarpeistaan
• tutustumaan itseään kiinnostavan koulutukseen ja yliopiston käytäntöihin sekä
• hakemaan ajoissa avustusta (Disabled Students' Allowances, DSAs).

Jokaisessa korkeakoulussa on vammaispalveluista vastaava suunnittelija, joka vastaa kysymyksiin ja auttaa hakemuksen tekemisessä.

Laadun varmistusta oppimisen ja opetuksen kehittämiskeskuksessa

Kentin yliopiston oppimisen ja opetuksen kehittämiskeskuksessa (Unit for the Enhancement of Learning & Teaching, UELT) toimivat opetuksen ja tutkimuksen kehittämisryhmä, opetussuunnittelun kehittämisryhmä, laadunhallintatoimisto ja opintoneuvontapalvelut.

Korkeakoulupedagogiikan opettaja Jennifer Leigh kertoo, että vapaaehtoinen akateeminen vertaistuutorointi on yksi opintoneuvontapalvelujen toimintamuodoista. Oppimistaitoihin ja haastaviin sisältöihin keskittyvä tuutorointi on tarjolla kaikille halukkaille ensimmäistä vuottaan opiskeleville.

Niinikään opiskelijoille opetetaan akateemisia taitoja (kirjoittamista, ajanhallintaa ja muistiinpanotekniikoita).

Opetuksen laadun seurannassa käytetään opiskelijapalautteita ja yhä tiiviimmin kiinnitetään huomiota opiskelijoiden opintomenestykseen. Yksi lähestymistapa laadun kehittämisessä on opiskeluun ja tutkimukseen liittyvä opiskelijakokemus. Sen perusteella osataan laajentaa tarjontaa.

Näkövammaisten keskusjärjestön kriittinen puheevuoro

Näkövammaisten keskusjärjestössä (Royal National Institute of Blind People RNIB) työskentelee noin 400 henkilöä Lontoossa ja 2 000 työntekijää koko Yhdistyneen kuningaskunnan alueella.

Toiveena kattava saavutettavuuspolitiikka korkeakouluihin

Yhteiskunnallisen inkluusion hankejohtaja Hugh Huddy toteaa visualisoinnin lisääntyvän opetuksessa ja oppimisessa. Kun tietokoneissa on riittävästi tehoa, saadaan moni asia nopeaksi ja helpoksi käyttäjille.

Yleensä korkeakouluissa opiskellaan 18-24-vuotiaina, toiveissa työllistyminen, tai sitten vain ajanvietto. Hughin mukaan sokeilla ja heikkonäköisillä on koulutuksestaan huolimatta heikko työllisyystilanne.

Hughin mielestä yksittäisellä opiskelijalla on kovin vähän keinoja saada ja arvioida tietoja yliopistoista etukäteen. Opiskelijaksi voi tulla hakeutuneeksi yliopistoon, jossa ei olekaan tarvittavia apuvälineitä tai riittävän esteetöntä opiskeluympäristöä. Opintoihin orientoituminen hankaloituu ja aloitus viivästyy.

Hugh pitää yhtenä syynä ongelmiin sitä, että yliopistoilla ei ole kokonaisvaltaista saavutettavuuspolitiikkaa. "Vapaat markkinat eivät toimi", hän kritisoi. Jokainen yliopisto kertoo olevansa saavutettava saadakseen tarjolla olevat rahat. Opiskelijalta menee vuosi hukkaan. Ei ole toiminnan esteettömyyden kuvaustapaa.

Korkeakoulut ovat kuitenkin parempia kuin koulut. Kun todistus näkövammasta saadaan koulusta, se riittää 21-vuotiaaksi, mutta käytännöt eivät ole hyvät. Lähivuosina ovat tulossa käyttöön oppimissopimukset, Hugh kertoo.

Lait ovat auttaneet avartamaan tiedon saavutettavuutta

Tiedon saavutettavuus on suuri kysymys. Kirjastot ovat täynnä kirjoja. Kaikki kirjallisuus ei kuitenkaan ole saatavilla verkossa. Poliittinen tahtotila on julkaisujen saavutettavuus, mutta käytäntö ei sitä vastaa.

Esimerkiksi e-oppimisen alalla moni yhtiö ei ota saavutettavuutta huomioon. Oppimisalustat eivät ole saavutettavia. Ostajien, kuten korkeakoulujen, tulisi vaatia saavutettavuutta, mutta markkinat eivät toimi. "Saavutettavuutta luvataan, mutta tarkemmin tutkittuna se ei toteudukaan", Hugh kritisoi.

Lait ovat auttaneet muuttamaan ilmapiiriä: jos ei tee oikein, on vaarana koitua kustannuksia. Muun muassa oppimisalustojen tekijät, suuret yhtiöt, ovat hyviä kumppaneita. "Kysymyksessä on ekosysteemi, jossa ei vain yksi taho voi ratkaista asioita", päättää Hugh osuutensa.

Paljon kysymyksiä lakiasioista

Anita Marshall lakiasiainneuvonnasta kertoo, että kysymyksiä tulee paljon ja osa niistä on tarpeen viedä oikeuskäsittelyyn. Suuretkin yhtiöt voivat olla yllättävän piittaamattomia vammaisten oikeuksista.

RNIBin apu on näkövammaisille opiskelijoille maksutonta, mutta mahdolliset oikeuskulut opiskelija joutuu maksamaan itse. Yleensä korkeakoulujen kanssa asiat saadaan sovituksi ennen oikeuteen menoa.

Brunelin yliopisto

Brunelin yliopisto on perustettu 1966. Opiskelijoita yliopistossa on noin 15 000 ja henkilöstöä 2 500. Yliopiston kampus sijaitsee Uxbridgessä Länsi-Lontoossa. Vierailumme isäntä Martin Smith on Disability and Dyslexia -palvelujen sekä Länsi-Lontoon DSA-arviointikeskuksen johtaja.

Disability and Dyslexia Support

Vammaisten opiskelijoiden palvelut aloitettiin Brunelin yliopistossa jo 1999, Martin ainoana työtekijänä. Sitä ennen ei vammaisille opiskelijoille ollut juuri mitään tarjolla. Vuonna 2000 tuli saataville rahoitusta pääsisäänkäyntien esteiden poistamiseen ja vammaisasioiden neuvontaan saatiin lisää väkeä.

Lainmuutosten myötä yliopiston velvollisuudet selkenivät edelleen muuttuivat vähitellen osaksi arkea. Nykyisin palveluja käyttää noin 1500 opiskelijaa, joista valtaosalla on oppimisvaikeus, tavallisimmin luki-vaikeus tai dyspraksia.

Työntekijöitä keskuksessa on 50-60, joista kymmenkunta on luki-vaikeuteen, mielenterveyteen ja tietotekniikkaan erikoistuneita neuvojia.

Keskuksessa opiskelijalle laaditaan palveluprofiili ja palvelujen toteutumista seurataan opiskelijoiden palautteen avulla. Keskuksen palvelut ovat myös henkilöstön jäsenten käytettävissä. Martinin mukaan asioiden hoitamista auttaa, kun sekä opiskelijat että henkilöstö ovat vaatimusten takana.

Monitoiminen luki-vaikeusjärjestö BDA

Luki-vaikeusjärjestössä (British Dyslexia Association, BDA) työskentelee 4 päätoimista ja 3 osa-aikaista sekä 5 vapaaehtoista työntekijää. Vierailumme isäntänä toimii arviointijohtaja Mike Littler.

Korkeakouluissa on vammaispalvelut ja tieto luki-vaikeudesta. Esimerkiksi taidealalla kaikki korkea-asteen ja täydennyskoulutuksen opiskelijat testataan ja heillä on mahdollisuus DSA-rahoitukseen, kertoo seuraamme liittynyt erityisopettaja Elaine Parks.

Elaine pitää tärkeänä BDAn järjestämää koulutusta oppilaitosten ja eri työpaikkojen henkilöstölle. Opettajilla on mahdollisuus kehittää osaamistaan dysleksiataidoissa 7:ssä eri vaatimustason koulutuksessa. BDA on mukana sekä opettajien ja psykologien osaamisen että oppilaitosten palvelujen laadunarvioinnissa.

Luki-vaikeus otetaan huomioon myös työelämässä. Työssä tarvittavat apuvälineet saa hankkia valtion rahoituksella. Ehtona on, että apuvälineiden tarpeesta ilmoitetaan työnantajalle 6-7 viikon aikana työn alkamisesta. Käytännössä luki-vaikeudesta kertominen heti työn alussa jää helposti leimautumisen pelossa. "Usein saattaa olla koeaika meneillään, eikä työn jatkumista uskalla vaarantaa", Mike pohtii.

Miken mielestä opiskelumaksujen noustua (9 000 puntaan/vuosi) opiskelijat ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mitä missäkin oppilaitoksessa on tarjolla. Kokemuksia kartoitetaan muun muassa kansallisella opiskelijakyselyllä ja opiskelijakokemus vaikuttaa korkeakoulujen kehittämispäätöksiin.

Kansainvälinen opiskelijakaan ei jää osattomaksi

Ulkomaalaiset opiskelijat eivät voi saada DSA-rahoitusta, mutta sekä Kentin että Brunelin yliopistot kantavat yhdenvertaisuuslain perusteella vastuunsa opiskelijasta. Yliopiston vastuu ei kata esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan järjestämistä koska se kuuluu sosiaalipalvelujen piiriin.

Yliopistojen rahoitus on kiristynyt, mutta ratkaisumahdollisuuksia lisäävät Martin Smithin mukaan hyväntekeväisyys ja vapaaehtoiset avustajat.

Andy Velarden muistuttaa, että Kentin yliopiston opiskelijoista 25% tulee ulkomailta. Palvelut on saatava kuntoon koska esimerkiksi USA, Kanada ja Australia kilpailevat samoista opiskelijoista.

Andy kertoo, että hän on työssään hyötynyt eri maista tulevien opiskelijoiden uusista vaatimuksista ja ajatuksista. Hän pohtii, voisiko EU-direktiivi korkeakoulutuksen saavutettavuuden kehittämiseksi edistää kansainvälisten opiskelijoiden oikeuksien toteutumista.

Matkan anti kehittämistyölle

Hannu Puupponen

Tiivis vierailuohjelmamme vakuutti määrätietoisuudesta, jolla englantilaisissa korkeakouluissa edistetään esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta.

Lainsäädäntö, valtion rahoitus ja politiikat ovat tuottaneet korkeakouluihin yhtenäiset, palvelukeskusten koordinoimat käytännöt. Palveluja käyttävien opiskelijoiden määrä on viimeisen vuosikymmenen noussut vuosi vuodelta (1).

Palvelujen ja tuotteiden markkinat kiinnostavat myös yksityisiä yrityksiä. Laatua tarkkailevat korkeakoulujen oman seurannan lisäksi sekä viranomaisten että järjestöjen arvioijat.

Valitettavasti aikatauluumme eivät mahtuneet alustavasti sovitut tapaamiset valtakunnallisen opiskelijajärjestön (National Union of Students, NUS) ja kansalaisoikeusjärjestön (Disability Rights UK) kanssa. Lisäksi keskustelut yliopistojen opiskelijoiden ja opettajien kanssa olisivat tuoneet täydentäviä näkökulmia. Toki nytkin kuultiin myös kriittisiä ääniä.

Toimintamalleja ja käytäntöjä etsiessään täytyy muistaa, että englantilaisen ja suomalaisen yhteiskunnan sekä koulutusjärjestelmän välillä on merkittäviä eroavaisuuksia. Vertailussa tai ratkaisumallien siirtämisessä on vaara toimia liian suoraviivaisesti. Vertailulta ei kuitenkaan välttynyt vierailumme aikanakaan. Toistuvasti meiltä kysyttiin, miten siellä Suomessa asiat hoidetaan.

Kerroimme peruskoulustamme, jonka yhdenvertaisuuteen perustuvaa toimintamallia halutaan oppia eri puolilla maailmaa (2). Kerroimme, että opiskelu on maksutonta. Korkeakouluissa tehdään laadukasta tutkimusta, muun muassa lukivaikeudesta, ja tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan mahdollisimman varhain (3).

Toisaalta tiedostetaan yhteiskunnalliset muutokset ja koulutuksen kasvavat vaikeudet edistää tasa-arvoa (4). Käytännön kokemukset ja kartoitukset (5) osoittavat, että korkeakouluissa saavutettavuus on edistynyt hitaasti. Hyvien käytäntöjen lisäksi saimme evästystä asioiden vauhdittamiseksi.

Esteettömyyden motiivit

Martin Smith tiivisti perustelut esteettömyyden toteuttamiseksi korkeakouluissa:

• toiminnan lainmukaisuus - legal case
• liiketoimintaedut - business case
• eettinen velvoittavuus - moral case
• korkeakoulun maine - reputation case.

Miten nämä neljä keskeistä perustelua näyttäytyvät Englannin ja meidän korkeakoulujemme esteettömyyden edistämisessä?

Toiminnan lainmukaisuus

• Vuodesta 1995 alkaen vammais- ja yhdenvertaisuuslait ovat ohjanneet yhä tiukemmin englantilaisten korkeakoulujen palveluja opiskelijoille, joilla on vamma tai oppimisvaikeus. Palvelut ja seuranta on korkeakouluissa keskitetty valtion rahoituksella toimiviin asiantuntijakeskuksiin. Tietosuojalaki antaa mahdollisuudet käyttää arkaluontoista tietoa (esimerkiksi terveydentilasta, vammasta) opiskelijan suostumuksella, mm. tuen, neuvonnan ja palvelun sekä yhdenvertaisten mahdollisuuksien seurantaan (6).
• Suomessa opiskelun tukitoimet perustuvat pitkälti vammaispalvelulakiin. Opiskelun esteettömyyteen ottavat kantaa muun muassa yhdenvertaisuuslaki, rakennusmääräyskokoelma sekä yliopisto- ja ammattikorkeakoululaki. Liikkumavaraa jää korkeakouluille paljon eikä tiukemman tietosuojan vuoksi ole käytettävissä tilastotietoja toiminnan kehittämisen tueksi. Myönteisenä voi nähdä, että väljä lainohjailu mahdollistaa kokeiluja optimaalisten ratkaisumallien löytämiseksi.

Liiketoimintaedut

• Englantilaisessa järjestelmässä vammainen opiskelija tuo korkeakoululle opintomaksun ohella DSA-avustusrahaa tullessaan. Lisäksi korkeakoulu voi saada valtion rahoitusta yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja esteettömyyden edistämiseksi sekä DSA-arviointien tekemiseksi. Takaiskuna taloudelle korkeakoulu voi joutua maksamaan korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja, jos sen todetaan syyllistyneen syrjintään (7).
• Suomessa ei ole brittimalliin erillistä rahoitusta korkeakouluopintojen saavutettavuuden ja esteettömyyden toteuttamiseksi. Tämä sosiaalipoliittisten mallien ero on ymmärrettävä (8), mutta vaarana on, että tiukassa taloustilanteessa vamma tai oppimisvaikeus koetaan riskinä oppilaitokselle. Jos vielä opiskelijoiden syrjintäkanteet ovat epätodennäköisiä (9), voi mahdollisimman suppea esteettömyys-käsitteen tulkinta näyttää edulliselta. Kestävämpi sijoitus on varmistaa jokaisen opiskelijan laadukas oppiminen ja valmistuminen. Tilastollinen tieto opiskelijoiden monenlaisuuden "aliarvostamisen" vaikutuksesta opintojen pitkittymiseen ja keskeytymiseen sekä niistä aiheutuviin tulonmenetyksiin puuttuu. On kuitenkin selvä, että yhteisesti korkeakoululle, opiskelijoille ja yhteiskunnalle on edullista brittiesimerkin ja OKMn toimenpidesuositusten (5) mukaisesti kohentaa nykyisestään opiskelutaitojen opettamista ja oppimisvaikeuksien huomioonottamista sekä tukea opettajia pedagogisen saavutettavuuden edistämisessä.

Eettinen velvoite

• Englannin korkeakoulutukseen 1999 alkaen vaikuttanut Widening Participation -politiikka sisältää monia eri toimia, joilla edistetään korkeakoulutuksessa aliedustettujen ryhmien (sosiokulttuuriset syyt, koulutukselliset lähtökohdat, etninen tausta, vammaisuus) pääsyä ja sitoutumista opiskeluun. Päätöksenteon tueksi on henkilöstölle runsaasti ohjeistusta (10), koulutusta, asiantuntemusta ja arviointeja sekä rahoitusmahdollisuuksia toteutuksiin (11). Tärkeitä ovat myös monet erilaiset työryhmät ja järjestöt, jotka edistävät arvokeskustelua ja ammattietiikan uudistumista (esimerkiksi National Association of Disability Practioners, NAPD).
• Pohjoismaissa vierastetaan viranomaisryteikköä ja kuluja, joita WP-politiikkaan sisältyy (12, 13). Norjassa esteetömyyden toteuttamiseksi omaksuttu Universell Utforming -strategia on tutustumisen arvoinen (14). Suomessa korkeakoulujen esteettömyys on ollut ehkä näkyvimmin esillä Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä kartoituksissa ja 2006-2011 OKMn rahoittamssa ESOK-hankkeessa. Kartoituksessa 2012 (5) esteettömyysasioiden hoitaminen näyttäytyy yleensä
  • useiden
  • erilaisissa tehtävissä toimivien työntekijöiden
  • oman toimen osana tai sen ohella tehtävänä
  • strategioissa harvoin tunnustettuna ja
  • puutteellisesti resursoituna työsarkana.
  Monissa korkeakouluissa tukena ovat tasa-arvo- ja esteettömyystyöryhmät sekä alueelliset yhteistyökumppanit. Tämän ohella tarvitaan tiiviimpää valtakunnallista verkostoitumista ja yhteistyötä korkeakoulujen esteettömyyden ja saavutettavuuden tueksi.

Korkeakoulun maine

• Korkeakoulujen esteettömyydestä ei ole ranking-listaa, mutta englantilaiset opiskelijakokemuksen arvioinnit (15, 16) sisältävät myös hyvinvointiin ja saavutettavuuteen liittyviä kriteereitä. Korkeakoulujen Diversity and Equality -raportit (17, 18) kertovat, miten korkeakoulu on kunnostautunut ja kuinka henkilöstöä on koulutettu ja kiitelty julkisuudessa yhdenvertaisuuden edistämisestä. Vastapainona näkyy mediassa jonkin verran juttuja opiskelijoiden nostamien syrjintäkanteiden käsittelystä. Voimatekijä maineen muokkaajana on joka taholla kentän ääni eli puskaradio monine muotoineen.
• Meillä yhdenvertaisuus, saavutettavuus ja esteettömyys mainitaan aniharvoin positiivisina laatutekijöinä korkeakoulujen raporteissa tai markkinoinnissa. Koska kysymys on todennettavista ja mitattavista asioista, voidaan tuloksia hyvässä ja huonossa tehdä näkyviksi, jos saavutettava korkeakoulu koetaan sen arvoiseksi.

Mitä on opittavissa tai odotettavissa?

EU-direktiivin perusteella Suomeenkin on odotettavissa kansallista lainsäädäntöä verkkosivujen ja tietojärjestelmien esteettömyyden toteuttamiseksi (19). Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman tavoitteena on YKn vammaisten oikeuksien ratifioiminen hallituskauden aikana. Ratifioinnin toivotaan vauhdittavan esteettömyyden ja saavutettavuuden toteuttamista (20).

Omalta osaltaan korkeakouluyhteisöjä auttaa sisäasianministeriön tuottama yhdenvertaisuussuunnittelun opas oppilaitoksille (21). Lisäksi korkeakouluille on OKMn tuella odotettavissa Saavutettava tieto- ja viestintäympäristö -suositus 2014 alussa.

Jotain on tapahtumassa, mutta keppiä ja porkkanaa tarvitaan, ettei hitaudesta tule saavutettavuustyön ominaispiirre. Keskeisinä mahdollisuuksina ovat keskusteluissa olleet Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjailu sekä Korkeakoulujen arviointineuvoston auditoinnit. Toivottavasti mahdollisuudet käytetään ja edistetään ennakoivaa saavutettavuutta eikä tyydytä erityisjärjestelyjen minimeihin.

Lähteet

1. Equality in higher education: statistical report 2013. Equality Challenge Unit (ECU)
2. What Americans Keep Ignoring About Finland's School Success. Anu Partanen. 29.12.2011. The Atlantic.
3. GraphoGame. Evidence-based learning game helps children to learn to read.
4. Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:28. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto ja Koulutuspolitiikan osasto. 2012
5. Hitaasti, mutta varmasti? Saavutettavuuden edistyminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2000-luvulla. Johanna Penttilä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:10
6. A Practical Guide to the Data Protection Act. John Woulds. The Constitution Unit. School of Public Policy, UCL. 2004.
7. Study shows more disabled students are dropping out of university. Afua Hirsch and Alice Lagnado. The Guardian, Tuesday 25.5.2010
8. Universalismi Britannian ja Pohjoismaiden sosiaalipolitiikassa. Anneli Anttonen ja Jorma Sipilä Tampereen yliopisto. Janus vol. 18 (2) 2010, 104-120.
9. Oikeudellinen katsaus vammaisten opiskelijoiden asemaan korkeakouluissa. Jukka Kumpuvuori. 2006. ESOK-hanke 2006-2011.
10. Technical Guidance on Further and Higher Education Equality Act 2010.
11. How we fund widening participation. Higher Education Funding Council for England, HEFCE.
12. Widening participation: why public investment matters Spending Round 2013. Universities UK.
13. Widening Participation in Norwegian Higher Education Report submitted to HEFCE and OFFA. October 2013. Dr Elisabeth Hovdhaugen, Nordic Institute for Studies in Innovation, Research and Education (NIFU)
14. Universell utforming. Stedsutvikling.
15. 2012 Teaching Quality Information data. The Higher Education Funding Council for England hefce.
16. Student Experience Survey 2013. Elizabeth Gibney. The Times Higher Education 25.4.2013.
17. The Disability and Dyslexia Service (DDS) annual report 2010/11 Brunel University
18. Equality, Diversity and Inclusivity Report 2011/12 University of Kent.
19. EU Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta /* COM/2012/0721 final - 2012/0340 (COD) */.
20. Esteetön yhteiskunta YK:n keinoin. Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Erkki Kemppainen. Raportteja 50/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.
21. Oppia kaikille! Yhdenvertaisuussuunnittelun opas oppilaitoksille. Sisäasiainministeriön julkaisut 26/2013.