Esok-verkosto

Painetut ja tulostetut asiakirjat sekä saavutettavuus

Suositusteksti perustuu Näkövammaisten keskusliiton suositukseen (1). Toimittaneet Sari Kokko ja Hannu Puupponen.

Johdanto

Suosituksen mukaiset painotuotteet ja tulosteet ovat paremmin saavutettavia lukijoille, joilla on heikko näkö. Tulosteiden saavutettavuus hyödyttää myös tilanteissa, joissa valaistus on niukka ja laadukkaiden valokopioiden ja skannausten tekemistä. Painetuista ja tulostetuista teksteistä on suositeltavaa varata saataville myös saavutettava sähköinen versio (katso tarkemmin Word-asiakirjat ja saavutettavuus).

Kirjasinten eli fonttien valinta

Kirjasinkoko

Suositeltava kirjasinkoko on 14, jopa 16, mutta kuitenkin vähintään 12. Kaikenikäisille tarkoitetussa tekstissä käytetään ensisijaisesti kokoa 12-14. Jos lukijakunta koostuu pääasiassa heikkonäköisistä, suositeltavin kirjainkoko on 16.

Kirjasintyypppi eli fontti

Hyvä kirjasintyyppi on selkeä ja yksinkertainen. Sen tulee olla pääteviivaton eli sans serif -tyyppinen. Vältä erityisesti kirjaintyyppejä, joissa on ornamentteja eli koristeita tai jotka muistuttavat käsialakirjoitusta. Hyviä kirjaintyyppejä ovat muun muassa Arial, Georgia, Gill, Helvetica ja Verdana.

Kirjaintyyppi on selkeä, kun sen eri kirjaimet ja muut merkit erottuvat toisistaan hyvin. Joka merkillä tulisi olla selvästi omat piirteensä. Merkki pitää voida tunnistaa nopeasti ja oikein. Esimerkiksi geometrispohjaiset kirjainmuodot muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Monissa groteskeissa I, l ja 1 muistuttavat toisiaan ja peräkkäiset r ja n saattavat näyttää m-kirjaimelta.

Aakkoslaji

Pienaakkosia eli gemenoita on helpompi lukea kuin suuraakkosia eli versaaleja. Pienaakkoset erottuvat toisistaan suuraakkosia enemmän ja hahmottuvat siksi nopeammin.

Suuraakkosilla kirjoitettuja, alleviivattuja tai kallistettuja tekstejä on vaikea lukea. Sana tai kaksi suuraakkosilla kirjoitettua sanaa menettelee, mutta isojen kirjainten jatkuvaa käyttöä tulee välttää. Suuraakkoset ovat tasakorkuisia ja niiden muoto vaihtelee vähemmän kuin pienaakkosten. Lisäksi ne vievät huomattavasti enemmän tilaa, mikä osaltaan hidastaa lukemista. Vältä myös muita tarpeettomia korostuskeinoja, kuten alleviivauksia, lihavointia ja kursiivia.

Teksti ja tausta

Kontrasti

Kontrasti vaikuttaa luettavuuteen jopa enemmän kuin tekstin koko. Mitä parempi kontrasti tekstin ja taustan välillä on, sitä luettavampaa teksti on. Musta teksti valkoisella pohjalla luo parhaan kontrastin. Pohjavärinä myös kellertävä ja muut vaaleat värit ovat tehokkaita.

Huomaa, että kirjasimen koko ja kirjaintyypin lihavuus vaikuttavat kontrastiin. Kontrastin tulee olla yhtä hyvä koko tekstissä. Taustan pitää olla mielellään yksivärinen. Liukuväritaustaa voi käyttää, ellei tummuusasteen muutos ole kovin suuri. Kuviollinen tausta heikentää luettavuutta merkittävästi. Taustaväri voi olla myös tumma, jos fontti on hyvin vaalea. Kuvaa ei tule käyttää tekstin taustana. Myös osittain kuvan päälle tulevaa tekstiä on syytä välttää.

Negatiiviteksti

Negatiiviteksti on valkoista tai vaaleaa tekstiä tummalla pohjalla. Negatiivitekstin luettavuuteen vaikuttavat kirjasintyyppi, kirjasinkoko sekä se, onko tekstin pohjana kompakti vai rastereista koostuva väripinta. Mahdollisen rasterin linjatiheys ja kohdistintarkkuus vaikuttavat myös luettavuuteen. Rasteripinnat hämärtävät kirjainten piirteitä ja vievät yksityiskohtien tarkkuuden. Negatiiviteksteissä groteski on parempi kuin antiikva, sillä antiikvan ohuet viivat tukkeutuvat helposti painoväristä.

Tekstin rivitys

Riviväli

Riviväliksi soveltuu yleensä tekstinkäsittelyohjelman vakioasetus. Hiukan väljennetty riviväli kuitenkin houkuttelee lukijaa paremmin kuin liian tiivis. Rivivälin pistekoon tulee olla 1-4 pistettä suurempi kuin kirjaimen koon.

Riviväliä tarvitaan sitä enemmän, mitä pidempiä rivit ovat. Riittävän suuri väli helpottaa lukijan pysymistä oikealla rivillä. Liian suuri riviväli taas ei enää helpota lukemista vaan tuhlaa tilaa, jonka voisi käyttää mieluummin kirjainkoon suurentamiseen.

Rivin pituus

Ihanteelliseksi rivin pituudeksi on määritetty 55-60 merkkiä. 60 merkin jälkeen luettavuus alkaa huonontua, ja 90 merkkiä pidetään ehdottomana ylärajana. Mitä pidempiä rivit ovat, sitä suurempi kirjainkoko ja riviväli tarvitaan lukemisen helpottamiseksi. Vastaavasti miniminä pidetään 35-40 merkkiä, sillä lyhyemmät rivit aiheuttavat lukijalle turhia rivinvaihtoja ja katkoja lukemiseen.

Tavutus

Sanaa ei pidä jakaa riviltä toiselle siten, että jommallekummalle riville jää vain yksi kirjain tai peräkkäin kaksi samaa vokaalia. Tavutukset vokaaliparien välistä eivät ole suotavia. Yhdyssanat pyritään jakamaan yhdysosien välistä.

Kappaleet

Sisennys

On suositeltavaa, että teksti alkaa aina vasemmasta reunasta. Otsikoiden ja varsinkaan kappaleiden alun sisennystä ei tulisi käyttää. Sen sijaan seuraavat kappaleet voi aloittaa sisennyksellä.

Sanaväli ja tasaus

Pidä sanaväli tasaisena. Älä tiivistä tai venytä rivejä. Vasemman reunan tasaus on suositeltava tapa, sillä liehupalstassa sana- ja merkkivälit pysyvät aina vakioina, koska rivipituus vaihtelee. Vältä tasareunaista tekstiä, mikäli sanavälitys on epätasainen. Vaihteleva sanavälitys vaikeuttaa lukemista.

Palstat

Tilan käyttö helpottaa lukemista. Huolehdi, että marginaali erottaa palstat selvästi toisistaan. Jos väli on hyvin kapea, voit käyttää pystyviivaa palstojen välissä. Palstan välin tulee olla vähintään yhtä suuri tai mieluiten suurempi kuin tekstissä käytetty riviväli. Kahta palstaa useampaa ei suositella normaalissa A4-arkkikoossa, koska hyvä rivinpituus on vähintään 35 merkkiä. Lehdessä voidaan käyttää myös kolmea palstaa. Ellei palstoitusta käytetä, jätä reunamarginaalit leveiksi.

Palstan muoto

Palstan muotoja on neljä: tasapalsta, oikean reunan liehu, vasemman reunan liehu ja keskitetty palsta. Näistä vain tasapalsta ja oikean reunan liehu soveltuvat pitkiin teksteihin, sillä muut ovat vaikealukuisia.

Oikeasta reunasta liehuva palsta eli vasemmalle tasattu teksti on hyvä ratkaisu etenkin ingresseissä ja kapeapalstaisessa leipätekstissä. Sen etuna on, ettei tekstiin synny suuria sanavälejä, sillä liehupalstassa sanaväli on vakio. Mikäli käytät molempien reunojen tasausta, huolehdi, että sanavälit pysyvät yhtä pitkinä. Tasapalstaa ei tule käyttää ilman tavutusta.

Otsikot

Otsikon typografian tulee olla erityisen viimeisteltyä. Otsikot kirjoitetaan mieluiten pienaakkosin. Otsikon rivitykseen vaikuttaa kaksi seikkaa: otsikon ajatussisältö ja ulkonäkö. Ajatukseltaan toisiinsa liittyvät sanat tulevat samalle riville. Otsikon rivien pituudet eivät saa vaihdella liikaa ja sen tulee olla esteettisesti tasapainoinen. Otsikoissa käytetään tavallisesti hieman pienempää riviväliä kuin leipätekstissä. Hyvä lähtökohta on laittaa otsikon riviväli 10 % suuremmaksi kuin pistekoko.

Otsikkohierarkia

Teksti tulee jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Viisi otsikkotasoa on maksimi. Otsikkohierarkian rakentaminen kannattaa aloittaa alimmasta väliotsikkotasosta ja edetä hillityin muutoksin.

Tyhjä tila väliotsikon ympärillä

Kahden kappaleen välissä olevan väliotsikon kuuluu olla lähempänä seuraavaa kuin edeltävää kappaletta, sillä sen sisältö liittyy seuraavaan kappaleeseen.

Lomakkeet

Kynällä täytettävien lomakkeiden kentissä täytyy olla riittävästi kirjoitustilaa. Heikkonäköisillä ihmisillä on usein keskimääräistä suurempi käsiala kuin normaalisti näkevillä, joten kirjoitustilaa tarvitaan. Avara lomake hyödyttää myös ihmisiä, joilla on esimerkiksi nivelreuma.

Taulukot ja luettelot

Taulukon tulee olla selkeä ja pelkistetty. Epäolennaista informaatiota tulee välttää. Taulukon on erotuttava omaksi kokonaisuudekseen. Pohjaruudukon käyttöä suositellaan.

Taulukon sisällöissä tulee käyttää riittävän suurta fonttia, mieluiten samaa kuin asiakirjan tekstissä muutenkin. Numeroiden ja kirjainten tulee selvästi erottua toisistaan. Luettelo- ja taulukkotekstit kannattaa erottaa muusta tekstistä riittävin marginaalein tai viivoin. Luettelon luettavuutta parantaa myös harvennetun rivivälin ja luettelomerkkien käyttö.

Löydettävyyden helpottaminen

Usein toistuvien yksityiskohtien kuten otsikoiden ja sivunumeroiden löydettävyys helpottuu, jos ne ovat aina samalla paikalla. Myös sisällysluettelot ja ohjeet ovat hyödyllisiä. Jätä tyhjää tilaa kappaleiden väliin, sillä tekstin jaottelu helpottaa lukemista.

Kuvat

Kuvituksena voidaan käyttää selkeitä ja kontrastiltaan hyviä valokuvia ja piirroksia. Symbolikuvia kannattaa käyttää harkiten, sillä ne ovat usein moniselitteisiä tai saattavat johtaa lukijaa harhaan. Vältä myös syvättyjä, kolmiulotteisia ja vesileimattuja kuvia.

Kuvien tulee olla tarpeellisia informaation välittämisessä. Kuvien ja kuvioiden keskeisen sisällön kertominen myös tekstissä on hyödyksi monille lukijoille. Kauniit, vain silmää miellyttävät kuvat eivät ole välttämättömiä.

Jos kuvia on useita, ne on suositeltavaa sijoittaa sivun asettelussa aina samaan kohtaan, esimerkiksi oikeaan reunaan. Toinen vaihtoehto on sijoittaa kuva vasempaan reunaan tekstikappaleen jälkeen. Kuvat tekstin taustalla tai kuviotaustat heikentävät luettavuutta merkittävästi.

Kuvatekstistä tulee ilmetä selvästi, mihin kuvaan se liittyy. Kuvatekstin tulee erottua selvästi leipätekstistä. Jotta teksti ja kuva erottuisivat toisistaan, kuvien ja tekstin sijoittelun on oltava ilmavaa. Kannattaa välttää tekstinkiertoa eli asettelua, jossa tekstin reuna väistää kuvaa.

Kuvat ja tekstin sijoittelu

Vältä tekstin sovittamista kuvien ympärille tai siten, että teksti alkaa allekkain olevilla riveillä eri kohdista. Silloin tekstin alkua on tällöin vaikea löytää. Älä sijoita tekstiä kuvan päälle, koska se vaikuttaa kontrastiin.

Tulostaminen tai painaminen

Valitse päällystämätön paperi, joka painaa yli 90 grammaa. Yleisohjeena voidaan sanoa, että jos kääntöpuolella oleva teksti näkyy paperin läpi, paperi on liian ohut. Vältä kiiltävää paperia, koska kiilto vaikeuttaa lukemista (1).

Painettavien ja tulostettavien tekstien saavutettavuuden tarkistuslista

Tarkistuslista on mukailtu Royal National Institute of Blind People (RNIB) (2) aineistosta. Toimittaneet Sari Kokko ja Hannu Puupponen.

  • Asiakirjan teksti on kooltaan vähintään 12 pistettä.
  • Käytettävä fontti on selkeä eikä sitä ole tyylitelty tai koristeltu luettavuutta haittaavasti.
  • Otsikoiden kirjoittamiseen ei ole käytetty suuraakkosia.
  • Lihavointia on käytetty hillitysti, vain muutamia sanoja korostaen.
  • Kursiivin ja alleviivausten käyttämistä on vältetty.
  • Tekstin ja taustan välinen kontrasti on mahdollisimman suuri.
  • Tekstikappaleet on tasattu vasemmalle.
  • Tekstin asettelu on selkeä, yksinkertainen ja yhtenäinen.
  • Tekstipalstojen välillä on riittävästi tilaa, jotta ne erottuvat selkeästi toisistaan.
  • Sivun kaikki teksti on samansuuntaista.
  • Kaikki tieto, joka esitetään värien tai kuvien avulla, on myös kuvailtu sanallisesti.
  • Tekstiä ei ole kuvan tai taustakuvioiden päällä.
  • Paperi ei ole kiillotettua tai heijastavaa.
  • Paperi on riittävän paksua niin, että toisella puolella oleva teksti ei näy läpi (2).
  1. Suositus painetun tekstin tekijöille Näkövammaisten Keskusliitto. Noudettu 16.3.2013.
  2. Clear print Royal National Institute of Blind People RNIB. Noudettu 28.3.2013.