Suomessa on noin 250 opas- tai avustajakoiran käyttäjää. Arviolta noin 5 % suomalaisista kärsii eläinpölystä. Samalla kun opas- ja avustajakoirien vieminen ravintoloihin, elintarvikeliikkeisiin, virastoihin, harrastustiloihin ja liikennevälineisiin on sallittua, tulee myös eläinallergisten ihmisten osallistuminen turvata.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintää koskevalla lainsäädännöllä velvoitetaan julkisten tilojen haltijoita kohtelemaan ja palvelemaan asiakkaitaan tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti.

Näkövammaisten Keskusliiton ja Allergia- ja Astmaliiton yhteisessä kannanotossa (2005) tavoitteena on turvata opas- tai avustajakoiraa käyttäville vammaisille ja eläinallergisille yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet. Tämä merkitsee sitä, että näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden tulee voida vammastaan tai sairaudestaan huolimatta matkustaa, tehdä työtä, opiskella, harrastaa ja viettää mielekästä vapaa-aikaa.

Suosituksessa todetaan, että kummallakaan osapuolella ei ole ensisijaista ja toista ryhmää poissulkevaa osallistumisoikeutta. Tavoitteena on löytää yhdessä neuvotellen ratkaisu jättämättä asiaa kolmannen osapuolen määrättäväksi. Kohtaaminen ja kummankin osapuolen osallistuminen mahdollistuvat yhteisellä joustavuudella ja varotoimenpiteillä kuten:

• järjestetään erillinen tila ja sisäänkäynti eläinallergiselle ihmiselle ja opaskoirankäyttäjälle,
• samassakin tilassa voidaan sijoittautua niin kauas toisistaan, että molemmat osapuolet voivat olla läsnä ja osallistua,
• valitaan yleisiin tiloihin nihkeäpyyhittäviä pintoja ja tehostetaan siivousta,
• eläinallerginen ihminen voi tietäessään etukäteen, että tilassa voi olla opaskoiria, varautua lisäämällä oireen mukaista lääkitystä.

Joukkoliikenteessä noudatetaan liikenne- ja viestintäministeriön suositusta Opas- ja avustajakoiran kanssa joukkoliikenteessä (2003). Ohjeissa pidetään pienenä todennäköisyyttä, että koira-allergisen ja opas- tai avustajakoiran kanssa liikkuvan henkilön matkustamista samassa tilassa. Toisaalta eläinallergeeneja esiintyy selvitysten mukaan runsaasti joukkoliikennevälineissä. Niitä kulkeutuu matkustajien tai henkilökunnan vaatteissa, vaikka eläimiä ei olisikaan mukana.

Liikennevälineissä suositellaan käyttämään helposti puhdistettavia materiaaleja sekä huolellista ja säännöllistä siivousta ja tuuletusta allergeenien määrän vähentämiseksi. Henkilökunnalla tulisi myös olla tarvittavat ensiaputaidot.

Matkustamisen onnistumiseksi kannattaa pidempien matkojen yhteydessä jo varausta tehdessään kertoa allergiastaan tai liikkumisestaan koiran kanssa. Nopeatempoisessa lähiliikenteessä on hyvä ottaa huomioon sijoittuminen liikennevälineessä. Jos bussiin on tulossa sekä opaskoiran kanssa liikkuva että eläinallerginen henkilö pyritään kuitenkin siihen, että palvellaan linja-autoon ensin tullutta asiakasta. Vastaavasti lennolle ensiin varauksen tehnyt palvellaan ensisijaisesti.

Elintarvikemyymälöihin ja ruokailutiloihin on näkövammaisten käyttämien opaskoirien ja liikuntavammaisten avustajakoirien pääsy sallittu. Ennakkotapauksessa Vaasan käräjäoikeus tuomitsi 27.9.2005 kaksi ravintolatyöntekijää päiväsakkoihin syrjinnästä, koska he kielsivät opaskoiran kanssa liikkuvalta näkövammaiselta asiakkaalta pääsyn pizzeriaan.

Työpaikoilla työnantajaa ja työntekijöitä velvoittavan työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Tarkoitus on myös ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Myös allergiaa ja hengitysvaikeuksia olisi aktiivisesti ehkäistävä. Kaikilla osapuolilla on Työturvallisuuslain mukaan osansa vastuusta:

• Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite velvoittaa työnantajaa huolehtimaan tarpeellisilla toimenpiteillä työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä (Työturvallisuuslain 8 §). Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.
• Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla (17 §).
• Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa tai työmenetelmissä jne. havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle (19 §).

Lähteitä

• Kannanotto opaskoiran käyttäjien ja allergisten ihmisten osallistumisoikeuden turvaamiseksi. Näkövammaisten Keskusliitto ja Allergia- ja Astmaliitto. 2005.

Kannanotto pdf-tiedosto
Kannanotto htm-tiedosto

• Palvelukoira asiakkaana. Valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE. 2001
• Opas- ja avustajakoiran kanssa joukkoliikenteessä

Suositukset opaskoiran ja avustajakoiran kanssa liikkuvien ja eläinallergisten henkilöiden matkustamisen helpottamiseksi. Liikenneministeriö 2003. Pdf-tiedosto

• Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738.
• Valtioneuvoston asetus terveydensuojeluasetuksen muuttamisesta. 2002

Yhteystahoja

• Allergia- ja astmaliitto
• Näkövammaisten keskusliitto
• Invalidiliitto
• Opaskoirayhdistys
• Avustajakoirayhdistys

Onko kuitenkin niin, että tekninen ratkaisu, joka tekee jonon vaikeammin hahmotettavaksi, on houkuttelemassa etuiluun? Jos väki perinteisesti seisoisi virkailijoiden edessä jonoissa, ei tulisi ehkä tungetuksi kaikkien muiden eteen? Voisiko jonossa etuilu olla jollain perusteella moraalisesti hyväksyttävissä? Onko tällaisen kysymyksen pohtiminen turhaa ja tehotonta?

Kansainvälisesti tunnettu terveydenhuollon asiantuntija David Seedhouse suosittelee eettistä harkintaa yhtälailla hallinnollisten päätösten kuin television katselun ja lehtien lukemisen yhteyteen. Arvojen tiedostaminen sekä eettinen pohdiskelu voivat kehittää herkkyyttä ja varmuutta.⁽¹⁾ 

Amerikkalainen vammaistutkija Anita Silvers on myös pohtinut jonottamista. Kun lähipostin virkailijat yleisen käytännön mukaisesti kehottavat häntä tulemaan pyörätuolillaan jonon ohi suoraan palvelutiskille, hän jää odottamaan vuoroaan. Kun muut seisovat, hänen on vaivattomampaa istua pyörätuolissaan ja odottaa. Silversin mukaan erilaisen kohtelun ansaitsevat ne, joilla on vaikeuksia seisoa pitkiä aikoja jonossa. Vammaisuus ei sinällään ole perustelu erilaiselle kohtelulle ⁽²⁾.

Arvojen tiedostaminen ja eettinen harkinta ovat oleellisia myös esteettömyyden edistämisessä. Opetusministeriön määrittelyssä ⁽³⁾ "Esteettömyydellä tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa." Näkyvät rakennetun ympäristön esteet ovat kohtuullisin ponnistuksin todennettavissa ja usein poistettavissakin. Oppilaitosten käytäntöjen ja kulttuurien arvioiminen ja kehittäminen on usein hitaampaa.

Opetusalalla kaikilla henkilöstön jäsenillä on valtaa, jota heidän tulisi käyttää opiskelijan osallistumisen ja oppimisen hyväksi. Arjen käytäntöihin sisältyy kuitenkin eri osanottajia eriarvoistavia asenteita ja toimintatapoja, joita virkamies tai -nainen ei työssään usein itse tiedosta. Vammaiset ihmiset kohtaavat jatkuvasti paljon tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita⁽⁴⁾. Sosiaalisen ympäristön esteitä eivät kuitenkaan kohtaa vain vammaiset ihmiset ja vähemmistöt.

Erään yliopiston laitoksen viranhakijan näyteluennon arviointiin osallistunut asiantuntija kertoo:
"Luennoitsija käytti esityksessään alan ammattilaisesta ilmaisua, oliko se nyt jätkä tai hemmo, joka selvästi kuvasi professionaalin miespuoliseksi ja jätti luennolla olleet naisopiskelijat ulkopuolisiksi. Meidän tiedekunnassamme puhutaan monissa yhteyksissä, miten tärkeää on saada enemmän myös tyttöjä opiskelemaan ja pohditaan, miten siinä nyt onnistuttaisiin. Esitin, että tämä eriarvoistaminen olisi otettava huomioon luennon arvioinnissa. Muut arvioitsijat eivät kuitenkaan olleet huomanneet koko tapausta ja minun kritiikkiäni kummasteltiin ja asiaa vähäteltiin."

Luennolla tapahtunut eriarvoistaminen oli vastoin yhteistä linjausta, joten kritiikki on syytä ottaa vakavasti. Uskottavuus perustuu tekoihin eikä sanoihin. Vastaavat kysymykset ovat herättäneet keskustelua myös Kanadassa ja USA:ssa yliopistojen inkluusiopyrkimysten yhteydessä. Osa henkilöstöstä on kokenut kritiikin ja seksismisyytökset akateemisen vapauden loukkaamiseksi. On myös väitetty, että muita opettajaan tai opetettaviin sisältöihin liittyviä arvosteluja on kanavoitu rasistisiksi, seksistisiksi tai kulttuurisesti vinoutuneiksi.⁽⁵⁾ Osa henkilöstöstä taas pitää yliopiston traditiota valkoisten miesten valtakuntana ⁽⁶⁾, jossa ovat vallinneet eurooppalaisten ylä- tai keskiluokkaisten, vammattomien kulttuuriset arvot ⁽⁷⁾. Rasismi ja seksismi ovat vääristymiä, jotka tiedostamattomina arjen itsestäänselvyyksinä saatavat tulla uusinnetuiksi.  Yksittäiset tapahtumat saattavat näyttää merkityksettömiltä, mutta muodostavat kokonaisuutena paikallisen marginalisaation mallin_⁽⁸⁾.

Opiskelija, joka oli viivästynyt opiskelussan otti yhteyttä oppimisvaikeuksiin perehtyneeseen ohjaajaan. Opinnot olivat tuntuneet kovin työlästyttäviltä jo pitkähkön aikaa, joten ohjaaja kysyi, miksi opiskelija ei ollut jo aikaisemmin ottanut yhteyttä.

"Kun tulimme opiskelemaan tervetuliaispuheessa sanottiin, että me olimme läpäisseet niin tarkan seulan, ettei kenelläkään voinut olla mitään vaikeuksia selviytyä opinnoistaan. Ei sen jälkeen voinut kertoa ongelmista tuntematta itseään jotenkin väärin perustein valituksi tai porukan petturiksi."

Kuinka tervetuliaispuheen ylentäväksi ja yhteisyyttä vahvistavaksi tarkoitettu viesti saattoi aiheuttaa sivullisuutta ja muodostua opintojen edistämisen esteeksi? "Valintaseulan" arvostus oli tervetuliaispuheessa huomattavan korkealla. Mitä kaikkea seulalla tarkoitetaankin, sen uskotaan pystyvän ennustamaan menestys opiskelun ja elämän ennalta arvaamattomissa käänteissä. On ymmärrettävää, jos itsestäänselväksi kuvaillun ongelmattoman opintouran vastukset koetaan omaksi huonoudeksi. Eettisestä näkökulmasta voidaan ajatella, että puhe aloittaville opiskelijoille jäi välineellistäväksi. Ehkä opiskelijalle ei jatkossakaan tarjoutunut vuorovaikutusta, jossa hän olisi tuntenut itsensä päämääräksi sinänsä Kantin esittämällä tavalla.

Smith (2000) ehdottaa Habermasin (1970) ideaalista puhetilannetta asioiden käsittelemiseni mahdolliseksi lähtökohdaksi. Periaatteisiin kuuluu, että osanottajat ovat yhtäläisiä: jokainen puhuu toisille, pyrkii ymmärtämään ja tekemään itsensä ymmärretyksi sekä kertoo totuuden sellaisena, kuin sen tietää. Suhde on vastavuoroinen. Jokainen on puhuja ja kuulija, ja tunnistaa myös toiset tällä tavoin. Yhteisesti käsitetään jokainen osanottaja subjektiksi ja subjektien keskinäisen läsnäolon symmetrisyys. Kenelläkään ei ole etuoikeuksia dialogisiin rooleihin. Vaikka toinen opettaisi, toinen voi argumentoida ja kysyä⁽⁸⁾.

Ideaalisen puhetilanteen malli ei ole ainoa ratkaisuehdotus. Erilaisista toimintatavoista riippumatta tarvitaan vakavaa sitoutumista kuuntelemiseen ja rohkaisemista sen kertomiseen, mistä ei aina ole helppo puhua. ⁽⁸⁾

Kuinka sitten arvoja tiedostava jonottaja toimii? Jonotusta nopeuttavan numerolipun käyttämiseksi tulisi keskustella asiasta kaikkien muiden jonottajien kanssa. Myös virkailijoille olisi annettava tilaisuus sanoa sanansa. Tämä asianosaisten joukko sitten muodostaisi oikeudenmukaisen ratkaisun.

Lähteet

1. Ryynänen, O-P. & Myllykangas, M. 2000. Terveydenhuollon etiikka: arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: Wsoy.
2. Silvers, A. 2003. On the Possibility and Desirability of Constructing a Neutral Conception of Disability. Theoretical Medicine. 24. 471-487. Kluwer Academic Publishers. Netherlands.
3. Laaksonen, E. 2005. Esteetön opiskelu yliopistoissa. Opetusministeriön julkaisuja 2005:6.
4. Haapala, S. & Urhonen A-M. 2003. Asenteet suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoksessa Esteetön opiskelu kuuluu kaikille. Muistio ja toimenpideohjelma vammaisten aseman parantamiseksi korkeakouluissa. 2003. Kuulonhuoltoliitto ry, Kynnys ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Suomen Ammattikorkeakoulu-opiskelijayhdistysten Liitto SAMOK ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry, 4-5. Tulostettu 15.12.2003 http://www.syl.helsinki.fi/asiakirjat/muistiot/muistiot2003/esteettomyysmuistio.pdf
5. Coren, S. 2000. Are Course Evaluations a Threat to Academic Freedom? Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 104-117.
6. Fleming, M. 2000. The Inclusive University and the Problem of Knowledge. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 128-135
7. Bankier, J. 2000. Inclusion and Academy: Debating a Good Idea Freely. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 1367-145.
8. Smith, D., E. Regulation or Dialogue. 2000. Teoksessa S. E. Khan & D. Pavlich (edit.) Academic Freedom and the Inclusive University. Vancouver: UBC Press. 150-157.

Kirjoittajasta

Hannu Puupponen toimii suunnittelijana Jyväskylän yliopiston Esteetön yliopisto -hankkeessa ja ESOK-hankkeen koordinaattorina.

Aslak Rantakokko työskentelee projektipäällikkönä Autismi- ja Aspergerliiton hallinnoimassa valtakunnallisessa TUKEA-projektissa, joka toimii Oulusta käsin ja jossa kehitetään autismin kirjon henkilöille työn ja opiskelun tukitoimia. Autismin kirjoon sisältyy monenlaisia yksilöllisiä piirteitä - ja uusimman tutkimuksen valossa myös vahvuuksia. Ei olekaan yllättävää, että korkeakouluissa autismin kirjon henkilöitä on sekä opiskelemassa että työssä.
- Kun luennoin Helsingin yliopiston Erilaisten oppijoiden/Autismin kirjon vertaisopiskelijaryhmälle työelämän haasteista, tuli n. 20 opiskelijaa kuuntelemaan ja keskustelemaan, Rantakokko kertoo.

TUKEA-projektissa toiminnan painopiste on viime aikoina ollut työllistymisprosessissa tarvittavan tuen ja verkostojen kehittämisessä.
-Esimerkiksi työhaastattelu on tietysti vaativa jokaiselle, mutta erityisen herkkä kohta autismin kirjon henkilöille. Sosiaalisten taitojen puutteellisuus tai valtaväestöstä voimakkaastikin poikkeava tapa kommunikoida ovat haaste työllistymiselle. Autismin kirjon henkilöille ei myöskään ole tyypillistä oman itsensä kehuminen, mikä auttaisi oman osaamisen ja työpanoksen markkinoinnissa, Rantakokko pohtii.

Hankkeessa ollaan laatimassa erityisesti autismin kirjon henkilöille suunnattua työnhakuopasta ja myös työluotsikoulutuksen järjestäminen ja kehittäminen ovat työn alla.
-Autismin kirjon henkilöillä tavallinen, spesifi osaaminen ja mielenkiinto ovat vahvuus, kun ne sopivat työnkuvaan. Jotkut työnantajat osaavat myös arvostaa työntekijää, joka toimii pilkuntarkasti ja täsmällisesti noudattaen ohjeita, Rantakokko tietää.

Opetus- ja ohjaushenkilöstön kaikkialla oppilaitoksissa olisi hyvä pystyä edes auttavasti tunnistamaan autismin kirjon käyttäytymisen piirteitä. Samalla on huomattava, ettei kaikkia autismin kirjon piirteitä omaavia henkilöitä ole välttämättä diagnosoitu tai edes ole tarpeen koskaan diagnosoidakaan. Esteettömyyden ja suvaitsevan ilmapiirin kehittäminen niin oppilaitoksissa kuin työelämässäkin auttaa jokaista, myös autismin kirjon henkilöä. Vastaavasti jokin yleinen ongelma voi muodostua myös autismin kirjon henkilölle ylivoimaiseksi esteeksi.
-Yliopisto-opiskelu on pitkä tie ja harmittaa, jos valmistuminen jää sitten siitä gradusta kiinni vaikkapa puutteellisen ohjauksen takia.

Rantakokko kokee hieman ongelmalliseksi sen, että diagnoosista kertominen voi johtaa yleistyksiin, vaikka jokainen autismin kirjon henkilö omaa yksilöllisen ja usein hyvin monimuotoisen käyttäytymiskuvan. Vaikeuksia saatetaan myös vähätellä.
-Jos kertoo esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä, voi olla, ettei sitä oteta ollenkaan vakavasti, se kun on joidenkin mielestä "muotitauti". Autismin kirjosta on kokemukseni mukaan enemmän luuloja ja pinnallisia käsityksiä kuin oikeaa tietoa, mutta onneksi tiedon halu eri toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa on vahva.

Tärkeää onkin tiedon jalkauttaminen eri puolilla Suomea ja yhteistyön edistäminen eri tahojen kuten työnantajien, koulutusalan, työvoimahallinnon ja KELAn kesken autismin kirjon asioihin liittyen. Keskinäisissä keskusteluissa korostuvat usein koulutuksen ja työelämän siirtymä- tai nivelvaiheet. Rantakokon mukaan ne ovatkin tärkeimpiä tapahtumia, kun ajatellaan autismin kirjon henkilön mahdollisimman itsenäistä, laadukasta elämää, työtä ja toimeentuloa.
-Samalla on kuitenkin otettava huomioon elinikäisen oppimisen näkökulma. Haaste on suuri, mutta pienillä, yksinkertaisillakin teoilla saadaan paljon aikaan arjen kohtaamistilanteissa.

Kuva: Minna Koskinen

Aslak Rantakokon linkkivihjeet

• Autismi- ja Aspergerliitto ry
• TUKEA-projekti
• Autismikirjon aikuisten Empowerment-sivusto
• Autismisäätiö

Lotta Lamminen työskentelee tutkijana Teknillisen Korkeakoulun TUAS-talossa sijaitsevassa BIT Tutkimuskeskuksessa, joka on TKK:n itsenäinen tutkimusyksikkö. Hänen tutkimusalueensa liittyy ohutlevyjen muovaukseen, tuotekehitykseen ja materiaalien muovautumiseen. Tutkimuksen lisäksi Lammisen työhön sisältyy jonkin verran opetustehtäviä sekä luentoja.

Lotta Lamminen käyttää liikkuessaan kelattavaa pyörätuolia ja lisäksi hänellä on ollut avustajakoira. Hän on ollut mukana tekemässä Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan vammaisen opiskelijan opasta Otaniemi opiskeluympäristönä vammaisen opiskelijan näkökulmasta. Hän on ilmoittanut olevansa tarvittaessa liikuntavammaisen opiskelijan käytettävissä opiskeluun liittyen. Muuten hän ei tällä hetkellä työskentele esteettömyyden parissa.

Avustajakoiran kanssa opiskelu ja työyhteisössä toimiminen on ollut Lotta Lammiselle vaivatonta. Hän ei ole saanut negatiivista palautetta, ja ratkaisuista esimerkiksi allergiatilanteissa hän on voinut neuvotella sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kanssa. Avustajakoira on ollut Lammisen mukana kaikkialla, niin työpisteessä, luennoilla ja tenteissä kuin opiskelijaravintoloissakin.

Yhdenvertainen työyhteisö

Työpaikkani on hyvä esimerkki esteettömistä ratkaisuista, Lamminen kertoo. TUAS-talossa, jossa liikuntavammaiset on jo suunnitteluvaiheessa otettu huomioon, esimerkiksi työtilat on tehty muunneltaviksi. Työntekijät ovat saaneet vaikuttaa työtilojensa suunnitteluun. Esteettömyys on toteutunut myös Lammisen töiden sisällössä.
- Olen saanut työskennellä projekteissa, joissa kykyni ovat päässeet hyvin hyödynnetyiksi. Olen voinut oppia lisää, mutta fyysiset rajoitteeni eivät ole haitanneet liikaa.
- Minulle on jaettu vastuuta samoin periaattein kuin muillekin työyhteisössämme. Esimieheni kohtelee minua tasavertaisena työntekijänä, ja erityisjärjestelyjä tehdään jos (ja vain jos) niitä itse pyydän.

Lotta Lamminen on päässyt työnsä puitteissa osallistumaan kansainvälisiin konferensseihin myös ulkomailla yhdenvertaisena kollegojensa kanssa. Lamminen on kokenut työmatkoilla tarvitsemansa ulkopuolisen avun korvaamisen ongelmalliseksi.
- Selviydyn itsenäisesti työpaikallani, mutta työmatkoille tarvitsen usein avustajaa. Näiden kustannusten korvaaminen ei kuulu kenellekään, joten jokaisen työmatkan kohdalla pitää neuvottelut käydä uudestaan.

Suurin haaste esteettömyyden edistämiselle on Lotta Lammisen mielestä asenteiden muokkaus ja toisaalta muutostöiden rahoitus. Omassa organisaatiossaan hän on usein törmännyt ajattelumalliin, jossa esteettömyyden edistäminen koetaan turhaksi, kun ei ole henkilöitä, joille esteettömyys on välttämätöntä. Tällöin ei nähdä sitä, että esteettömyyden tulee olla ennen käyttäjiä. Esimerkiksi vammaisen nuoren on vaikea kuvitella opiskelevansa korkeakoulussa, joka on esteellinen, sanoo Lamminen.

Uusi ovi ja internet helpottavat opiskelua

Lotta Lamminen opiskeli aikanaan TKK:lla konetekniikkaa. Hän kertoo, että nykyäänkin opintojen alkuvaiheessa kaikki luennot pidetään Alvar Aallon suunnittelemassa päärakennuksessa, missä ongelmakohdat liittyvät pääasiassa Alvar Aallon suojeltuun arkkitehtuuriin. Päärakennuksen esteitä on pystytty vain osin poistamaan ja sen vuoksi ratkaisut ovat puolinaisia. Pääovea ei ole saatu esteettömäksi, vaan liikuntavammaisten kulku tapahtuu kellarin oven kautta. Osa kerrosten välillä kulkevista hisseistä on liian pieniä ja porrashissejä on jouduttu käyttämään paljon. Joka paikkaan kuitenkin pääsee, vaikka paikoittain joutuukin hieman kiertämään. Lamminen iloitsee löytäneensä äskettäin rakennuksessa käydessään uuden oven, josta pyörätuolilla liikkuvien käynti on nykyisin ohjattu.
- Ovi on syrjässä ja pieni, mutta silti suuri parannus entiseen siivousvaraston kautta kulkemiseen. Myös koneosastolla on runsaasti portaita, mutta porrashissien ja tavallisten hissien avulla liikkuminen onnistuu.

Kun Lotta Lamminen aloitti opintonsa vuonna 1996, kursseille ja tentteihin ilmoittautumiset tehtiin ilmoitustauluilla. Tuolloin listat olivat usein liian korkealla, että niihin olisi tuolista käsin saanut nimensä kirjoitettua, ja ruuhkaisilla kursseilla pyörätuolin kanssa osallistumispaikasta joutui taistelemaan. Ilmoittautumisten ja kurssien tiedotusasioiden siirtyminen internetissä tietokoneilla hoidettaviksi helpotti etenkin vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksia.

Lotta Lammisen linkkivihjeet

• Vammaisen opiskelijan opas Otaniemi opiskeluympäristönä vammaisen opiskelijan näkökulmasta (pdf-tiedosto 23kb)
• Avustajakoira - Assistenthund ry