Korkeakoulujen saavutettavuussuunnittelu

• Johdanto
• Verkkosaavutettavuuden 8-vaiheinen toteutusmalli
• Korkeakoulun verkkosaavutettavuuden indikaattorit

Johdanto

Korkeakoulujen tieto- ja viestintäympäristön saavutettavuuden edistäminen on ajankohtaista koska

• tieto- ja viestintätekniikkaa (tvt) hyödynnetään opetuksessa yhä laajemmin
• mahdollisuudet eivät ole kaikkien osallistujien käytettävissä yhdenvertaisesti (1) ja
• lainsäädäntö on edellyttämässä verkkosivujen ja tvt:n esteettömyyttä yhä selkeämmin (ks. artikkelimme  Oikeusjärjestys ja saavutettavuus).

Saavutettavuuden sisällyttäminen luontevaksi osaksi korkeakoulun arkea edellyttää henkilöstön ja opiskelijoiden aktiivista osallistumista, johtotason sitoutumista, strategista suunnittelua ja riittäviä voimavaroja (2).

Toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin tueksi on tässä lyhyesti esitelty yhdysvaltalaisten WebAIM- ja GOALS-hankeiden käytännönläheiset ohjeet.

Ohjeissa tavoitteena on verkkosaavutettavuus (Web Accessibility) ja keskeisenä motiivina lain edellyttämät yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella. Toimintamalli soveltuu erilaisille rajauksille ja painotuksille yhteisön omien tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisesti.

Eräs esimerkki korkeakoulun laajasta saavutettavuushankkeesta on California State Universityn Accessible Technology Initiative saavutettavan teknologian hanke.

Eväitä yhteisöllisen kehittämisprosessin käynnistämiseen löytyy myös sisäasiainministeriön 2013 ilmestyneestä julkaisusta Oppia kaikille! Yhdenvertaisuussuunnittelun opas oppilaitoksille (3).

Verkkosaavutettavuuden 8-vaiheinen toteutusmalli

Tyypillistä tietoverkon käyttöä opiskelussa ovat esimerkiksi:

• tiedon saaminen järjestettävästä opetuksesta
• ilmoittautuminen opintojaksolle
• opintosuoritusten tarkastelu
• kirjojen varaaminen
• opiskeluun liittyvien menojen maksaminen luottokortilla
• osallistuminen verkkokursseille
• opintojakson verkkotehtävien suorittaminen
• yhteyden pitäminen virtuaaliympäristöissä
• kirjaston verkkopalvelujen hyödyntäminen tutkimuksen teossa
• verkkotenttiin osallistuminen
• tiedon saaminen korkeakoulun ja opiskelijoiden tapahtumista yhteiskäytössä olevilta koneilta (2).

Edellä mainitut ovat osa tieto- ja viestintätekniikan kokonaisuutta, johon korkeakoulut käyttävät paljon voimavaroja. Opiskelulle ja osallistumiselle näiden mahdollisuuksien käyttö on toivottavaa, jopa välttämätöntä. Vammaiset opiskelijat jäävät kuitenkin usein näiden mahdollisuuksien ulkopuolelle (2).

Koska verkkosaavutettavuus on monisyinen ja -tasoinen toteutettava, siihen on sitouduttava ja osoitettava henkilöitä, aikaa, rahaa ja materiaalisia ratkaisuja (2).

Toimintaan tulee osallistaa kaikki sidosryhmät: opiskelijat, opetushenkilöstö, verkkosisältöjen tuottajat ja hallintohenkilöstö. Toimintasuunnitelmissa on tärkeää huomioon kaikkien osapuolten näkemykset ja esittää muutos pienin, hallittavin askelin, joihin edetään kohtuullisessa ajassa (2). Seuraavassa WebAIM-hankkeen 8-vaiheinen malli (2) suunnittelun tueksi.

1. Kokoa perustieto

Verkkosaavutettavuuden tilannekartoitus selvittää, missä kunnossa ovat korkeakoulun:

• aloitussivu eli kotisivu
• ylätason sivut (yleensä aloitusivulla otsikkoina)
• dokumenttisivut (usein varsinainen tietosisältö)
• sivut/järjestelmät, joihin tarvitaan kirjautuminen.

Korkeakoulujen verkkosivusto koostuu yleensä aloitussivulle linkitetyistä eri yksilöiden kotisivuista ja niiden dokumenttisivuista. Sivujen määrä on suuri ja ne voivat olla ratkaisuiltaan ja laadultaan vaihtelevia. Sivujen saavutettavuuden kartoittamiseet kuluu melko tavalla aikaa, joten erilaisten otosten käyttöä kannattaa harkita.

Nopein menetelmä on käyttää kartoitukseen automaattitestejä. Testiohjelmat ovat kuitenkin rajallisia, joten myös henkilötyötä tarvitaan käytännön kokeiluun ja tarkistuslistojen käyttöön. Lopuksi eri menetelmien tuloksista kootaan raportti korjaus- ja kehittämisehdotuksineen.

2. Hae johdon tuki toiminnalle

Johdon tuki

• tekee saavutettavuuden näkyväksi (saavutettavuus on saatava tärkeysjärjestyksessä riittävän korkealle)
• tuo välttämättömät voimavarat saavutettavuustyöhön (kulut eivät välttämättä ole suuria, mutta aikaa ja osaamista tarvitaan)
• mahdollistaa saavutettavuuden toteuttamisen seurannan (jonkun täytyy säännöllisesti varmistaa, että saavutettavuus toteutuu).

3. Käynnistä verkkosaavutettavuusryhmä

Suuren organisaation saavutettavuus on laaja työsarka ja kestäviä tuloksia saadaan varmemmin eri sidosryhmät kokoavalla työryhmällä kuin yhden henkilön voimin.

Korkeakoulujen sidosryhmistä verkkosaavutettavuustyöryhmässä ovat usein edustettuna hallinto, opetusta järjestävät yksiköt, esteettömyysvastaava, vammaiset opiskelijat ja verkkovastaava.

Ryhmän työnjaossa jokaisella on tehtävänsä, jonka toteuttamiseen tarvitaan aikaa ja sitoutumista sekä arvostusta muilta organisaatiossa työskenteleviltä.

Tavallisia haasteitä verkkosaavutettavuuden edistämiselle ovat:

• hajautettu malli, jossa eri yksiköiden tai sisällöntuottajien sivuille ei ole yhteistä suunnittelua tai valvontaa
• puutteelinen osaaminen saavutettavuuden toteuttamiseksi
• apatia tai vähäinen motivoituminen saavutettavuuden toteuttamiseen
• henkilöstön nopea vaihtuvuus.

Haasteet ja mahdollisuudet vaihtelevat korkeakoulukohtaisesti. Saavutettavuustyöryhmän tehtävä on tunnistaa haasteet ja etsiä ratkaisut.

4. Määrittele verkkosaavutettavuuden vaatimustaso

Saavutettavuusvaatimukset kertovat kaikille ymmärrettävästi, mitä vaaditaan ja ohjaavat toimintaa. Kun vaatimukset on määritelty, niistä keskustellaan eri yksiköissä ja kootaan lausunnot vaatimusten edelleen kehittelyä varten. Vaatimusten ohella tarvitaan suunnitelma niiden toteuttamiseksi.

5. Laadi toimintasuunnitelma

Politiikka voi kääntyä haitalliseksi, jos sitä ei toteuteta. Toteuttamista varten tarvitaan suunnitelma. Neljä keskeistä toteuttamissuunnitelmassa huomioon otettavaa asiaa ovat:

• aikataulutus (hankkeen laajuuden mukaan, sekä muutos, että tason noudattaminen otettava huomioon)
• tärkeysjärjestys tavoiteltaville vaatimustasoille ja määräajoille (todennäköisesti tarvitaan välitavoitteitta ja siirtymäaikoja)
• vastuiden jakaminen (tarvitaan mahdollisesti alatyöryhmiä eri tehtäviin)
• edistymisen seuranta (ilman vastuuta ja edistyksen seurantaa suunnitelma tuskin toteutuu).

Tärkeä osa toteuttamissuunnitelmaa on dokumentoida kaikki saavutettavuustyöryhmän ja korkeakoulun toiminta, jota tehdään saavutettavuuden toteuttamiseksi

6. Toteuta koulutus ja tekninen tuki

Korkeakoulun verkkosisällöistä vastaa yleensä laaja joukko henkilöstöä ja opiskelijoita. Eri henkilöiden saavutettavuusosaaminen ja tehtävät vaihtelevat. On tarpeen selvittää sisältöjen tuottamiseen ja sivujen ylläpitoon osallistuvat henkilöt, suunnitella tarvittava koulutus ja sen järjestämistavat.

7. Tarkkaile saavutettavuuden toteutumista

Saavutettavuuden kestävyyden ratkaisee seuranta, jolla varmistetaan, että yhteisesti päätetyt politiikat toteutuvat ja vaatimukset täyttyvät. Korkeakoulun saavuttavuuden seuranta on sisällytettävä vastuuhenkilöiden työsuunnitelmiin esimerkiksi määräaikaisina verkkosisältöjen arviointeina ja raportointeina sisällöntuottajille ha heidän esimiehilleen. Seurantaa tarvitaan myös saavutettavuustyön uudistamiseksi.

8. Pysy joustavana muutoksille

Lainsäädäntö, standardit, suositukset ja ohjeet muuttuvat. Teknologia kehittyy, korkeakoulun toiminnat uudistuvat ja henkilöstö vaihtuu. Niinpä tarvitaan valmiudet saavutettavuussuunnitelmien ja -osaamisen päivittämiseksi.

Korkeakoulun verkkosaavutettavuuden indikaattorit

GOALS-hankkeessa kehitettyjä indikaattoreita voidaa käyttää verkkoesteettömyyden saavutettavuuden tai laajemmin tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Jokainen oppilaitos on ainutkertainen ja indikaattoreita tulisi käyttää luonnoksena päätettäessä oman korkeakoulun sopivista saavutettavuuden näytöistä (4).

Indikaattorit sopivat hyvin käytettäväksi WebAIM-hankeessa kehitetyn 8-vaiheisen toteutusmallin (2) kanssa.

Yhteisön saavutettavuusilmapiiristä kertovat indikaattorit ovat:

1. Korkeakoulun saavutettavuuskäsitys ja johdon sitoutuminen
2. Suunnittelu ja toteuttaminen
3. Voimavarat ja tuki
4. Arviointi (4).

Jokaista indikaattoria kuvaa joukko tarkistuskohtia (benchmarks). Tarkistuskohtien sisältämien kriteerien toteutumista (evidence) arvioidaan. Mallin käyttämistä havainnollistavat eri kehittämishankkeista kootut esimerkit (5).

Lähteet

1. Hitaasti, mutta varmasti? Saavutettavuuden edistyminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2000-luvulla. Johanna Penttilä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:10. Noudettu 16.12.2013.
2. 8-Step Implementation Model WebAIM. Utah State University Center for Persons with Disabilities. Noudettu 16.12.2013.
3. Oppia kaikille! Yhdenvertaisuussuunnittelun opas oppilaitoksille. Sisäasiainministeriön julkaisut 26/2013. Noudettu 16.12.2013.
4. Indicators for Institutional Web Accessibility GOALS Project. The National Center on Disability and Access to Education (NCDAE). Noudettu 16.12.2013.
5. Recommended Practice Resources GOALS Project. The National Center on Disability and Access to Education (NCDAE). Noudettu 16.12.2013.