Sami Virtanen toimii suunnittelijana Kuulonhuoltoliitossa Helsingissä. Yksi monista työn alla olevista hankkeista käsittelee esteetöntä opiskeluympäristöä. Jyväskyläläislähtöisen miehen intohimo koulutukseen ja oppimiseen liittyviin kysymyksiin tarttui mukaan kotikaupungista.
- Jyväskylässä koulukaupunkiajatus on vahvasti läsnä. Koulutus nähdään tärkeänä asiana ja siitä kumpuaa omakin kiinnostukseni koulutusolojen parantamiseen, Virtanen toteaa.
Virtanen on itse opiskellut Jyväskylän ammattikorkeakoulussa talouden ja hallinnon koulutusohjelmassa 1990-luvun loppupuoliskon. Omat opiskelut sujuivat esteettömyysnäkökulmasta vaihtelevissa merkeissä. Virtanen kertoo, että äänen kantavuus ja äänenlaatu ovat huonoja isoissa auditorioissa, joita tietysti suurien ryhmäkokojen aikana tarvitaan.
- Monet luennoitsijat eivät käyttäneet mikrofonia ja kuuleminen oli sitäkin vaikeampaa, Virtanen pohtii.
Ammattikorkeakouluopinnoissa kielet ovat tärkeitä ja kieltenopettajien rooli korostuu.
- Toiset opettajat antoivat oppimiselle vaihtoehtoisia menetelmiä ja tapoja, mutta kaikkien kanssa ei ollut yhtä helppoa, Virtanen kertoo.
Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa huonokuuloisuus on aika- ja tilannekohtaista.
- Joissain keskusteluissa pysyy kärryillä, joissain ei. Harvoin tulee edes ajateltua, miten suuri merkitys epävirallisella kanssakäymisellä opiskelijaelämässä on. Kahvilat ja ruokapaikat ovat tärkeitä paikkoja sosiaaliselle kanssakäymiselle, mutta ne ovat usein myös kovin meluisia. Niissä keskustelun kulkua joutuu usein tarkistamaan, Virtanen selvittää.
Saavutettavia viestejä huonokuuloisillekin
Esteetön opiskeluympäristö -hanke päättyi vuoden 2005 lopussa, mutta töitä riittää tekevälle. Virtanen ahertaa Design for All -verkostossa, jota Suomessa koordinoi STAKES. Hän on myös jäsenenä Helsingin yliopiston esteettömyystyöryhmässä.
- Pyrin mahdollisimman laajasti seuraamaan esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä asioita ja yritän, käytettävissä olevan ajan puitteissa, seurata myös kansainvälisiä keskusteluja ja tapahtumia, Virtanen kertoo.
Myös viestinnän saavutettavuus on iso kysymys huonokuuloisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Suomenkielisten tv-ohjelmien tekstittäminen on tärkeää. Yleisradiossa tekstitetään joitain televisio-ohjelmia, mutta laajempaan toimintaan pyritään.
- Kampanjoimme suomenkielisten ohjelmien tekstittämisen lisäämiseksi koska harva tulee ajatelleeksi, kuinka laajaa yleisöä tekstitys palvelee. Ihmiset ikääntyvät ja monen kuulo huononee. Lisäksi tekstityksestä on apua maahanmuuttajien kielen oppimisessa ja jopa lasten lukemaan oppiminen tehostuu, kun kuullun apuna on teksti. Myös pienten lasten vanhemmat tietävät, miten mukava olisi joskus seurata suosikkiohjelmaa teksteistä, kun äänet täytyy sulkea lapsen unirauhan säilyttämiseksi, Virtanen huomauttaa.
Jos Virtasen päivä ei vielä täyty näistä hommista, niin uusi esteettömästä opiskelusta tietoa levittävä Esto-hanke sen viimeistään täyttää.
- Toimin Kynnys ry:n nuorisosihteeri Anna-Maria Urhosen kanssa koordinaattorina vasta alkaneessa Esto-hankkeessa. Suunnittelemme sisältöä seminaareihin ja liikutamme hanketta eteenpäin, Virtanen kertoo.
Asenteissa vielä viilaamisen varaa
Suurimmat haasteet esteettömyyden edistämiselle ovat Virtasen mukaan asenteissa.
- Jotenkin keskustelu aina vaan palaa asenneilmapiiriin. Yhdenvertaisuuslaki on tullut voimaan ja se voi antaa tukea ajattelutapaan, mutta arjen käytännöt ovat ihan eri asia. Laissa puhutaan, että oppilaitosten täytyy ryhtyä kohtuullisiin toimiin esteettömän opiskelun turvaamiseksi. Nyt yksi suuri kysymys on, mitä nämä kohtuulliset toimet ovat. Varsinainen keskustelu tästä asiasta on juuri aloitettu, sanoo Virtanen.
Virtasen mielestä yksi esteettömyyden haasteista on myös sen suppea määritelmä ihmisten ajattelussa. Esteettömyys korkeakouluympäristössä voi tarkoittaa esimerkiksi opintoasioiden, tilakysymysten, viestinnän sekä henkilöstökoulutuksen mieltämistä esteettömyystyöksi.
- Moni kuvittelee vieläkin, että esteettömyys liittyy pelkästään fyysiseen ympäristöön. Vaikka fyysinen ympäristö onkin tärkeä asia, pitäisi ihmisten tietoa lisätä siitä, missä muissa ympäristöissä esteisiin törmää. On lähdettävä siitä, miten esteettömyys tulkitaan strategisella tasolla ja miten se korkeakouluissa toimii toisaalta henkilöstön ja toisaalta opiskelijan näkökulmasta, Virtanen pohtii.
Suurimmat tähänastiset edistysaskeleet esteettömyystyössä liittyvät suomalaisen koulutuspolitiikan ratkaisuihin. Yhteistyöllä vammais- ja opiskelijajärjestöt ovat lähteneet viemään esteettömyysajattelua eteenpäin ja Suomen koulutuspolitiikasta vastaava ylin taho, opetusministeriö, on sitoutunut toimimaan esteettömyyden edistämiseksi.
- Olemme saaneet työllämme opetusministeriön ymmärtämään ja tiedostamaan, että asialla on suurempi merkitys ja laajuus, kuin mitä aikaisemmin on kuviteltu olevan. Kun hallinnon taso on saatu ymmärtämään asia ylhäältä päin ja toisaalta opiskelija- ja vammaisjärjestöt toimivat ketjun alapäässä, voidaan yrittää vaikuttaa esimerkiksi opetuksen järjestelyjen tasoon, Virtanen toteaa.
Sami Virtasen linkkivihjeet
- www.esteetonopiskelu.fi Huonokuuloisten esteettömän opiskelun tueksi rakennetut sivut.
- Huonokuuloinen opiskelija peruskoulun jälkeisissä opinnoissa -opas tarjoaa neuvoja ja käytännön vinkkejä opiskelun helpottamiseksi, opiskeluympäristön parantamiseksi ja esteetömyyden toteuttamiseksi. Oppaasta hyötyvät niin huonokuuloiset opiskelijat kuin heidän opettajansakin.
- Huonokuuloinen korkeakouluopiskelija - käytänteitä ja kokemuksia Esa Kalelan, Heidi Koiviston, Anneli Köysteen ja Sami Virtasen tutkimus selvittää huonokuuloisten nuorten integroitumista opiskeluympäristöön. Tutkimusraportti (pdf-tiedosto 804 kt).
- ESKU - Esteetön kuunteluympäristö -projekti
- TUPU - Tulkkipalvelujen kehittämisprojekti
- Moottorikorvat, Kuulonhuoltoliiton nuorisotoiminnan sivut