Oppimisvaikeudet ja saavutettava tieto- ja viestintäteknologia
Pekka Räsänen
- Sivu 1: Johdanto
- Sivu 2: Eri tapoja luokitella oppimisvaikeuksia
- Sivu 3: Tyypillisimmät oppimisvaikeudet
- Sivu 4: Oppimisvaikeuksien huomioon ottaminen sisällöntuotannossa
Johdanto
Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan yleensä vaikeuksia oppia luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja. Näiden lisäksi oppimisvaikeuksiin katsotaan kuuluvan kielenkehityksen, hahmottamisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen häiriöt. Oppimisvaikeudeksi määritellään sellaiset kapea-alaiset kognitiivisten toimintojen häiriöt, joihin ei liity yleisempää älyllisten toimintojen heikkoutta tai jotka eivät johdu aistitoimintojen puutteista.
Oppimisvaikeuksien taustalla ovat aivojen toiminnallisen rakenteen poikkeamat. Siksi oppimisvaikeudet ovat elinikäinen opiskelun, työn ja arjen rasite, vaikka lapsuuden oppimisympäristö olisi ollut kehitystä tukeva.
Oppimisvaikeuksien määristä on esitetty runsaasti erilaisia arvioita. Tavallisimmin arviot selvästi tunnistettavista vaikeuksista vaihtelevat 3–7 %:n välillä. Oppimisvaikeuksia on useanlaisia. Samalla henkilöllä voi olla oppimisen vaikeuksia useammalla kuin yhdellä taitoalueella. Tavallista on, että henkilöllä, jolla on vaikeuksia lukemisessa, on myös vaikeuksia tietyillä laskutaidon osa-alueilla. Kaikki erilaiset vaikeudet yhteenlaskettuna merkittäviä oppimisen pulmia on lähes joka kuudennella henkilöllä (yli 15 %:lla) väestöstä.
Vuoden 2013 terveyskyselyn perusteella korkeakouluopiskelijoista 5 %:lla eli joka kahdennellakymmenennellä opiskelijalla oli todettu oppimisvaikeuksia. (1) Todetuilla oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan tässä psykologin, puheterapeutin, erityisopettajan tai lääkärin toteamaa oppimisvaikeutta tai oppimiseen vaikuttavaa sairautta tai vammaa. Tavanomaisimmin – kolmella neljästä – kyseessä oli lukivaikeus.
Korkeakouluissa lukivaikeuden yliedustus muihin oppimisvaikeuksiin nähden voi johtua kahdesta tekijästä: lukivaikeus on oppimisvaikeuksista parhaiten tunnettu ja se diagnosoidaan viimeistään lukioiässä. Muita oppimisvaikeuksia, kuten esimerkiksi matemaattisia oppimisvaikeuksia, ei Suomessa diagnosoida käytännössä lainkaan. Erityisesti lievemmät lukivaikeudet voivat haittavaikutuksiltaan olla lievempiä kuin muut oppimisvaikeudet, joihin usein liittyy myös laajempia kognitiivisia ja toiminnallisia häiriöitä.
Oppimisvaikeudet ja yksilölliset mahdollisuudet
Lasten ja nuorten, joilla on oppimisvaikeuksia, oppimisen tueksi on rakennettu tuki- ja erityisopetuksen järjestelmät ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen. Niissä opettajat voivat yksilöllistää opetusta, oppimateriaaleja ja opetuksen apuvälineitä oppilaan tarpeen mukaan. Oppilaille on myös tarjolla eriyttävää opetusta yksilöllisesti tai pienemmissä ryhmissä.
Suomessa yliopisto-opetuksessa ei ole käytössä vastaavia erityisjärjestelyjä. Opinto-ohjauksen ja opiskelijaterveydenhuollon palveluista opiskelija voi kuitenkin hakea apua opintojensa suorittamiseen liittyviin vaikeuksiin.
Laadultaan korkeatasoisessa opetuksessa yksilöiden erot oppimis- ja omaksumiskyvyissä on huomioitu. Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa opittavan materiaalin mukauttamisen yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi myös sellaiselle opiskelijalle, jolla on oppimisvaikeuksia.
Oppimisvaikeudet ovat ajattelutoimintoihin liittyviä häiriöitä. Aistitoimintojen häiriöt, kuten näön tai kuulon poikkeavuudet, eivät ole oppimisvaikeuksia. Siksi oppimisvaikeuksien huomioiminen liittyy saavutettavuuden näkökulmasta keskeisesti sisältöjen esitystapoihin sekä opiskelijalle esitettäviin vaatimuksiin tiedon tuottamisesta ja osaamisen näyttämisestä.
