ESOK

Turun yliopiston suositus

mielkosk — 2008-08-11T12:20:08Z

Turun yliopiston vammaisten opiskelijoiden ja erilaisten oppijoiden erityisjärjestelyjä koskeva suositus

Opiskelutulkkaus

Hannu Puupponen — 2008-08-11T12:19:55Z

Opiskelutulkkaukseen liittyy monia kysymyksiä ja koska vuorovaikutuksessa on useita osapuolia, tarvitaan vastauksia useista eri näkökulmista. Opiskelutulkki.fi-sivusto ja Kuurojen Liiton viittomakielisten opiskelijoiden kanssa laatimat oppaat tarjoavat tiivisti käytännön tietoa.

Opiskelutulkki.fi-sivusto

HUMAKin Opiskelutulkkauksen kehittämishankkeen sivusto www.opiskelutulkki.fi sisältää tietoa, vinkkejä ja hyviä käytäntöjä opiskelutulkkauksesta. Sivustolta löytyvät omat osiot

opettajille,
tulkkia käyttäville opiskelijoille,
tulkeille,
vanhemille ja
opiskelukavereille.

Kuurojen Liiton ja viittomakielisisten kuurojen opiskelijoiden laatimat oppaat

Kuka tarvitsee opiskelijatulkkia ja miksi? Kuka tulkin tilaa ja mistä? Kuka maksaa kustannukset? Entä mikä on ulkomaalaisen kuuron opiskelijan tulkkitilanne Suomessa?

Vastauksia kysymyksiin löydät Kuurojen Liiton ja viittomakielisisten kuurojen opiskelijoiden työryhmän kokoamista oppaista. Oppaat sisältävät tietoa vuorovaikutuksen kaikille osapuolille: kuurolle opiskelijalle ja hänen opiskelijakavereilleen, oppilaitosten henkilöstölle ja tulkkeille.

Opiskelutulkkausopas PDF-tiedosto 351 kb
Opiskelutulkkausopas Word-tiedosto 378 kb
Pieni opiskelutulkkausopas PDF-tiedosto 60 kb
Pieni opiskelutulkkausopas Word-tiedosto 89 kb
Ulkomainen kuuro opiskelijana Suomessa Word-tiedosto 38 kb

Lue myös ohjeistus tulkatun tilaisuuden järjestämiseen.

"Otetaan ihmiset ihmisinä"

mielkosk — 2007-09-28T05:51:50Z

Päivi Vigg on Suomen ensimmäinen sokea lähihoitaja. Hän valmistui lähihoitajaksi vuonna 2002 hyvin arvosanoin, mutta töiden löytäminen on ollut vaikeaa. Vigg toimii Perniön vammaisneuvoston puheenjohtajana ja edistää esteettömyyttä tuomalla esiin vammaisen näkökulmaa erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissa. Lisäksi hän on aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa ja seurakunnan valtuustossa.

- Omalla toiminnallani haluan näyttää, että myös vammainen ihminen voi toimia kaikkien kuntalaisten hyväksi.

Kokemukset opiskelusta

Päivin opiskelukokemukset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia. Hän opiskeli lähihoitajan perusopinnot Arlainstituutissa, joka on ammatillinen koulutus- ja kehittämiskeskus erityisesti näkövammaisille ja kuurosokeille tai muutoin erityistä tukea opiskelussaan tarvitseville. Mielenterveys- ja päihdetyön opintoja varten hän siirtyi Saloon, josta jäi hyvin positiiviset kokemukset.

- Sokeuteni ei aiheuttanut ongelmia. Kävin etukäteen tutustumassa koulun tiloihin ja keskustelemassa käytännön asioista. Henkilökohtainen avustajani luki kasetille tenttimateriaalia, tenttikysymykset sain disketille ja vastaukset kirjoitin tietokoneella.

Valmistuttuaan lähihoitajaksi Päivi suunnitteli jatkavansa sosiaalialan opintoja ammattikorkeakoulussa. Hänet hyväksyttiin opiskelijaksi neljänneksi parhailla pisteillä. Koulu ei kuitenkaan ollut yhtä vastaanottavainen kuin Salossa.

- Vaikka olin ollut etukäteen yhteydessä oppilaitokseen ja kertonut sokeudestani, opettaja huomasi asian vasta viikon opiskelun jälkeen. Koulun suhtautuminen opiskeluni mahdollistaviin (erityis)järjestelyihin ei ollut kovin suopea. Niiden nähtiin vievän aikaa, rahaa ja vaivaa. Loppujen lopuksi jouduin lopettamaan koulun kesken.

Haasteena työllistyminen

Valmistumisen jälkeen Päivi on etsinyt aktiivisesti töitä mutta toistaiseksi tuloksetta. Positiivinen palaute opintojen työharjoitteluista ei ole vakuuttanut työnantajia. Päivi tietää omat rajoituksensa ja vahvuutensa. Esimerkiksi lääkeaineiden pistäminen onnistuu mutta oikean lääkemäärän vetäminen ruiskuun on ongelmallista. Myös sokeus itsessään voi olla positiivinen asia.

- Harjoittelussani sain palautetta, että sokeana voin kohdata ihmisen ihmisenä enkä voi tuomita ulkonäön perusteella.

Päivin mielestä suurin syy kielteisiin asenteisiin on pelko. Vammaisen elämä on valtaosalle tuntematonta, ja siksi sitä pelätään. Pelätään sitä, miten vammainen ihminen vaikuttaa työyhteisöön tai miten asiakkaat suhtautuvat vammaiseen työntekijään.

- Vammaista ei uskalleta ottaa työhön, koska vammainen työyhteisössä pakottaa miettimään omaa suhtautumistaan itseensä ja muihin ihmisiin, Päivi toteaa.

Yhteisiä kohtaamisia tarvitaan

Päivin mukaan kanssakäyminen ja vuorovaikutus vammaisten ja vammattomien välillä on tärkein asenteisiin vaikuttava tekijä. Vuorovaikutustilanteet lisäävät molemminpuolista ymmärrystä ja hälventävät pelkoja ja vääriä käsityksiä vammaisuudesta.

Tästä syystä hän näkee vammaisen perinteisen koulutus- ja työpolun ongelmallisena. Useat näkövammaiset esimerkiksi käyvät peruskoulun Jyväskylän näkövammaisten koulussa, jatkavat ammattiopintoja Arlainstituutissa ja työllistyvät Näkövammaisten keskusliittoon, Sokevaan tai muuhun vammaisjärjestöön. Vain sokeiden parissa oleminen olisi helpompaa myös Päivin mielestä, mutta puolin ja toisin on raja-aitoja kaadettava.

- Niin kauan kuin vammaisilla ihmisillä on omat koulut, on asenteiden muokkaaminen hankalaa. Yhteiset kohtaamiset tekevät hyvää kaikille.

Päivin toive kuuluukin:

- Otetaan ihmiset ihmisinä, eikä mietitä, onko hänellä jokin vamma vai ei.

Työryhmä 1 - Opintojen alkuvaiheen esteettömyys

mielkosk — 2007-04-23T11:37:42Z

Työryhmän tavoitteena on laatia korkeakouluille suositus esteettömyystiedon esittämiseksi verkkosivuilla saavutettavassa muodossa sekä pääsykokeiden esteettömyysohjeistus.

Esteetön valintakoe -suositus.

Kokousmuistiot

Kokousmuistio 4 (4.9.2007)
Kokousmuistio 3 (18.06.2007)
Kokousmuistio 2 (27.04.2007)
Kokousmuistio 1 (22.03.2007)

Työryhmän jäsenet:

Aktiiviset tuottajat

Eila Burns/Jamk
Eva-Maria Hakola/TaiK
Helena Härkönen/TaiK
Riitta Hämäläinen/EOL
Eeva-Liisa Koskinen/NKL
Tuija Pasanen/KY
Paula Pietilä/TY
Hannu Puupponen/JY
Kaija Päätalo/Jamk
Sami Virtanen/KHL
Susanna Wolkoff/HY
Merja Ylönen/Diak

Rakentavat kriitikot

Satu Eerola/TaY
Marika Rönnberg/KL
Anja Manninen/Diak
Sari Loijas/VANE
Eija Sainio/TKK

Kohti esteetöntä yliopistoa. Opiskelijoiden kokemuksia Jyväskylän yliopiston opiskeluympäristöstä

mielkosk — 2011-09-15T10:55:25Z

"Tietoisuus opiskelijan mahdollisesti tarvitsemista erityisjärjestelyistä edistäisi opiskeluympäristön esteettömyyttä. Henkilökohtainen opintosuunnitelma, HOPS, voisi olla uusi mahdollisuus suunnitella opiskelijalle mahdollisimman esteetöntä opiskeluympäristöä."

Pääkkölä, E. 2004. Kohti esteetöntä yliopistoa. Opiskelijoiden kokemuksia Jyväskylän yliopiston opiskeluympäristöstä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, erityispedagogiikan laitos.
http://thesis.jyu.fi/05/URN_NBN_fi_jyu-20055.pdf

Verkko-opetuksen saavutettavuus

mielkosk — 2011-09-15T10:55:25Z

Verkko-opetus tarjoaa uusia ulottuvuuksia opiskeluun, mutta voi myös aiheuttaa ongelmia, mikäli kurssien suunnittelussa ei ole otettu huomioon erilaisia käyttäjiä ja käyttötilanteita. Verkko-opetusmateriaalin tuotannossa tulee muistaa, että käyttäjän ominaisuudet ja käyttötilanteet eivät ole vakioita vaan voivat vaihdella paljonkin.

Salomaa, A. 2006. Verkko-opetuksen saavutettavuus. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tiedonhallinnan koulutusohjelma

Salomaa 2006 DI-työ Word-tiedosto

Salomaa 2006 liitteet Word-tiedosto

Viittomakielen tulkkipalvelut siirtymässä kunnilta valtioille – muuttuvatko opiskelumahdollisuudet?

mielkosk — 2011-09-15T10:54:05Z

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) laittoi 16.3.2007 kotisivuilleen tiedotteen, jossa kerrotaan, että tulkkipalveluja suunnitellaan siirrettäväksi valtion hoidettavaksi. Muutos tulisi voimaan vuonna 2009. Suunnitelmien toteuttaminen riippuu paljolti myös uudesta hallituksesta ja sen tekemistä linjauksista sekä poliittisesta tahdosta. Palvelujen siiryminen kunnilta valtiolle voisi helpottaa joitakin opiskelutulkkauksen ongelmia ja parantaa viittomakielisen opiskelijan tilannetta. Muutos voidaan toteuttaa eri tavoilla, joilla on erilaisia vaikutuksia palvelujen toteutumiseen.

Parannuksia alueelliseen tasa-arvoon ja opiskelutulkkauksen toteuttamiseen?

STM on todennut, että tulkkipalvelut eivät ainakaan huonontuisi. Mahdollinen muutos toisi eri kunnissa asuville tasa-arvoa. Nyt palvelujen saaminen riippuu siitä, missä kunnassa asuu ja millainen on kunnan taloudellinen tilanne. Alueelliset tulkkikeskuksetkin pysyisivät muutoksen jälkeen ennallaan. Silti rahaa tulkkipalveluihin tuskin on odotettavissa lisää.

Valitusta ratkaisumallista riippuen muutos voisi tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tulkkipalveluun liittyvät hakemukset lähetettäisiin valtiolle sen sijaan, että hakemus lähetettäisiin tulkkipalvelun käyttäjän kotikunnan sosiaalitoimistoon. Näin ollen palvelun saaminen tai vaikkapa tulkkaustuntien määrä ei enää riipu yksittäisestä virkamiehestä eikä hänen asenteistaan tai tietotasostaan tulkkipalveluiden suhteen.

Jotkin asiat voisivat nytkähtää huomattavasti eteenpäin:

Montako tulkkia tilaisuuteen tai opiskeluun maksetaan (vain yksi tulkki vai paritulkkaus)?

Voisiko kielten tunneille saada kirjoitustulkkauksen, vaikka muuten käytössä olisi viittomakielinen opiskelutulkkaus?

Miten tulkkipalvelu järjestetään opiskelijavaihdossa ulkomaille? Lähteekö tulkki Suomesta mukaan? Kuka tulkkauksen ja suomalaisen tulkin kulut kohdemaassa maksaa? Käyttääkö opiskelija kyseisen maan tulkkipalvelua? Asiaa päätettäessä on otettava huomioon se, osaako opiskelija muuta kuin suomalaista viittomakieltä eli onko kyseisen maan tulkin käyttäminen realistinen vaihtoehto.

Voisiko tulkkipalvelu olla käytettävissä muissa (vapaa-ajan) ulkomaan matkoissa.

Hyödynnetäänkö etätulkkauksen käyttömahdollisuutta tehokkaasti eri puolilla maata? Etätulkkauksen on todettu säästävän aikaa ja rahaa sekä mahdollistavan tulkin työajan tehokkaamman käytön. Samalla työajalla tulkki ehtii palvella useampaa tulkkipalvelua tarvitsevaa sen sijaan, että käyttää suuren osan työajastaan eri tulkkauspaikoille matkustamiseen. Valtakunnallinen etätulkkauspalvelu monen toimijan yhteistyönä on käynnistymässä viimeistään vuoden 2009 aikana uudessa valtakunnallisessa etätulkkaushankkeessa, jota vetää Uudenmaan erityispalvelut tulkkipalveluiden hankintapiiri. Voisiko etätulkkausta käyttää joissain opiskelutulkkaustilanteissa?

Otetaanko vakavasti järjestöjen ajama vähimmäistuntimäärien poisto? Käytännössä vähimmäistuntimäärien poisto tarkoittaisi, että jokaisella olisi oikeus käyttää tulkkia niin paljon kuin todellinen tarve on.

Tulkkipalvelu laillisena oikeutena

Vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaan kuulo-näkövammaisella on oikeus käyttää asiointiin vähintään 360 tuntia vuodessa ja kuulovammaisella tai puhevammaisella vähintään 180 tuntia vuodessa (vammaispalveluasetus § 8-9). Asetuksen § 9 määrittelee, että opiskeluun tulee saada opiskelutulkkausta ”siinä laajuudessa kuin henkilö sitä tarvitsee, selviytyäkseen opinnoistaan”. Opiskelutulkkaukseen tulee hakea tulkkipäätöstä erikseen eikä siihen myönnetty tulkkausmäärä vähennä asiointiin tarkoitettuja tunteja. Kunnan on järjestettävä tulkkipalvelua sitä tarvitsevalle (ns. subjektiivinen oikeus) eikä tulkkipalvelun käyttö saa maksaa henkilölle itselleen mitään (vammaispalvelulaki § 8 ja § 14).

Mikä on hyväksyttävää opiskelua?

Silloin tällöin kunnissa pohditaan sitä, mikä opiskelu on ns. hyväksyttävää opiskelua. Ovatko avoimen yliopiston opiskelut sellaista opiskelua, johon myönnetään opiskelutulkkausta vai tulisiko opiskelijan käyttää siinä asioimiseen tarkoitettuja tulkkaustuntejaan? Entä saako viittomakielinen kuuro keskeyttää vaikkapa kaksi aloittamaansa opiskelulinjaa ja olla silti oikeutettu aloittamaan täysin uudessa opiskelupaikassa ja saada sinne opiskelutulkkauksen? Onko vain sellainen opiskelu, josta saa jonkin ammatin tai ylioppilaslakin, riittävän tärkeää opiskelua, että siihen opiskelutulkkaus myönnetään? Kenellä on oikeus arvioida jokin opiskelu toista tärkeämmäksi?

Näkisin, että jokaisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus elinikäiseen oppimiseen. Tuskin löytyy enää työpaikkaa, jossa voi kerran ammattiin valmistuttuaan tehdä töitä eläkeikään asti. Työelämä edellyttää jatkuvaa ammattitaitonsa päivittämistä ja uuden oppimista. Viittomakielisen kuuron kohdalla tämä tarkoittaa tulkkipalvelun käyttöä. Mikäli viittomakielinen työntekijä opiskelee töidensä ohessa, se tarkoittaa tavallisesti ilta- ja viikonloppuopiskelua. Tähän hänen tulisi saada opiskelutulkkauspäätös siitäkin huolimatta, ettei ko. opiskelu valmista suoranaisesti mihinkään uuteen ammattiin.

Opiskelu edellyttää laadukasta tulkkipalvelua

Opiskelutulkkaus on kaikissa muodoissaan vaativa tehtävä tulkille. Kokopäiväinen opiskelu edellyttää usein läsnäoloa luennoilla / tunneilla jopa kahdeksan (8) tuntia päivässä viitenä (5) päivänä viikossa. Jo yksittäisten opiskelupäivien pituuden takia yhä useammassa paikassa käytetään nykyisin paritulkkausta. Tällä taataan se, että viittomakielinen kuuro opiskelija saa laadukasta tulkkausta ja voi keskittyä kuulevien opiskelutovereidensa kanssa tasavertaisesti opintojensa suorittamiseen.

Kahden tulkin käytön tarpeellisuutta voidaankin tarkastella tulkin kannalta kahdesta eri näkökulmasta: a) tulkkauksen laatu yksittäisessä tulkkaustilanteessa ja b) tulkin työssä jaksaminen ja työhyvinvointi pidemmällä tähtäimellä. Paritulkkausta käytetään tulkkauskokonaisuuden laadun parantamiseksi, sen pitämiseksi tasaisempana alusta loppuun. Jo kymmenen minuutin jälkeen tulkkauksen laadussa on havaittavissa notkahdus, siis sitä mukaa kuin tulkki väsyy. Vaikka riittävät tauot auttavatkin tulkkia jaksamaan pidempään, paritulkkaus tuo kuitenkin oman lisäarvonsa. Tietoisuus siitä, että työtehtävän vastuu on jaettu, tuo lisää voimavaroja. Tulkin energiaa ei mene sen prosessoimiseen, jaksaako ja suoriutuuko tulkkaustehtävästään yksin. Pari tukee tulkkauksen oikeellisuutta, korjaa ja täydentää aktiivivuorossa olevan tulkin tuotosta tarpeen mukaan. Paritulkkauksessa kaksi tulkkia täydentää toisiaan myös siinä, että tulkeilla on mahdollisimman tehokkaasti käytössään se materiaali, jonka pohjalta he ovat tulkkaustehtävään valmistautuneet.

Kuurojen Liitto ry:n näkemys on, että kaikilla on oikeus saada laadukasta tulkkausta. Tämä oikeus on sekä kuulevalla että viittomakielisellä; viittomakielen tulkki on heitä kumpaakin varten. Eri tulkkipalvelua tarvitsevien ryhmien kohdalla tulee huomioida yksilölliset tarpeet. Erityisen tärkeää tämä on kuulo-näkövammaisen ja kuurosokean opiskelijan kohdalla pohdittaessa opiskelutulkkauksen järjestämistä.

En tässä kirjoituksessa nyt puutu laajemmin siihen vuosittaiseen ongelmaan, että opiskelutulkkeja tuntuu olevan aina liian vähän opiskelijoihin nähden. Totean vain, että joka syksy jokunen opiskelija joutuu aloittamaan opintonsa ilman tulkkia tai vajailla tulkkausjärjestelyillä, joka syö opiskelijan motivaatiota ja vaikeuttaa opintojen läpiviemistä kunnialla.

Tulkkipalvelumuutoksen erilaisia toteuttamismahdollisuuksia

STM:n suunnittelema tulkkipalvelumuutos vaikuttaisi varmasti opiskelutulkkauksen järjestämiseenkin. On kuitenkin vaikea vielä tässä vaiheessa ennustaa, millaisia muutoksia erityisesti opiskelutulkkaukseen olisi luvassa.

Tulkkipalvelujen siirto kunnilta valtiolle olisi nähdäkseni lupaava suunta, joka toisi tasa-arvoa eri puolilla maata asuville tulkkipalvelun käyttäjille. Tuskin kuitenkaan koko valtakunnan tulkkipalvelua voi hoitaa Helsingistä käsin, vaan palvelu tulee olemaan jonkin valtion laitoksen paikallistoimistojen hoidettavana. Mikäli kaikki päätökset tehtäisiin Helsingissä, olisi paikallistason tietämys vaarassa – Helsingistä ei kuitenkaan näe riittävän selvästi sitä, millaisia erityispiirteitä tulkkipalveluiden järjestämisessä ja tulkkaustarpeissa on esimerkiksi Kuusamossa.

Yksi vaihtoehto, jota STM on pohtinut, on tulkkipalveluiden siirtyminen Kansaneläkelaitoksen (Kela) hoidettavaksi. Tässä toki voi olla vaarana se, että vaikka aluetoimistoilla onkin oman alueensa tuntemus, Kelalla ei sinällään ole tietotaitoa tulkkipalveluiden suhteen. (Mainittakoon kuitenkin, että tulkkipalvelut ovat oma erityisalansa, josta vain harvalla valtion laitoksella on valmiiksi tietotaitoa.) Lisäksi Kela toimii pääosin niin, että jokaista etuutta haetaan eri lomakkeilla. Jokaisen lomakkeen liitteenä tulee olla todistuksia, selvitystä jne. Mikäli tulkkipalvelut olisivat Kelan hoidettavana, vaarana voisi olla se, että tulkkipalvelua hakevan kuulokäyrään tai näön menetyksen prosentteihin kiinnitetään liikaa huomiota eikä huomioida yksilön kokonaistilannetta. Voihan olla, että kuulokäyrä on juuri ja juuri määritellyn tulkkipalveluun oikeuttavan tason alapuolella, mutta tulkin tarve yksilön elämässä on kuitenkin ilmeinen. Toisaalta on paikallaan miettiä, onko valtiolla valmiina sellaista laitosta, jolla olisi paikallistoimistoja ympäri maata ja jonka toimialaan tulkkipalvelut voisi edes parhaalla tahdolla nähdä kuuluvaksi. Tuleeko valtion perustaa tulkkipalveluiden hoitoon täysin uusi laitos?

Toinen esillä ollut vaihtoehto on se, että palvelu järjestetään edelleen sosiaalitoimistoista käsin, mutta valtio osallistuu tulkkipalvelukustannuksiin suuremmalla ja korvamerkityllä summalla. Ehdottoman positiivinen puoli asiassa on se, että kunnilla on jo olemassa vuosien kokemus tulkkipalvelun käytännöistä, vaikka palvelu ei olekaan aivan joka puolella maata toiminut sujuvasti ja lain hengen mukaisesti. Voidaan todeta, että yhtenäisyyttä tällä ratkaisulla ei välttämättä maahamme saataisi, elleivät yleislinjaukset tule keskitetysti esimerkiksi STM:stä. Tällä ratkaisulla kuitenkin vältettäisiin se, että jokin uusi instanssi joutuisi opettelemaan tulkkipalveluun liittyvät asiat, jolloin uhkakuvana näkisin sekasorron palveluiden saatavuudessa ja käytännöissä hetken aikaa.

Eräs huomioitava seikka on se, miten eri hankintapiirien käy. Tulkkipalvelut ovat muutamalla alueella (esim. Uusimaa ja Pirkanmaa) kuntayhtymien hankintapiirien kilpailuttamia, ja muutaman vuoden toimineella rakenteella palvelut ovat alkaneet sujua paremmin kuin aikaisemmin. Tuleeko tämä järjestelmä romuttumaan? Miten jo hyvin toimivat rakenteet onnistutaan säilyttämään? Pysähtyykö palvelujen kehittäminen vai voidaanko olemassa olevia rakenteita hyödyntää?

Mikäli muutos tehdään kuullen järjestöjen ja palvelun käyttäjien näkemyksiä, saavutetaan varmasti palveluja todellisesti kehittävä ote ja saadaan tasa-arvoisempi tulkkipalvelu maahamme. Yksi edellytys sille on, ettei jokaisen nykyisellään tulkkipalvelua saavan henkilön tarvitse tehdä tulkkipalveluhakemusta uudelleen, vaan entinen tulkkipalvelupäätös olisi sellaisenaan voimassa. Saadakseen tulkkipalvelupäätöksen kunnaltaan on hakijan nykyisin toimitettava hakemuksen liitteenä lääkärintodistus kuulonalenemastaan (ja kuulo-näkövammaisen myös näönalenemastaan). Tulkkipalvelupäätöstä ei siis sosiaalitoimestakaan ole myönnetty kenelle tahansa tai kevyin perustein.

Lisää tietoa tulkkipalveluun liittyvistä asioista

Muutamia lähteitä, joista on löydettävissä lisää ajantasaista tietoa tulkkipalveluista ja tulkkauksesta:

Kuurojen Liitto ry:n tulkkipalvelusivut

Kuulonhuoltoliitto ry:n tulkkipalveluopas

Kuulonhuoltoliitto ry:n Huonokuuloinen opiskelija peruskoulun jälkeisissä opinnoissa -opas

Kuulonhuoltoliitto ry:n Koulussa on kuulovammainen oppilas -opas

Suomen Kuurosokeat ry:n tulkkipalveluopas

Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n kotisivut, tulkin työnkuva

N. Hytönen & T. Rissanen (toim.) 2006: Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen historiaa sekä käytäntöä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja.

R. Lahtinen 2004: Sujuva tulkkaus kuurosokeille. Selvitys kuurosokeiden tulkinkäytön koke-muksista. Suomen Kuurosokeat ry, julkaisuja B2/2004. Raportti 2.

R. Lahtinen & J. Marttila 2004: Sujuva tulkkaus kuurosokeille 2 – selvitys tulkeille tehdystä kyselystä. Suomen Kuurosokeat ry, julkaisuja B3/2004. Raportti 3.

A. Ylitalo 2006: Muuttuva kommunikaatio. Suomen Kuurosokeat ry, julkaisuja A5/2006.

Pähkinänkuoressa

Opiskelutulkki toimii luokassa kielenkääntäjänä ja kulttuurien välittäjänä. Tulkki on kaikkien luokassa olevien oikeus.

Tulkilla on vaitiolovelvollisuus.

Kohtele kuuroa tasavertaisesti niin hyvässä kuin pahassa.

Puhu omaan tahtiisi – tulkki kyllä keskeyttää, jos ei ehdi tulkata. Normaali ja rauhallinen puhe on ymmärrettävää kaikille.

Puhu suoraan opiskelijalle. Älä sano: ”Kysy häneltä, onko hänellä kysyttävää maanantain näyttökokeesta.” Käytä muotoa: ”Onko sinulla kysyttävää maanantain näyttökokeesta?”, koska paikalla on vain sinä ja minä (ja tulkki).

Kuuron on tärkeää nähdä opettaja ja tulkki esteettömästi. Kaikki informaatio tulee kuurolle visuaalisessa muodossa, joten anna kuurolle aikaa katsoa sekä tulkkaus että havaintoesityksesi.

Tulkki vastaa kielen tulkkaamisesta, mutta ei opiskelijan motivaatiosta, keskittymisestä, oppimisesta, poissaoloista ym.

Kysy rohkeasti neuvoja ja apua tulkilta tai opiskelijalta. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen helpottaa teidän kaikkien toimimista opiskelutilanteissa.

Oikeudellinen katsaus vammaisten opiskelijoiden asemaan korkeakouluissa

Hannu Puupponen — 2011-09-15T10:54:05Z

Jukka Kumpuvuori

Kuka on vammainen?

Vammaispalvelulain (380/1987 vp) vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vammaispalvelulain määritelmän voidaan katsoa soveltuvan myös useissa muissa tilanteissa, kuin vain kyseisen lain soveltamisalaa pohdittaessa.

Opiskeluympäristöissä on kuitenkin usein tilanteita, jolloin vammaisuus on hyvin lievää tai toisaalta hyvin lyhytkestoista. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voi olla vaikkapa liikenneonnettomuudesta seuraava lyhytaikainen liikuntavamma. Henkilö saattaa tällöin tarvita vain muutamia kuukausia esimerkiksi opiskelupaikan invapysäköintipaikan käyttöoikeutta. Oikeutta käyttää invapaikkaa pitäisi silloin hakea yliopiston kiinteistönhoidosta vastaavalta yksiköltä.

Tällöin yhteiskunnan vammaisuuden perusteella tarjoamat tukitoimet eivät aktualisoidu ollenkaan tai eivät ehdi aktualisoitua. Näissä tilanteissa on tärkeää korostaa, että opiskeluympäristöissä ei lähtökohtaisesti sovelleta sitovasti mitään erityistä vammaisuuden määritelmää. Vammaisuuden vuoksi tarvittavat toimenpiteet ja niihin liittyvät vaateet tulisi tällöin pystyä esittämään siitä huolimatta, että viralliset vammaisuuden luokitusvaatimukset eivät täyty. Vammaisen henkilön tulisi osoittaa vammaisuutensa joko itse tai eri alojen asiantuntuntijoiden asiakirjojen avulla.

Aiemmin vammaisuus määriteltiin puhtaan lääketieteellisesti, kun nykyään pyrkimys on määritellä vammaisuus yksilön ja ympäristön välisen suhteen avulla. Tämä tarkoittaa, että ympäristön tulee sopeutua yksilöiden erilaisiin ominaisuuksiin ja tarpeisiin. Kuitenkin nykyäänkin, muun muassa erityisjärjestelyjä haettaessa, saattaa lääketieteellinen näkökulma voittaa ja opiskelujärjestelyihin liittyviä tarpeita arvioidaan puhtaasti lääkärintodistuksen perusteella. Tärkeää onkin, että vammainen henkilö painottaa voimakkaasti, että hän itse määrittelee lähtökohtaisesti oman vammaisuutensa ja erilaiset tarpeensa.

Perustuslaki

Perustuslain 6.2 §:n (731/1999 vp) mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. vammaisuuden perusteella. Kyse on ns. yleisestä syrjintäkiellosta. Vammaisuus mainittiin ensimmäisen kerran nimenomaisena kiellettynä syrjintäperusteena vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Syrjintäkielto koskee kaikkia vammaryhmiä. Tiukkaa määrittelyä vammaisuudesta ei perustuslakitasolla ole, joten sen voidaan olettaa olevan jossain määrin laajempi kuin esimerkiksi vammaispalvelulaissa. Esimerkiksi henkilöt, joilla on oppimisvaikeuksia tai luki-vaikeuksia, voivat vedota perustuslain 6.2 §:ään vaatiessaan erilaisia järjestelyjä opiskeluunsa liittyen.

Perustuslain 9 §:ssä turvataan Suomen kansalaisen ja maassa laillisesti oleskelevan ulkomaalaisen vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Usein vammaisten opiskelijoiden toimintaa korkeakouluissa rajoittavat esteet ovat fyysisiä. Perusoikeuskontekstissa tilannetta voidaan kuvata liikkumisvapauden loukkauksena. Yhdessä yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen kanssa liikkumisvapauden loukkaus johtaa vammaisten opiskelijoiden syrjintään, jos esimerkiksi luentosaliin pääsee vain portaita käyttäen ja opiskelija käyttää pyörätuolia.

Perustuslain 17.3 §:ssä viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Tulkkipalvelujen saaminen opintojen mahdollistamiseksi on joskus hankalaa ja tulkkitunteja on vaikea saada riittävästi kotikunnalta, joka ne korvaa. Vammainen opiskelija joutuu itse koville vaatiessaan palvelua, johon hänelle on oikeus. Korkeakoulun vammaisasioista vastaavan tulisi osata opastaa näiden palvelujen hakemisessa.

Vammaispalvelulaki

Alemmalla säädössystemaattisella tasolla vammaisten oikeuksien toteutumista edesauttaa vammaispalvelulaki (380/1987 vp), jossa vammaisen opiskelijan tukena ovat esimerkiksi vaikeavammaiselle myönnettävät kuljetuspalvelut opiskelumatkoihin.

Vammaispalvelulaki tarjoaa vammaisille oikeuden henkilökohtainen avustaja -tukitoimeen. Henkilökohtaista avustajaa käytetään opiskelussa hyvin yleisesti. Henkilökohtainen avustaja -tukitoimi on joustava ja kustannuksiltaankin edullinen tapa mahdollistaa vammaisen osallistuminen jokapäiväiseen elämään, kuten opiskeluun. Henkilökohtainen avustaja voi olla apuna fyysisessä liikkumisessa liikuntavammaisille, muistiinpanojen teossa näkövammaiselle tai kuulovammaiselle.

Vammaispalvelulain tarjoamat tulkkipalvelut ovat erittäin merkittävä osa kuulovammaisten, kuurojen ja kommunikaatiovaikeuksisten arkipäivän opiskelun järjestämistä. Tulkkipalvelu mahdollistaa osallistumisen normaalin opetuksen piirissä ja asettaa vammaiset tällä tavoin yhdenvertaisempaan asemaan muiden kanssa.

Vammaispalvelulain toteutumisessa on huomattavissa ja todennettavissa merkittäviä epäkohtia. Erityisen suurena ongelmana on alueellinen vaihtelu, joka johtuu kunnallisen itsehallinnon ja vammaisten oikeuksien konfliktitilanteista. Opiskelijat, joilla on eri kotikunta, voivat saada keskenään aivan eri määrän kuljetuspalveluja vaikka tarve olisi identtinen.

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuuslailla (21/2004) saatettiin valtionsisäisesti voimaan kaksi EY-direktiiviä, joiden perustana oli Amsterdamin sopimuksen 13 artikla. Nämä kaksi direktiiviä ovat ns. rotusyrjintädirektiivi (2000/43/EY) ja ns. työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY). Direktiivien tekstit ja tulkintamateriaali tarjoavat lisäeväitä tulkittaessa yhdenvertaisuuslakia.

Laissa säädetään mm. vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisestä. Syrjinnän käsite on yhdenvertaisuuslaissa laaja ja kattaaa myös välillisen syrjinnän, josta usein on kyse vammaisten opiskelijoiden tilanteissa.

Yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaan esim. koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön koulutukseen pääsemiseksi. Mikäli koulutuksen tarjoaja tällaisessa tilanteessa laiminlyö ko. toimet, kyseessä on lain 6 §:ssä tarkoitettu syrjintä. Tällöin koulutukseen osallistuvalla on mahdollisuus nostaa kanne ja tuomioistuimella mahdollisuus määrätä vastaajalle maksettavaksi hyvitys, mikäli syrjintää katsottaisiin tapahtuneen. Hyvityksen määrä arvioidaan kokonaisvaltaisesti, muun muassa loukkauksen laadun, laajuuden ja keston perusteella. Enimmäismäärä hyvitykselle on 15 000 euroa. Yhdenvertaisuuslain 17 §:n mukaan todistustaakka on oletetun syrjinnän tilanteissa käänteinen eli vastaajan on osoitettava, ettei syrjintää ole tapahtunut.

Yhdenvertaisuuslaki on parantanut vammaisten opiskelijoiden asemaa. Nyt Suomessakin on keino viedä asiaansa eteenpäin oikeudellisissa menettelyissä, kun vammainen henkilö kokee itsensä syrjityksi. Mahdollisuus joutua maksamaan hyvitystä kannustaa koulutuksentarjoajaa ryhtymään mukauttamistoimiin myös ennakoivasti. Tärkeää olisi, että toimiin ryhdyttäisiin tai tapauksia oikeasti vietäisiin eteenpäin, eikä vain tyydyttäisi liialliseen sopimiseen tai hiljaisuuteen ja asioiden unohtamiseen. Yhdenvertaisuuslain alkutaipaleella ei ole vielä saatu oikeustapauksia vammaisten syrjintätilanteista.

Ongelmiakin lakiin liittyy. Mitä on pidettävä kohtuullisina toimina, tuleeko oikeuskäytäntö muodostamaan jopa euromääräisiä rajoja kohtuullisuuden arvioinnille? Toinen ongelma on lain valvonta. Hyvitystä vaadittaessa on turvauduttava kanteeseen yleisessä tuomioistuimessa, jolloin oikeudenkäyntikulut saattavat olla esteenä oikeusturvan käyttämiseen.

Hallinnollinen valitus

Päätökseen, joka koskee opiskelijan oikeutta tai velvollisuutta, voi hakea muutosta toimivaltaisessa hallinto-oikeudesta. Tällainen päätös on esimerkiksi erityisjärjestelyistä tehty hallintopäätös. Tärkeää on, että päätös vaaditaan kirjallisena ja perusteltuna.

Lopuksi

Vammaisten opiskelijoiden oikeudellinen asema on tällä hetkellä kokonaisuutena tarkastellen melko heikko. Erityisesti ongelmana on se, että oikeusturvakeinojen käyttäminen on korkean kynnyksen takana. Vaatii suuria ponnisteluja esimerkiksi tehdä rikosilmoitus ja lähteä mukaan rikosprosessiin, kun epäilee koulutuksen tarjoajan syyllistyvän syrjintärikokseen. Melko yleistä näissä tilanteissa on myös poliisi- ja syyttäjäviranomaisen perehtymättömyys syrjintärikoksen soveltamiseen vammaisuuden kontekstissa, jolloin asia ei etene oikeuskäsittelyyn asti.

Yhdenvertaisuuslain käytännön vakiintuminen ja tunnetuksi tuleminen tulee helpottamaan tilannetta omalta osaltaan, mutta silloinkin yksittäisen vammaisen opiskelijan asema on heikko. Lainsäädäntö toteuttaa yhdenvertaisuuslain kautta lainsäädännölle ominaista ohjaavaa vaikutusta. Toisaalta korkeakoulujen orastava oma-aloitteisuus ja opetusministeriön valvonta yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien toteuttamiseksi luovat tulevaisuuden kehitykselle hyvän pohjan.

Kirjoittajasta

Jukka Kumpuvuori on pyörätuolia käyttävä oikeustieteen opiskelija Turusta. Hän on työskennellyt erilaisissa vammaisten ihmisoikeuksiin keskittyneissä projekteissa ja on aktiivisesti mukana vammaisjärjestötoiminnassa.

Tavoitteena kaikille avoin yhteiskunta

mielkosk — 2011-09-15T10:54:27Z

Natascha Vogel ja Daniela Plivelic opiskelevat Inclusive education koulutusohjelmassa Evankelisessa ammattikorkeakoulussa Darmstadtissa, Saksassa. Tammikuusta lähtien he ovat opiskelleet Pieksämäellä Diakonia ammattikorkeakoulussa ja tehneet opintoihin kuuluvaa työharjoittelua englanninkielisessä Sylvin Syli päiväkodissa. Kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.

- Opettajat ovat nähneet paljon vaivaa järjestäessään ohjelmaa ja auttaessaan ongelmatilanteissa. Tämä on ollut opettavaisin osa opintoja. Kyseessä oli ensimmäinen harjoittelujakso, ja mielenkiintoista olikin tehdä työtä, jota tulemme tulevaisuudessa todennäköisesti tekemään.

Ennen kuin he aloittivat opinnot Inclusive education koulutusohjelmassa vuonna 2004, molemmilla oli kokemusta vammaisten lasten kanssa työskentelystä. Nämä kokemukset vahvistivat halua työskennellä vammaisten lasten mahdollisuuksien parantamiseksi. Daniela ja Natascha arvostavat inkluusion ajatusta, koska jokaisella on oikeus osallistua yhteiskunnassa. Tästä syystä he hakeutuivat kyseiseen koulutusohjelmaan, joka ainoana Saksassa tähtää inkluusioon.

- Inkluusio tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on avoinna ja saatavilla kaikille samalla tapaa, ja jokainen voi elää ja työskennellä yhdessä yhteisössä. Erityistä tukea pitäisi olla tarjolla, jotta ketään ei suljettaisi pois, jos ei esimerkiksi pysty liikuttamaan jalkaansa tai näkemään Daniela ja Natascha sanovat.

Verrattaessa koulutuksen esteettömyytä ja inkluusiota Suomessa ja Saksassa, tilanne näyttää paremmalta Suomessa. Danielan mukaan Suomi nähdään Saksassa integraation ja inkluusion luvattuna maana. Saksalaiset eivät vielä ole yhtä tietoisia esteettömyyden tärkeydestä kuin suomalaiset. Fyysinen esteettömyys voi olla hyvinkin haastavaa, sillä ramppeja tai tilavia hissejä löytyy vain harvoista oppilaitoksista. Sosiaalinen ympäristö ja asenteet eivät vielä ole kovin vastaanottavia vammaisia kohtaan.

- On vaikeaa löytää ihmisiä, jotka ovat halukkaita auttamaan ja tukemaan.

Inkluusion toteutumisen suurimpana haasteena onkin Danielan mielestä saada ihmiset vakuuttuneiksi sen tärkeydestä. Hän kertoo ihmisten usein kysyvän, kuka inkluusiosta oikeastaan hyötyy. Tavallisilla luokilla olevien erityistä tukea vaativien lasten nähdään häiritsevän vammattomien lasten oppimista ja vievän opettajan aikaa.

- Usein joudumme selittämään, että inklusiivinen opetus on hyvä kaikille. Se auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua.

Natascha ja Daniela valmistuvat vuoden päästä. Tulevaisuudessa molemmat toivovat työllistyvänsä erityistä tukea tarvitsevien lasten pariin. Natascha uskoo osaamisensa olevan tärkeää kaikenlaisilla työpaikoilla, etenkin sosiaalisektorilla. Mahdollisuudet Saksassa ovat hiljalleen kasvamassa mutta asenteiden muuttaminen vaatii vielä paljon työtä ja aikaa. Kuten Daniela sanookin:

- En tule muuttamaan koko maailmaa mutta pienin askelin ja ihmisiä vakuuttamalla on mahdollista saada hyvää aikaiseksi.

Kuvat: Merja Ylönen

Danielan ja Nataschan linkkivihjeet

Protestant University of Applied Sciences Darmstadt

Evangelische Fachhochschule Darmstadt

Inclusive education

Diakonia ammattikorkeakoulu Pieksämäki

Oheistukset, asenteet ja tieto - avaimet esteettömään opiskeluun

mielkosk — 2011-09-15T10:54:06Z

Anna Niemelä toimii tutkijana Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs:n tutkimushankkeessa ”Koulutusura, opintojen esteettömyys ja työllistyminen vammaisten nuorten näkökulmasta”. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa vammaisten nuorten opintojen kannustimista sekä asenteellisista, sosiaalisista ja fyysisistä esteistä toisen asteen koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Tutkimusta varten on haastateltu noin 30 iältään 17–34-vuotiasta vammaista opiskelijaa ja vastavalmistunutta.

- Haastateltavia on löytynyt hyvin mm. järjestöjen kautta. Haastateltavien alueellinen vaihtelu on hyvää, mutta miehiä kaivattaisiin lisää tutkimukseen, toteaa Niemelä.

Tähän mennessä tehtyjen haastattelujen mukaan ongelmia ovat pääasiassa aiheuttaneet puutteelliset ohjeet ja tiedotus. Esimerkiksi valintakokeeseen valmistautuessa tietoa erilaisista mahdollisuuksista tai yhteyshenkilöistä ei aina ole saatavilla. Anna huomauttaa, että myös käytännöt valintakokeiden erityisjärjestelyjen suhteen vaihtelevat. Vaihtoehtoisia suoritustapoja ei useinkaan ole mietitty, ja hakijan tulisikin itse tietää erilaisista käytännöistä.

- Esteetön opiskelu on paljolti kiinni opiskelijasta itsestään ja yksittäisten opettajien aktiivisuudesta. Yhtenäiset, yhteiset menettelytavat ja suositukset olisivat tarpeen.

Niemelä toteaa yllättyneensä, miten paljon asenteet vaihtelevat, ja miten paljon ne saattavat vaikuttaa jokapäiväiseen opiskeluun. Asenteet voivat olla joko esteitä luovia tai niitä purkavia. Todellisia syrjintätapauksiakin on haastatteluissa tullut ilmi. Toisessa ääripäässä opiskelija osataan ja halutaan huomioida, vaikkei valmista asiantuntemusta olisikaan.

- Parhaimmillaan opettajat ja henkilökunta voivat olla kannustavia ja siten luoda opiskelijalle uskoa omiin kykyihin. Tällöin opiskelija voi esteiden raivaamisen sijaan keskittyä itse opiskeluun.

Tärkeä näkökulma on myös opinto-ohjaus. Niemelä kehottaakin pohtimaan, onko opinto-ohjaus ovia avaavaa vai sulkevaa. Ohjataanko vammainen opiskelija alalle, jonka tiedetään olevan vammaisille perinteinen vai alalle, joka vastaa opiskelijan omaa mielenkiintoa ja osaamista?

Tutkimuksen ja haastattelujen myötä esteettömyyskäsite on avautunut myös tutkijalle. Anna ei ole aikaisemmin toiminut esteettömyysasioiden parissa, ja hankkeen myötä käsite on konkretisoitunut arjen tasolla.

- Olen oivaltanut, miten yksinkertaisista asioista se voi olla kiinni - vaikka toisaalta esteettömyys onkin hyvin kokonaisvaltainen asia.

Tutkimus on tällä hetkellä puolivälissä ja raportti valmistuu ensi syksynä. Myös jatkotutkimusaiheita on jo mielessä:

- Olisi tärkeää saada tietoa myös opiskelijoista, joilla koulutus tyssää jo perusasteelle tai keskiaste keskeytyy. Lisäksi olisi hyvä pohtia erityisopetusta ja sitä, mitä ammattioppilaitospuolella on tarjota eri vammaryhmille.

Lue lisää tutkimushankkeesta ja tämänhetkisistä tuloksista.

Pienillä, yksinkertaisillakin teoilla saadaan paljon aikaan

Hannu Puupponen — 2011-09-15T10:54:07Z

Aslak Rantakokko työskentelee projektipäällikkönä Autismi- ja Aspergerliiton hallinnoimassa valtakunnallisessa TUKEA-projektissa, joka toimii Oulusta käsin ja jossa kehitetään autismin kirjon henkilöille työn ja opiskelun tukitoimia. Autismin kirjoon sisältyy monenlaisia yksilöllisiä piirteitä - ja uusimman tutkimuksen valossa myös vahvuuksia. Ei olekaan yllättävää, että korkeakouluissa autismin kirjon henkilöitä on sekä opiskelemassa että työssä.
- Kun luennoin Helsingin yliopiston Erilaisten oppijoiden/Autismin kirjon vertaisopiskelijaryhmälle työelämän haasteista, tuli n. 20 opiskelijaa kuuntelemaan ja keskustelemaan, Rantakokko kertoo.

TUKEA-projektissa toiminnan painopiste on viime aikoina ollut työllistymisprosessissa tarvittavan tuen ja verkostojen kehittämisessä.
-Esimerkiksi työhaastattelu on tietysti vaativa jokaiselle, mutta erityisen herkkä kohta autismin kirjon henkilöille. Sosiaalisten taitojen puutteellisuus tai valtaväestöstä voimakkaastikin poikkeava tapa kommunikoida ovat haaste työllistymiselle. Autismin kirjon henkilöille ei myöskään ole tyypillistä oman itsensä kehuminen, mikä auttaisi oman osaamisen ja työpanoksen markkinoinnissa, Rantakokko pohtii.

Hankkeessa ollaan laatimassa erityisesti autismin kirjon henkilöille suunnattua työnhakuopasta ja myös työluotsikoulutuksen järjestäminen ja kehittäminen ovat työn alla.
-Autismin kirjon henkilöillä tavallinen, spesifi osaaminen ja mielenkiinto ovat vahvuus, kun ne sopivat työnkuvaan. Jotkut työnantajat osaavat myös arvostaa työntekijää, joka toimii pilkuntarkasti ja täsmällisesti noudattaen ohjeita, Rantakokko tietää.

Opetus- ja ohjaushenkilöstön kaikkialla oppilaitoksissa olisi hyvä pystyä edes auttavasti tunnistamaan autismin kirjon käyttäytymisen piirteitä. Samalla on huomattava, ettei kaikkia autismin kirjon piirteitä omaavia henkilöitä ole välttämättä diagnosoitu tai edes ole tarpeen koskaan diagnosoidakaan. Esteettömyyden ja suvaitsevan ilmapiirin kehittäminen niin oppilaitoksissa kuin työelämässäkin auttaa jokaista, myös autismin kirjon henkilöä. Vastaavasti jokin yleinen ongelma voi muodostua myös autismin kirjon henkilölle ylivoimaiseksi esteeksi.
-Yliopisto-opiskelu on pitkä tie ja harmittaa, jos valmistuminen jää sitten siitä gradusta kiinni vaikkapa puutteellisen ohjauksen takia.

Rantakokko kokee hieman ongelmalliseksi sen, että diagnoosista kertominen voi johtaa yleistyksiin, vaikka jokainen autismin kirjon henkilö omaa yksilöllisen ja usein hyvin monimuotoisen käyttäytymiskuvan. Vaikeuksia saatetaan myös vähätellä.
-Jos kertoo esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä, voi olla, ettei sitä oteta ollenkaan vakavasti, se kun on joidenkin mielestä "muotitauti". Autismin kirjosta on kokemukseni mukaan enemmän luuloja ja pinnallisia käsityksiä kuin oikeaa tietoa, mutta onneksi tiedon halu eri toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa on vahva.

Tärkeää onkin tiedon jalkauttaminen eri puolilla Suomea ja yhteistyön edistäminen eri tahojen kuten työnantajien, koulutusalan, työvoimahallinnon ja KELAn kesken autismin kirjon asioihin liittyen. Keskinäisissä keskusteluissa korostuvat usein koulutuksen ja työelämän siirtymä- tai nivelvaiheet. Rantakokon mukaan ne ovatkin tärkeimpiä tapahtumia, kun ajatellaan autismin kirjon henkilön mahdollisimman itsenäistä, laadukasta elämää, työtä ja toimeentuloa.
-Samalla on kuitenkin otettava huomioon elinikäisen oppimisen näkökulma. Haaste on suuri, mutta pienillä, yksinkertaisillakin teoilla saadaan paljon aikaan arjen kohtaamistilanteissa.

Kuva: Minna Koskinen

Aslak Rantakokon linkkivihjeet

Esteettömyys löytyy pään sisältä

Hannu Puupponen — 2011-09-15T10:54:06Z

Teksti: Kirsi-Marja Nurminen
Kuva: Petteri Kivimäki

Jan Hänninen aloitti tietotekniikan opinnot vuonna 1996. Maisterin paperit hän sai käteensä kesäkuussa. Riviopiskelijasta Hänninen poikkeaa kuitenkin siinä, että hän liikkuu pyörätuolilla, tarvitsee apua muistiinpanojen tekemisessä ja tenttijärjestelyissä sekä usein myös henkilökohtaisen avustajan.
- Varsinkin alkuaikoina liikkumiseni oli rajoitettua. Yliopistolla on kuitenkin koko ajan lisätty esteettömyyttä. Ja vammaisia opiskelijoitakin on nykyisin enemmän, pohtii Hänninen.

Tietotekniikan laitos on suhtautunut myönteisesti erilaiseen opiskelijaansa, ja erityisjärjestelyjä on tehty Hännisen tarpeiden mukaisesti. Ongelmiakin kuitenkin oli.
- Apua piti etsiä monen ihmisen takaa ja tieto oli hajallaan eri puolilla yliopistoa. Olisi hyvä, jos vammaisille opiskelijoille olisi parempi tukiverkosto. Myös oma tukihenkilö olisi hyvä olla olemassa, ehdottaa Hänninen.

Hänninen kuitenkin kiittää yliopistoa ennakkoluulottomuudesta.
- Vaikka aluksi olikin hankaluuksia, on palvelu aina ollut hyvää. Hän on iloinen maisterin papereistaan, sillä ne todistavat selviytymisestä muiden joukossa.
- Tämä on ollut sekä itselleni että laitokselle iso haaste. Onnistuminen palkitsee varmasti kaikki. Hänninen aloitti valmistumisensa jälkeen jatko-opinnot ja työskentelee samalla itsenäisenä yrittäjänä. Hänen tutkimuksensa liittyy neurotieteisiin.
- Tavoitteeni on viiden vuoden kuluttua tohtorinhattu, hän kertoo.

Nykyisin Hänninen asuu Kangasvuoressa tavallisessa vuokrakaksiossa. Opiskeluaikana hän asui Kortepohjassa, jossa pärjäsi hyvin.
- Joskus tosin saattoi olla pientä vääntöä siinä, että sai viikonloppuna hissinkorjaajan paikalle. Minä kun en pysty liikkumaan ilman sitä.
Hännisen mielestä esteettömyys löytyy ennen kaikkea ihmisen pään sisältä.
- Esteettömyys riippuu siitä, miten valmis ihminen on vastaanottamaan siihen liittyvät asiat ja toimenpiteet ja miten hän ottaa vammaiset ihmiset huomioon.

Erilaiset opiskelijat ovat voimavara

Jan Hänninen osallistui muun muassa lehtori Vesa Lappalaisen kursseille.
- Esimerkiksi ohjelmointikurssilla, jolle osallistuu noin 150 opiskelijaa, Jan istui eturivissä. Opettajalle oli mukavaa, kun Jan on niin välitön ja näyttää tunteensa. Näkee heti, milloin joku asia menee perille. Muista ei koskaan tiedä, kuuntelevatko he edes, Lappalainen naurahtaa.

Tehtäviä palautettaessa Hännisellä oli mukana avustaja, joka ymmärsi Janin puhetta paremmin.
- Avustajan käyttö sujui ihan hyvin, kun siihen tottui. Joskus oli hankaluuksia, kun avustajalle tietotekniikan käsitteet eivät olleet tuttuja. Käytimme kuitenkin paljon sähköpostia apuna, ja sen käyttö Janilta sujuu kuin keneltä tahansa opiskelijalta.

Lappalainen on opettanut myös näkövammaisia.
- Joskus luennolla on ollut opaskoirakin, joka kuunteli opetusta hiiren hiljaa. Erilaiset opiskelijat ovat Lappalaisen mielestä voimavara.
- Heitä ei pitäisi missään tapauksessa väheksyä, hän korostaa.

Hännisen tutorina toimi vuonna 1996 Eeva-Kaisa Rouhiainen. Hänen mielestään tärkeintä erilaisen opiskelijan ohjaamisessa on ennalta varautuminen.
- Janin tulosta ryhmääni tiesin ajoissa ja osasin suunnitella ohjelman sen mukaisesti - esimerkiksi varata huoneen, jonne ei tarvinnut mennä portaita pitkin. Muuten ryhmäläisiä on kohdeltava samalla tavoin. Ketään ei pidä hyysiä, Rouhiainen korostaa.

Tavoitteena tuetun opiskelun malli

Hannu Puupponen — 2011-09-15T10:54:13Z

Suvimäen Klubitalossa olivat keskustelemassa Ulla Lehtinen (Klubitalon johtaja), Ritva Partanen (Tuetun opiskelun projektipäällikkö ja opiskelun ohjaaja) sekä Klubitalon jäsenet Harri, Saana ja Vesa.

Ulla Lehtinen kertoo, että Klubitalo on jäsenten ja henkilökunnan yhteisö, joka tarjoaa mielenterveyskuntoutujille mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin ja mielekkääseen toimintaan sekä tukea työllistymiseen, urasuunnittelun ja kouluttautumiseen.
-On tärkeää, että on ihmisiä ja tahoja, jotka ovat kiinnostuneet siitä, miten sinulla menee. Joku kysyy ja haluaa oikeasti kuulla vastauksenkin.

Ritva Partanen pitää Klubitaloissa saatuja kokemuksia tuetun työllistymisen mallista hyvänä lähtökohtana kehittää yhteistyössä paikallisten oppilaitosten kanssa tuetun opiskelun mallia.
-Jäsenille 2005 tehty kysely toi esiin niin halun opiskella kuin opintoihin liittyvät unelmat ja haaveetkin. Jäsenten lisäksi hanke on otettu innostunein mielin vastaan sekä oppilaitoksissa että muissa Klubitaloissa.

Lehtisen mukaan nuoret mielenterveyskuntoutujat ovat äskettäisen tutkimuksen perusteella pitäneet ongelmallisina korkeakouluopiskelun itsenäisyyttä ja omien opiskeluaikataulujen laatimista.
-Jos niissä tulee ongelmia, ei pitäisi ottaa siitä syytä vain itselleen vaan kääntyä korkeakoulun puoleen.

Harri kertoo opiskelleensa yliopistossa ja joutuneensa sairastuttuaan jättämään opinnot. Hän yritti selviytyä opinnoista yksin ja jatkoi yrittämistä vaikka opiskelu sujui huonosti.
-Voi olla suuri kynnys myöntää, ettei onnistu omin päin.

Vesa arvelee henkilökohtaisten opintosuunnitelmien, HOPSien, tuovan uusia mahdollisuuksia opiskelun organisoimiseksi ja opinto-ohjauksen saamiseksi. Uudistustarvetta vahvistavat Partasen opiskelumuistot, joissa tuutoreita tapasi vain aivan opintojen alussa ja ohjaus oli lähes olematonta. Lehtinen pitää Tuetun opiskelun hankkeen tehtävänä selvittää aukkokohdat oppilaitosten tarjoamista mahdollisuuksista ja kehittää tarvittava tuki.
-Klubitaloyhteisö voi vahvistaa jäsenten itseluottamusta ja esiintymisvalmiutta, joita opiskelussa ja työssä tarvitaan. Aika iso juttu voi olla myös arjen hallinta: raha-asiat, asuminen, ruuan laitto tai pyykinpesu eivät suju itsestään.

Saanaa ja Vesaa askarruttaa pyrkimys lyhentää opintoaikoja korkeakouluissa. Mielenterveyskuntoutujalla, joka alkaa jäädä opinnoissaan jälkeen, ei välttämättä ole voimia lähteä perustelemaan lisäajan tarvetta. Partanen pitää yleisenä ongelmana ennakkoasenteita.
-Psyykkisesti sairaat ihmiset voitaisiin nähdä myös voimavarana, jos uskallettaisiin luopua vääristä ennakkoasenteista.

Tuetun opiskelun hankeella 2006-2008 on edessään kunnioitettava haaste, johon yhteistyö ja verkostoituminen auttavat vastaamaan. Syksyllä 2006 käynnistetään opintopiirit ja yhteistyö niiden paikallisten oppilaitosten kanssa, joissa klubitalon jäseniä opiskelee tai aloittaa opintoja. Partanen odottaa mielenkiinnolla myös syksylle suunniteltua tutustumista Oslon ja Kööpenhaminan Klubitalojen opiskeluprojekteihin.
-Heillä projektit ovat olleet menestys ja tuoneet mielenterveyskuntoutujille sekä intoa opiskella että mahdollisuuksia tuettuun opiskeluun.

Suvimäen klubitalon linkkivihjeet

Suvimäen Klubitalo

Fountain House Klubitalo Tietoa Klubitaloista. Pekka Lehto.

TUKEA-projekti

mielkosk — 2011-09-15T10:55:23Z

Projekti kehittää autismin kirjon henkilöille työn ja opiskelun tukitoimia. Sen tavoitteena on tehdä tunnetuksi autismin kirjon piirteitä, parantaa opiskelumahdollisuuksia ja tukea työelämään siirtymistä.

Lisätietoja:

Autismi- ja Aspergerliiton sivuilta
TUKEA-hankkeen projektipäällikkö Aslak Rantakokon haastatteluun

Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön

mielkosk — 2011-09-15T10:55:23Z

Nuorten itsenäisen elämän aloittaminen ja tasavertainen osallisuus eivät toteudu ilman ammatillista koulutusta ja työpaikkaa. Työ on keskeinen tapa lisätä osallisuutta ja ehkäistä syrjäytymistä.
Puutteellisen ammatillisen koulutuksen vuoksi osallistuminen työelämään jää usein toteutumatta. Opiskelun aikainen asumismahdollisuus esteettömässä kodissa ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaava päivittäinen apu mahdollistaa vaikeavammaisen nuoren opiskelun.

Projektin tavoitteena on saada tietoa vaikeavammaisten nuorten (n. 16-35-vuotiaat) opiskeluun, asumiseen ja työllistymiseen liittyvistä haasteista tulevaisuuden palvelujen kehittämiseksi ja sitä kautta osallistumisen lisääntymiseksi.
Erityisesti kiinnostuksen kohteina ovat:

vammaisen opiskelijan opiskelumahdollisuudet

asumismahdollisuudet

henkilökohtaisen avun järjestyminen opiskeluaikana

työelämään sijoittuminen

mahdolliset alueelliset erot

Yhteistyöhön haetaan valtakunnallisia vammaisjärjestöjä, palveluntuottajia, kuntoutusyksiköitä, kuntien päätöksentekijöitä ja eri oppilaitoksia. Sidosryhmien avulla pyritään tavoittamaan kohderyhmän nuoria kysely/haastattelututkimusta varten. Selvitys tehdään RAY:n tuella.

Lisätietoja projektista:

Tuula Luoma

Suunnittelija, projektipäällikkö

tuula.luoma(at)vamlas.fi
p. 044- 0684321

Takaisin