Työryhmän tavoitteena on lisätä esteettömyystietoutta ja tietoja mm. suunnittelemalla ja järjestämällä Road Show-tapahtumia.

Järjestettyjä Road Show -tapahtumia.

Kokousmuistiot

• Kokousmuistio 3 (04.10.2007)
• Kokousmustio 2 (15.05.2007)
• PowerPoint-esitys (Liite 15.05.2007)
• Tekstiversio PowerPoint-esityksestä (Liite 15.05.2007)
• Kokousmuistio 1 (03.04.2007)
  
  

Työryhmän jäsenet:

Aktiiviset tuottajat

• Päivi Tahkokallio/DfA
• Mira Koivusilta/DfA
• Antti Raike/TaiK
• Helena Koskimies/Jamk
• Maija Hirvonen/Jamk
• Sami Virtanen/Kuulonhuoltoliitto
• Merja Ylönen/Diak
• Hannu Puupponen/JY

Rakentavat kriitikot

• Marika Rönnberg/KL
• Eeva-Liisa Koskinen/NKL

Työryhmä keskittyy kehittämään esteettömyyden edellytyksiä korkeakoulupolitiikan ja johtamisen kautta. Tavoitteena on tuottaa ohjeet yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimiseksi sekä korkeakoulun politiikkojen ja käytäntöjen yhdenvertaisuutta ja monenlaisuutta kuvaava toiminta- ja arviointimalli.

Kuuden korkeakoulun yhdenvertaisuussuunnitelmat analysoidaan vuoden 2009 alussa. Analysoinnin perusteella rakennetaan ohjeistus yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimiseksi ja luodaan indikaattorit suunnitelmien arvioimiseksi.

Kokousmuistiot

• Kokousmuistio (yv-suunnitelmien analysointi 8.12.2008)
  
• Kokousmuistio 3 (05.03.2008)
• PowerPoint-esitys (Liite 05.03.2008)
• Tekstiversio PowerPoint-esityksestä (Liite 05.03.2008)
• Kokousmuistio 2 (22.08.2007)
• Kokousmuistio 1 (4.4.2007)
  
  

Työryhmän jäsenet:

Aktiiviset tuottajat

• Iselin Krogerus-Therman/Arcada
• Terhi Saarikoski/HY
• Mia Stigel/KYY
• Panu Artemjeff/SEIS-hanke
• Pirkko Mahlamäki/SEIS-hanke
• Sinikka Keskinen/SEIS-hanke
• Päivi Tahkokallio/DfA-verkosto
• Nelli Karkkunen/SAMOK
• Sami Virtanen/Kuulonhuoltoliitto
• Merja Ylönen/Diak
• Hannu Puupponen/Jyu

Rakentavat kriitikot

• Marika Rönnberg/KL
• Kaisa Alanne/KL
• Eeva-Liisa Koskinen/NKL

Työryhmän tavoitteena on laatia korkeakouluille suositus esteettömyystiedon esittämiseksi verkkosivuilla saavutettavassa muodossa sekä pääsykokeiden esteettömyysohjeistus.

• Esteetön valintakoe -suositus.
  

Kokousmuistiot

• Kokousmuistio 4 (4.9.2007)
• Kokousmuistio 3 (18.06.2007)
• Kokousmuistio 2 (27.04.2007)
• Kokousmuistio 1 (22.03.2007)

Työryhmän jäsenet:

Aktiiviset tuottajat

• Eila Burns/Jamk
• Eva-Maria Hakola/TaiK
• Helena Härkönen/TaiK
• Riitta Hämäläinen/EOL
• Eeva-Liisa Koskinen/NKL
• Tuija Pasanen/KY
• Paula Pietilä/TY
• Hannu Puupponen/JY
• Kaija Päätalo/Jamk
• Sami Virtanen/KHL
• Susanna Wolkoff/HY
• Merja Ylönen/Diak

Rakentavat kriitikot

• Satu Eerola/TaY
• Marika Rönnberg/KL
• Anja Manninen/Diak
• Sari Loijas/VANE
• Eija Sainio/TKK

Korkeakoulujen opetuksessa käytetään tietoverkkoja yhä enemmän, muun muassa etäopiskelu ja lähiopetusta täydentävät verkkomateriaalit ovat lyöneet itsensä läpi. Helppokäyttöisten verkko-opetusalustojen avulla on myös helppo rakentaa verkkokursseja ilman ohjelmoinnin erityisosaamista. Käytännössä kuka tahansa voi toteuttaa verkkokurssin, jos hallitsee tietotekniset perustaidot. Tässä tulevat kuitenkin uudenlaiset haasteet vastaan; samat pedagogiset ratkaisut eivät enää päde kuten perinteisessä opetuksessa. Verkossa opiskelu on monistakin syistä erilaista kuin fyysisessä luentosalissa ja opiskelijan tarpeiden ennakoiminen korostuu, kun opettaja ja opiskelija eivät ole vuorovaikutuksessa entiseen tapaan.

Erilaisten opiskelijoiden kohdalla verkko-opetus tuo sekä mahdollisuuksia, että haasteita opiskeluun. Esimerkiksi näkövammaisille tekstipohjainen Internet toi aluksi liki esteettömän pääsyn tietoverkoissa olevaan tietoon ruudunlukijoiden avulla, mutta lisääntynyt visuaalisuus ja toiminnallisuus ovat muodostaneet uusia esteitä, kun saavutettavuussuosituksista ei piitata. Sama koskee myös kuulovammaisia; tekstimuodossa saatava tieto mahdollistaa vapaan informaation saannin, mutta nykyään yhä enemmän käytettävät tekstittämättömät video- ja audioleikkeet ovat tässä suhteessa askel taaksepäin.

Monet ryhmät kohtaavat ongelmia myös hiiren kohdistamista vaativissa käyttöliittymissä ja aikarajoituksellisissa tehtävissä. Käyttäjien erilaisuus on hyvä huomioida myös monien muiden ominaisuuksien perusteella, kuten kielitaito, osaaminen, ikä, käytetty laitteisto ja käyttöympäristö. Korkeakoulujen opetuksen tulisi julkisena palveluna olla kaikkien saavutettavissa. Verkon käyttötapa ratkaisee, lisätäänkö mahdollisuuksia vai esteitä.

Esteettömyys- ja saavutettavuustyö on alkanut korkeakouluissa, ja näin alkuvaiheessa on panostettu erityisesti tilojen esteettömyyteen; liikkumiseen, kuulemiseen ja näkemiseen liittyviin tekijöihin. Verkkoaineistojen saavutettavuuteen on kiinnitetty huomiota vaihtelevasti: siinä missä joissakin korkeakouluissa on tehty paljon töitä asian eteen, ei toisissa ole huomioitu asiaa juurikaan.

Eräänä huonona esimerkkinä verkko-opetuksesta ovat tekstittämättömät videoluennot, joissa sekä videokuva, että ääniraita sisältävät oleellista informaatiota. Vaikeammin kuulo- ja näkövammaiset eivät tämän tyyppisestä aineistosta hyödy ja monilla muillakin ryhmillä voi olla vaikeuksia oppisisällön omaksumisessa. Tarjoamalla rinnalle tekstivaihtoehto, tuetaan monen ryhmän oppimista, mutta kannattaa myös pohtia muitakin tapoja asian opettamiseen.

Monet tahot, kuten W3C (World Wide Web Consortium), Tieke ry, Näkövammaisten keskusliitto ry ja Opetushallitus ovat luoneet saavutettavuusohjeistuksia verkkoaineistoille, mutta yhteys käytännön toteuttamiseen ei ole vielä itsestäänselvää. Verkko-opetuksen saavutettavuus ei toteudukaan ainoastaan tarkistuslistoja noudattamalla, vaan edellyttää korkeakouluilta kokonaisvaltaisia saavutettavuutta edistäviä toimenpiteitä.

Verkko-opetuksen saavutettavuutta edistäviä toimenpiteitä

Saavutettavuusvastaava

Perustamalla saavutettavuusasioista vastaavan henkilön virka, voidaan keskittää saavutettavuustyön koordinointi korkeakoulun sisällä yhdelle henkilölle. Tämä henkilö voi tukea vammaisia opiskelijoita, opastaa henkilökuntaa saavutettavuuskysymyksissä ja samalla myös vastata saavutettavuuden kehittämisestä korkeakoulun sisällä sekä erilaisissa yhteistyöryhmissä.

Saavutettavuuspolitiikka

Korkeakoulujen tulisi luoda verkkosivuja ja verkko-opetusta koskeva saavutettavuuspolitiikka, joka sisältää politiikan laajuuden, yksityiskohtaisen kuvaukset noudatettavista saavutettavuusohjeistuksista ja standardeista, toteuttamisaikataulun sekä arviointi- ja seurantajärjestelmän määrityksen.

Saavutettavuusohjeistukset

Korkeakoulujen tulisi luoda selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet saavutettavien verkkosivujen, oppimisympäristöjen sekä verkkokurssien toteuttamiseksi. Ohjeissa tulisi käydä ilmi saavutettavuuden perusperiaatteet sekä mitä tulee ottaa huomioon oppimisympäristöä valitessa ja kurssia toteuttaessa. Ohjeissa tulee opastaa myös erillisten apuohjelmien, kuten tekstitys- ja ruudunlukuohjelmien käyttö. Verkko-opetusympäristökohtaisesti tulisi tarjota saavutettavuusohjeet myös opiskelijoille, jotta he saisivat tietää olemassa olevista saavutettavuusominaisuuksista. Verkko-opetusympäristöissä tulee olla esillä myös saavutettavuusasioista vastaavan henkilön yhteystiedot, että häneen voi ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Saavutettavuuskoulutus

Henkilökunta tarvitsee koulutusta pystyäkseen toteuttamaan saavutettavaa verkko-opetusta; tukea erilaisten opiskelijoiden kohtaamiseen ja opetusmenetelmien joustavaan käyttöön sekä opastusta saavutettavien ratkaisujen tekniseen toteuttamiseen.

Saavutettavat tekniikat

Kunkin korkeakoulun sisällä tulee verkko-opetusratkaisujen olla mahdollisimman yhtenäisiä ja eri kursseilla tulisi pyrkiä käyttämään samaa verkko-opetusalustaa. Kun näiden alustojen ulkoasu ja rakenne yhdenmukaistetaan saavutettavuusohjeet täyttäviksi, vältetään monia opiskelijoiden toimintaa vaikeuttavia esteitä. Mikäli kaikki saavutettavuusominaisuudet eivät jatkuvasti ole käytössä, niiden käyttöönottamisen tulee olla helppoa.

Tekniseen toteutukseen tulee valita tekniikoita, jotka tukevat verkko-opetusympäristön mukautumista käyttäjän tarpeisiin sekä laite- ja ohjelmistoriippumattomuutta (XML, metadata, standardit). Verkko-opetusympäristöt ja muut verkkoaineistot testataan erilaisilla kokoonpanoilla ja tulokset julkaistaan kaikkien saataville. Näin erilaiset käyttäjät saavat tietoa verkko-opetusympäristön mahdollisuuksista ja rajoitteista sekä aineiston tuottajat saavat tietoa kehittämisen alueista.

Saavutettavan aineiston tuotanto-ohjelmistot

Saavutettavan aineiston tuottamiseen tarvittavat ohjelmat on selvitettävä korkeakoulu- ja järjestelmäkohtaisesti ja näiden helppo saatavuus on varmistettava. Tuotanto-ohjelmista (esim. Adobe Acrobat, Macromedia Flash) on suositeltavaa ottaa käyttöön sellaiset versiot, jotka tuottavat tekniset saavutettavuusohjeet täyttävää aineistoa. Myös esimerkiksi videoiden tekstittämiseen kuulovammaisille on omat ohjelmansa, ja kaikki tuotettu aineisto on hyvä testata näkövammaisten käyttämällä ruudunlukijalla. Nämä ohjelmistot on hankittava ja tarjottava henkilökunnan ja opiskelijoiden saataville.

Yhteistyötä saavutettavuuden edistämiseksi

Oppimateriaalien standardisoinnilla voidaan edistää verkkokurssien yhteensopivuutta erilaisille alustoille, jolloin opiskelija voisi käyttää itselleen sopivaa alustaa, mikäli kurssilla tavallisesti käytetty ei itselle sovi. Joustavaa opinto-oikeutta voi myös laajentaa verkkokursseja koskevaksi siten, että mikäli oman yliopiston kurssia ei voi jostain syystä suorittaa, opiskelija voisi osallistua vastaavansisältöiselle kurssille toisessa korkeakoulussa. Tällä hetkellä Joo-sopimuksen avulla voi suorittaa toisessa yliopistossa ainoastaan kursseja tai opintokokonaisuuksia, joita ei omassa yliopistossa opeteta.

Lopuksi

Saavutettavuuden tulisi olla osa jokaisen opiskelijan ja yliopiston työntekijän arkea. Laitteiden ja ohjelmistojen käytön helpottaminen palvelee jokaista tiedeyhteisön jäsentä, vielä enemmän niitä joilla on fyysisiä tai psyykkisiä rajoitteita. Saavutettavuuden toteuttaminen ei ole vain resurssikysymys vaan erityisesti vastuukysymys. Kun luodaan selkeät pelisäännöt verkko-opetuksen saavutettavuudelle ja noudatetaan niitä, edistetään opiskelumahdollisuuksien yhdenvertaisuutta.

Linkkejä

• Hochheiser, H., Shneiderman, B., 2000. Universal Usability Policy-Template. http://universalusability.org/universalusability-template
• Tampereen teknillinen yliopisto, Hypermedialaboratorio. 2006. Saavutettavuus verkkopalveluissa-verkkomateriaali. http://matriisi.ee.tut.fi/saave/
• Opetushallitus. 2006. Verkko-oppimateriaalin laatukriteerit. http://www.edu.fi/julkaisut/laatukriteerit.pdf
• W3C. 2006. WAI Guidelines and Techniques. http://www.w3.org/WAI/guid-tech.html

Kirjoittajasta

Anneli Salomaa valmistuu diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta. Hän on ollut mukana esteettömyyteen liittyvissä projekteissa sekä työkseen että järjestötoiminnan kautta.

Yhdenvertaisuutta korkeakouluissa ei ole aikaisemmin tutkittu kovinkaan kattavasti, joten tradenomi  Kati Tuovinen päätti tarttua härkää sarvista. Onhan Suomikin sitoutunut moniin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviin kansainvälisiin sopimuksiin.

Tuovisen toimesta syntyi selvitys, jossa tarkastelun kohteena olivat muun muassa opetustilanteet, opiskelija-arviointi, opiskelijan ohjaus, oppimisympäristöt ja tukipalvelut.

Selvityksen taustalla oli painavat perusteet: vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolain uudistus vuonna 2005.
 
- Opiskelijat ovat keskeisiä Savonian työyhteisössä. Halusimme saada opiskelijoiden näkemykset, kun asetimme tavoitteita uuteen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaamme, onhan yhteisöllisyys yksi korkeakoulumme arvoista,  kiteyttää Savonia-ammattikorkeakoulun  tulosaluejohtaja Kaija Sääski selvityksen taustaa. 

Kyseessä oli melko mittava kartoitus. Perusjoukossa oli yli 10 000 opiskelijaa. Ideana oli, että selvityksen tuloksia voidaan myöhemmin hyödyntää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän toiminnan suunnittelussa.

Syrjintäkokemukset

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat laajasti tunnustettuja käsitteitä. YK:n ihmisoikeuksien julistus kiteyttää nämä arvot hienosti: kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

Selvityksenkin mukaan valtaosa vastaajista koki oman korkeakoulutoiminnan yleisellä tasolla yhdenvertaiseksi. Tarkempi tulosten tarkastelu osoitti, että vastaajien kokemukset syrjinnästä olivat vähäisiä sellaisten esteiden kuin etnisen alkuperän, kielen tai vammaisuuden perusteella.

Vastaajien syrjintäkokemukset perustuivat enemmän mielipiteeseen, sukupuoleen tai elämäntilanteeseen. Epätietoisuutta oli myös siinä, kehen ottaa yhteyttä syrjintä- tai häirintätapauksissa.

- Jotta voimme oikealla tavalla lähetä viemään asioita eteenpäin, on välttämätöntä tietää missä tilassa ja tilanteessa olemme nyt. Tämä kysely tukee käsitystämme siitä, että mitään suoranaisia suuria ongelmia näissä asioissa ei näytä olevan, mutta monenlaisiin asioihin on edelleen syytä kiinnittää huomiota, vahvistaa Kuopion yliopiston vararehtori Sirpa Suntioinen.

Selvityksen yksi tarkoitus oli herättää keskustelua yhdenvertaisuudesta opiskelijoiden kokemana. Selvityksessä nostetut kysymykset auttavat opiskelijoita tunnistamaan ja ehkäisemään näihin liittyviä ongelmia korkeakouluissa.

Savonia-amk:n tulosaluejohtaja Kaija Sääski (vas.) ja Kuopion yliopiston vararehtori Sirpa Suntioinen näkivät tarpeellisena selvittää yhdenvertaisuutta alueen korkeakouluissa.

Kuva: Juha Asikainen

Onko kuitenkin niin, että tekninen ratkaisu, joka tekee jonon vaikeammin hahmotettavaksi, on houkuttelemassa etuiluun? Jos väki perinteisesti seisoisi virkailijoiden edessä jonoissa, ei tulisi ehkä tungetuksi kaikkien muiden eteen? Voisiko jonossa etuilu olla jollain perusteella moraalisesti hyväksyttävissä? Onko tällaisen kysymyksen pohtiminen turhaa ja tehotonta?

Kansainvälisesti tunnettu terveydenhuollon asiantuntija David Seedhouse suosittelee eettistä harkintaa yhtälailla hallinnollisten päätösten kuin television katselun ja lehtien lukemisen yhteyteen. Arvojen tiedostaminen sekä eettinen pohdiskelu voivat kehittää herkkyyttä ja varmuutta.⁽¹⁾ 

Amerikkalainen vammaistutkija Anita Silvers on myös pohtinut jonottamista. Kun lähipostin virkailijat yleisen käytännön mukaisesti kehottavat häntä tulemaan pyörätuolillaan jonon ohi suoraan palvelutiskille, hän jää odottamaan vuoroaan. Kun muut seisovat, hänen on vaivattomampaa istua pyörätuolissaan ja odottaa. Silversin mukaan erilaisen kohtelun ansaitsevat ne, joilla on vaikeuksia seisoa pitkiä aikoja jonossa. Vammaisuus ei sinällään ole perustelu erilaiselle kohtelulle ⁽²⁾.

Arvojen tiedostaminen ja eettinen harkinta ovat oleellisia myös esteettömyyden edistämisessä. Opetusministeriön määrittelyssä ⁽³⁾ "Esteettömyydellä tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa." Näkyvät rakennetun ympäristön esteet ovat kohtuullisin ponnistuksin todennettavissa ja usein poistettavissakin. Oppilaitosten käytäntöjen ja kulttuurien arvioiminen ja kehittäminen on usein hitaampaa.

Opetusalalla kaikilla henkilöstön jäsenillä on valtaa, jota heidän tulisi käyttää opiskelijan osallistumisen ja oppimisen hyväksi. Arjen käytäntöihin sisältyy kuitenkin eri osanottajia eriarvoistavia asenteita ja toimintatapoja, joita virkamies tai -nainen ei työssään usein itse tiedosta. Vammaiset ihmiset kohtaavat jatkuvasti paljon tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita⁽⁴⁾. Sosiaalisen ympäristön esteitä eivät kuitenkaan kohtaa vain vammaiset ihmiset ja vähemmistöt.

Erään yliopiston laitoksen viranhakijan näyteluennon arviointiin osallistunut asiantuntija kertoo:
"Luennoitsija käytti esityksessään alan ammattilaisesta ilmaisua, oliko se nyt jätkä tai hemmo, joka selvästi kuvasi professionaalin miespuoliseksi ja jätti luennolla olleet naisopiskelijat ulkopuolisiksi. Meidän tiedekunnassamme puhutaan monissa yhteyksissä, miten tärkeää on saada enemmän myös tyttöjä opiskelemaan ja pohditaan, miten siinä nyt onnistuttaisiin. Esitin, että tämä eriarvoistaminen olisi otettava huomioon luennon arvioinnissa. Muut arvioitsijat eivät kuitenkaan olleet huomanneet koko tapausta ja minun kritiikkiäni kummasteltiin ja asiaa vähäteltiin."

Luennolla tapahtunut eriarvoistaminen oli vastoin yhteistä linjausta, joten kritiikki on syytä ottaa vakavasti. Uskottavuus perustuu tekoihin eikä sanoihin. Vastaavat kysymykset ovat herättäneet keskustelua myös Kanadassa ja USA:ssa yliopistojen inkluusiopyrkimysten yhteydessä. Osa henkilöstöstä on kokenut kritiikin ja seksismisyytökset akateemisen vapauden loukkaamiseksi. On myös väitetty, että muita opettajaan tai opetettaviin sisältöihin liittyviä arvosteluja on kanavoitu rasistisiksi, seksistisiksi tai kulttuurisesti vinoutuneiksi.⁽⁵⁾ Osa henkilöstöstä taas pitää yliopiston traditiota valkoisten miesten valtakuntana ⁽⁶⁾, jossa ovat vallinneet eurooppalaisten ylä- tai keskiluokkaisten, vammattomien kulttuuriset arvot ⁽⁷⁾. Rasismi ja seksismi ovat vääristymiä, jotka tiedostamattomina arjen itsestäänselvyyksinä saatavat tulla uusinnetuiksi.  Yksittäiset tapahtumat saattavat näyttää merkityksettömiltä, mutta muodostavat kokonaisuutena paikallisen marginalisaation mallin_⁽⁸⁾.

Opiskelija, joka oli viivästynyt opiskelussan otti yhteyttä oppimisvaikeuksiin perehtyneeseen ohjaajaan. Opinnot olivat tuntuneet kovin työlästyttäviltä jo pitkähkön aikaa, joten ohjaaja kysyi, miksi opiskelija ei ollut jo aikaisemmin ottanut yhteyttä.

"Kun tulimme opiskelemaan tervetuliaispuheessa sanottiin, että me olimme läpäisseet niin tarkan seulan, ettei kenelläkään voinut olla mitään vaikeuksia selviytyä opinnoistaan. Ei sen jälkeen voinut kertoa ongelmista tuntematta itseään jotenkin väärin perustein valituksi tai porukan petturiksi."

Kuinka tervetuliaispuheen ylentäväksi ja yhteisyyttä vahvistavaksi tarkoitettu viesti saattoi aiheuttaa sivullisuutta ja muodostua opintojen edistämisen esteeksi? "Valintaseulan" arvostus oli tervetuliaispuheessa huomattavan korkealla. Mitä kaikkea seulalla tarkoitetaankin, sen uskotaan pystyvän ennustamaan menestys opiskelun ja elämän ennalta arvaamattomissa käänteissä. On ymmärrettävää, jos itsestäänselväksi kuvaillun ongelmattoman opintouran vastukset koetaan omaksi huonoudeksi. Eettisestä näkökulmasta voidaan ajatella, että puhe aloittaville opiskelijoille jäi välineellistäväksi. Ehkä opiskelijalle ei jatkossakaan tarjoutunut vuorovaikutusta, jossa hän olisi tuntenut itsensä päämääräksi sinänsä Kantin esittämällä tavalla.

Smith (2000) ehdottaa Habermasin (1970) ideaalista puhetilannetta asioiden käsittelemiseni mahdolliseksi lähtökohdaksi. Periaatteisiin kuuluu, että osanottajat ovat yhtäläisiä: jokainen puhuu toisille, pyrkii ymmärtämään ja tekemään itsensä ymmärretyksi sekä kertoo totuuden sellaisena, kuin sen tietää. Suhde on vastavuoroinen. Jokainen on puhuja ja kuulija, ja tunnistaa myös toiset tällä tavoin. Yhteisesti käsitetään jokainen osanottaja subjektiksi ja subjektien keskinäisen läsnäolon symmetrisyys. Kenelläkään ei ole etuoikeuksia dialogisiin rooleihin. Vaikka toinen opettaisi, toinen voi argumentoida ja kysyä⁽⁸⁾.

Ideaalisen puhetilanteen malli ei ole ainoa ratkaisuehdotus. Erilaisista toimintatavoista riippumatta tarvitaan vakavaa sitoutumista kuuntelemiseen ja rohkaisemista sen kertomiseen, mistä ei aina ole helppo puhua. ⁽⁸⁾

Kuinka sitten arvoja tiedostava jonottaja toimii? Jonotusta nopeuttavan numerolipun käyttämiseksi tulisi keskustella asiasta kaikkien muiden jonottajien kanssa. Myös virkailijoille olisi annettava tilaisuus sanoa sanansa. Tämä asianosaisten joukko sitten muodostaisi oikeudenmukaisen ratkaisun.

Lähteet

1. Ryynänen, O-P. & Myllykangas, M. 2000. Terveydenhuollon etiikka: arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: Wsoy.
2. Silvers, A. 2003. On the Possibility and Desirability of Constructing a Neutral Conception of Disability. Theoretical Medicine. 24. 471-487. Kluwer Academic Publishers. Netherlands.
3. Laaksonen, E. 2005. Esteetön opiskelu yliopistoissa. Opetusministeriön julkaisuja 2005:6.
4. Haapala, S. & Urhonen A-M. 2003. Asenteet suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoksessa Esteetön opiskelu kuuluu kaikille. Muistio ja toimenpideohjelma vammaisten aseman parantamiseksi korkeakouluissa. 2003. Kuulonhuoltoliitto ry, Kynnys ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Suomen Ammattikorkeakoulu-opiskelijayhdistysten Liitto SAMOK ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry, 4-5. Tulostettu 15.12.2003 http://www.syl.helsinki.fi/asiakirjat/muistiot/muistiot2003/esteettomyysmuistio.pdf
5. Coren, S. 2000. Are Course Evaluations a Threat to Academic Freedom? Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 104-117.
6. Fleming, M. 2000. The Inclusive University and the Problem of Knowledge. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 128-135
7. Bankier, J. 2000. Inclusion and Academy: Debating a Good Idea Freely. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 1367-145.
8. Smith, D., E. Regulation or Dialogue. 2000. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 150-157.

Kirjoittajasta

Hannu Puupponen toimii suunnittelijana Jyväskylän yliopiston Esteetön yliopisto -hankkeessa ja ESOK-hankkeen koordinaattorina.

Satu Eerola toimii opintopsykologina Tampereen yliopistossa. Hänen päivittäinen työnsä koostuu opiskelijoiden ohjauksesta, HOPS-opettajien koulutuksesta ja tuesta sekä kehittämistyöstä eri työryhmissä ja hankkeissa.
-Oppimisen ja opiskelun edistämiseksi tarvitaan sekä tarpeisiin vastaamista että ennakoivaa toimintaa, Eerola tiivistää

Opintopsykologi on kiinnostunut oppimisesta ja opiskelijan arjesta

Opintopsykologitoiminta on Suomen korkeakouluissa vielä uutta, mistä kertoo sekin, että toistaiseksi vain yhdessä yliopistossa on varsinainen opintopsykologin virka. Satu Eerolan mukaan monilla opintopsykologeilla toimintaa ohjaa kiinnostus oppimiseen ja oppimistutkimustausta.
-Esimerkiksi oppimisvaikeuksia on korkeakouluissa monta kertaa käsitelty turhan kliinisinä tai patologisina ilmiöinä. Opintopsykologian ydin on oppimis- ja opetusprosessi ja sen ohjaaminen. Tässä on oleellista luoda ja säilyttää elävä yhteys opiskeluun ja opiskelijoiden arkeen, Eerola korostaa.

Opintopsykologitoiminnan kehittämiseksi on muutaman vuoden ajan toiminut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen opintopsykologiverkosto.
-Alussa oli vaikea tavoittaa oikeat henkilöt eri organisaatioista. Kun yhteydet löytyivät, alkoi tulla innostuneita kyselyjä monelta suunnalta. Tällä hetkellä verkostoon kuuluu 13 korkeakoulua. Työnkuvan kannalta on hyvä nähdä, mikä toimii missäkin.

Satu Eerolan oma työnkuva Tampereen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksikössä sisältää opiskelijoiden yksilöohjauksen ja ohella opiskelijoiden, opettajien ja HOPS-ohjaajien kouluttamista, eri työryhmien toimitaan osallistumista ja hanketyötä. Tällä hetkellä keskeinen hanketyö on yliopistojen opintopsykologitoiminnan edistäminen osana 3-vuotista Propeda-hankketta.
-Odotettavissa on matkasaarnaajan työtä eri yliopistoissa. Tässä tehtävässä minulla on työpari Helsingin yliopistossa.

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat nousseet esille

Propeda-hanke liittyy yliopistopedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaverkosto Peda-forumin toimintaan. Eerola on mukana toteuttamassa myös 24.-25.07. Tampereella järjestettäviä "Kaikenlaiset oppijat kaikenlaiset opettajat" Peda-forum-päiviä.
-Etenkin opettajilta on tullut paljon viestejä, että oppimisen ja opettamisen kysymyksiä halutaan käsitellä. Esteettömyys- ja saavutettavuusasiat ovat nousseet esiin ja niihin liittyvää opetusta toivotaan, Eerola iloitsee.

Satu Eerola pitää tärkeänä, että päästäisiin ajattelussa ja puheessa opiskelun yhteydessä usein leimaavalla tavalla yksilöllistävästä erilaisuudesta kohti yhteisöllisempää kaikenlaisuutta tai moninaisuutta. Eerolan mielestä yliopistoyhteisössä on myös nostettava selvemmin esiin opettajuus.
-Tällainen lähestymistapa voi olla sekä tiedollisesti että toiminnallisesti voimaannuttava, hän painottaa.

Monista työryhmistään Eerola nostaa esiin Tampereen yliopiston saavutettavuustyöryhmän, jonka tekee erityisen ajankohtaiseksi juuri valmistunut saavutettavuusraportti.
-Keskeisiä sisältöjä raportissa ovat saavutettavuuden määrittely ja lainsäädännöllinen tausta, oppimisen ja opiskelun esteiden kartoitus laitoksilla, hyvät käytännöt ja suositukset sekä kehittämisehdotukset yliopiston eri tasoille, Eerola jäsentää.

Saavutettavuustyöryhmän toiminta on ollut työllistävää ja tuonut esille uudenlaisia kysymyksiä.
-Rakentamispuolella on olemassa selviä lakeja, jotka ohjaavat toimintaa. Oppimisen esteettömyys on vaikeampi osa-alue. Ohjeita suunnitellessa joutuu jopa pohtimaan, rikotaanko tässä jotain lakia, Eerola kiteyttää.

Satu Eerolan linkkivihjeet

• Peda-forum-hanke
• Opintopsykologiposteri